By Lukiolainen suoritti ajokokeen hyväksytysti ja sai paperisen ajoluvan. Hän ihmetteli kuukauden kuluttua, miksi lopullinen ajokortti ei tulekaan postissa, kuten käytäntö on?
Lukiolaiselle alkoi koulun ulkopuolinen oppitunti asioinnista. Ensimmäisenä oli soitto Trafiin ja tiedustelu, missä kortti viipyy. Sieltä hänelle vastattiin, ettei hänellä tietojärjestelmän mukaan ole ajokorttia. Ihmetys, olenko ajanut ilman korttia kuukauden. Entä jos poliisi olisi pysäyttänyt? Minne tietoni ovat kadonneet?
Seuraavaksi poliisin verkkosivuille, joilta selviää, että asiakaspalvelu sulkeutuu klo 15. Eipä ehdi soittamaan enää seuraavalla välitunnilla. Seuraavana päivänä poliisista todetaan, että asia kuuluu yritykselle, joka otti ajokokeen vastaan. Välitunnilla soitto yritykselle, puheluun ei vastausta, taas soitto seuraavalla välitunnilla, ei vastausta vieläkään. Kun puhelimeen lopulta vastataan, kadonneet tiedot löytyvät – ne olivat jääneet tallentumatta tietojärjestelmään. Nyt tietojen vieminen järjestelmään onnistuu. Mutta vielä tällä toimenpiteellä lukiolainen ei saa käyttöönsä voimassa olevaa ajolupaa, ei edes väliaikaista, kuten inssiajon jälkeen oli suoraan paikanpäältä saanut. Tällä kertaa väliaikainen lupa pitää hakea poliisilta erikseen. Ajokokeesta vastaavassa yrityksessä ei kerrota, millä menettelyllä tällaisessa tapauksessa väliaikainen lupa haetaan. Yritystä ei tunnu kiinnostavan, milloin asiakas korttinsa saa. Virhe oli heidän, mutta ohjeita reklamaation tekoon ei yrityksestä annettu. Virkailija kehotti vain antamaan asiakaspalautetta verkkolomakkeella, jossa voi voittaa tabletin. Poliisin palveluihin on seuraava vapaa aika kuukauden päästä. Onneksi poliisin kanssa oli käyty sähköpostikeskustelua ja ajoluvan saaminen onnistui ohi jonojen.
Palvelut toimivat, jollei palveluun tule virhettä. Virheen korjaaminen on liki mahdotonta tilanteessa, jossa nettisivut eivät kerro, miten tulisi toimia, eikä puhelimeen vastata. Varsinkin kun toimitaan useamman toimijan ketjussa, joista osa on kaupallisia toimijoita ja osa viranomaisia. Erityisen hankalaksi tilanteen tekee se, että kyseessä on ajokortti, jonka pitää olla kunnossa, jos autolla liikkuu. Tarinan pohjalta voi pohtia, mitä yhteiskunnassa toimimisen ja vaikuttamisen taitoja tarvitaan digitalisoituvassa maailmassa.
Kysymys on oikeuksien ja vastuiden tuntemisen oppimisesta. Lukiolaisen – niin kuin kaikkien nuorten – on tiedettävä omat oikeutensa, vastuunsa ja vaikutusmahdollisuutensa. Hänellä on oikeus olettaa, että kun hän saa virallisen asiakirjan valtuutetulta palveluntarjoajalta, asiakirja on kunnossa. Lisäksi kun kaikki ei mennyt niin kuin piti, kansalaisella on oikeus pyytää ja saada viranomaisilta ja palveluntuottajilta neuvontaa, miten virhe saadaan korjatuksi. Kyse on myös työelämävalmiuksista, lukiossa opitaan ne perusvalmiudet, joiden pohjalta oikeuksiin ja vastuisiin liittyvät ammatilliset taidot kehittyvät. On tarpeen saada käsitys palveluiden tuottajan velvollisuuksista.
Kansalaisena ja työelämässä toimimisen taitoja tarvitaan. Parhaillaan on menossa lukion opetussuunnitelman uudistus. Lukioasetuksessa mainittu yhteiskunnassa toimiminen tavoiteltavana taitona ja yhteiskuntaoppi on saanut uuden pakollisen kurssin lisää. Uudistusluonnoksessa pakolliseksi on valittu kurssi ”Suomi, Eurooppa ja globaali maailma”. ”Kansalaisen lakitieto” puolestaan ei ole kaikille pakollinen. Tällekin lukiolaiselle olisi lakitiedon kurssista voinut olla paljon tukea, kun hän lähti etsimään oikeuksiaan.
Lakitiedon kurssi siis pakolliseksi kaikille lukiolaisille, siitä on hyötyä niin omassa kuin työelämässäkin.
Kulma 