Vastuullinen kuluttaminen kulminoituu ostohetkessä

Ei kommentteja

Kun ihmisiltä kysytään, mitä ja millaisia kulutusvalintoja he haluavat tehdä, suurin osa vastaa, että vastuullisia ja eettisiä – siis kestäviä valintoja. Myös uudet 2016 opetussuunnitelman perusteet korostavat vastuullista kuluttamista.

Tosielämässä emme välttämättä toimi sen  perusteella, mitä tiedämme. Valitsemme mieliteon mukaan, tuhlaamme ja pahimmillaan ajaudumme maksuvaikeuksiin. Miksi toimimme epärationaalisesti? Käyttäytymisen taloustieteen mukaan meillä ei tosielämän tilanteissa ole kykyä ja aikaa tietokonemaisiin päätöksiin. Tilanteesta riippuen me kaikki käytämme yksinkertaistettuja päätöksentekomalleja, erilaisia nyrkkisääntöjä.

Uudessa perusopetuksen opetussuunnitelmassa tämä ihmisen tapa toimia on otettu huomioon. Opetuksessa ei jatkossa enää pelkästään pohdita valintojen perusteita vaan harjoitellaan valintojen tekemistä käytännön tilanteissa. Toisin sanoen koulussa opetellaan tavoitteellisesti päätöksentekomalleja eli kaupantekoon kuuluvia rutiineja. Tähän astihan koulussa ei ole juurikaan harjoiteltu ostamista ja maksamista tai marketissa suunnistamista.

On totuttu opettamaan teoreettisella tasolla, mitä vastuullinen toiminta on. Tiedollisella tasolla syntyy käsitys siitä, millaista on vastuullinen kulutuskäyttäytyminen. Emme kuitenkaa sovella sitä vastuuseen itsestämme ja arjenhallintaan. Vastuullisuus saattaa jäädä pohdinnoiksi valinnan kriteereistä, tuotanto-olosuhteista, hiilijalanjäljestä tai laskun maksamisen velvollisuudesta.  Käytännön taitona opetuksessa harjoitellaan perinteisesti vastuullista tuotteiden tai palveluiden käyttöä, huoltoa, korjaamista, kierrätystä jne. Niin mekaaniselta kuin se kuulostaakin on myös opittava ostamista ja sen lainalaisuuksia, maksamista, ja sopimusten tekemistä, jotka osaltaan  ratkaisevat vastuullisuutemme. Kuinka moni opettaja huomaa yhdistää vastuulliseen kulutukseen mainonnan vaikutuksen ostopäätökseen, kuluttajan vastuut ja reklamaation tekemisen?

Vastuullista kuluttamista oppii parhaiten toiminnan ja harjoittelun kautta. Vastuullisuuden harjoittelua tarvitaan kuluttamisen koko elinkaarelle – myös ostotapahtumaa on tarpeen simuloida ja harjoitella kouluissa. Digitaalisten oppimisympäristöjen kehittäjällä on nyt tuhannen taalan paikka luoda opetustarkoituksiin soveltuva verkkokauppa ja pankki, jossa opitaan kuluttaja- ja taloustaitoja käytännössä. Näitä odotellessa perinteiset opetusmenetelmät, kuten esimerkiksi draamaharjoitukset, auttavat ostotapahtuman harjoittelussa.

Esimerkki opetusaineistosta, jossa on käytetty tuotteen ja palvelun elinkaariajattelua.