Tulojen ja menojen tasapainottaminen – miksi se on niin vaikeaa?

Tulojen ja menojen tasapainottamisen pitäisi olla varsin helppoa. Kulutetaan vain sen verran, kun on rahaa. Ei se sen kummallisempaa ole!

Mutta, mutta: ei meitä ihmisiä ole rakennettu niin, että se olisi helppoa ja yksinkertaista.

Kuluttajina meillä on tarpeemme, ja markkinavoimat luovat meille jatkuvasti lisää mahdollisuuksia ostella tuotteiden ja palvelusten runsaasta tarjonnasta. Yleensä meillä kuitenkin on vain rajallinen määrä rahaa kuluttamiseen.

Nuorena teemme usein rahataloutemme kannalta isoja ja kauas kantoisia taloudellisia hankintoja. Tuolloin on herkkyysaika perustaa perhe, ostaa asunto ja kalustaa se. Monet tarvitsevat myös auton. Tätä aikaa edeltää usein vielä opintojen suorittaminen. Näitä kaikkia rahoittamaan useimmat meistä tarvitsevat lainaa. Ja lainaa uskallamme ottaa, sillä olemmehan optimistisia ja luotamme tulevaisuudessa kaiken järjestyvän hyvin – ilman optimismia emme ihmiskuntana olisi saavuttaneet sitä kaikkea, mistä nyt saamme nauttia. Oma talous on stabiilia tasaisesti nousevaa käyrää kohti lainattomuutta.

Kaikille meille ei kuitenkaan elämä ole niin tasainen ja yksinkertainen – on avioeroja, työttömyyttä, sairautta ja monta muuta tilannetta, jotka saattavat luistaa talouden raiteilta. Joskus pienempikin kupru saattaa heilauttaa talouden sekamelskaan.

Miksi elämän vastoinkäymiset vaikuttavat niin paljon omaan talouteen? Miksi emme osaa sopeuttaa talouttamme muuttuviin tilanteisiin?

Usein on niin, että olemme tehneet taloudellisia päätöksiä, joista irrottautuminen nopeasti on mahdotonta. Asuntolainasta irti pääseminen tapahtuu asunnon myynnillä ja lainan poismaksulla. Näin usein, mutta myytävä asunto merkitseekin kotia ja kodista on jo paljon vaikeampaa luopua. Kotiin kohdistuu paljon tunteita. Toisaalta voi olla, ettei asunnon myynti tee lainattomaksi. Voi olla, ettei asunnon myynnistä saatavilla rahoilla voi kuitata asuntovelkaa kokonaan vaan siitä jää jäljelle osa. Tällainen tilanne ei innosta myymään asuntoa, vaikka se rationaalisesti ajatellen olisikin järkevää.

Monet muutkin hankinnat – vaikkakin pienemmät – ovat samantyyppisiä. Esimerkiksi matkapuhelin on saatettu ostaa pitkäaikaisella sopimuksella. Puhelinta tarvitaan, eikä sen myynnillä välttämättä pystytä maksamaan lainaosuutta kokonaan pois ja edelleen jää tarve korvaavan puhelimen hankkimiselle.

On myös tilanteita, joissa talous on niin tiukka, ettei se kestä yhtään ylimääräisiä kustannuksia. Yhden sellaisen ilmestyminen saattaa ylivelkaannuttaa ja toipuminen siitä kestää pitkän aikaa.

Voisiko talouden sopeuttamiseen yllättävissä tilanteissa olla jokin keino?

Paras keino on oman talouden tunteminen, ja erityisesti sen rakenteen tunteminen. Mitä kustannuseriä omassa taloudessa on sellaisia, jotka on välttämätöntä maksaa joka kuukausi tai muissa jaksoissa? Millaisiin sopimuksiin ne perustuvat? Mitkä ovat sellaisia kulueriä, jotka joustavat helposti? Ja mitkä ovat jossain näiden välillä? On hyvä myös tietää, mitkä kuluerät ovat sellaisia, joista ei missään tapauksessa voi eikä halua luopua.

On mielenkiintoista tietää ja seurata, mitä erilaisia laskuja ja kustannuksia kunakin kuukautena tulee maksettavaksi. Kun tietää tulonsa ja menonsa kuukausittain koko vuodelta, helpottaa tieto talouden suunnittelussa ja muutosten tekemistä kulutuskäyttäytymiseen. Tällöin on helpompi varautua tulevaan – niihin isoihin ja pieniin hankintoihin.

Kirjoittaja Sanna Helesuo on MMM ja työskennellyt yli 20 vuotta talous- ja velkaneuvontaan liittyvissä tehtävissä.