Oletko kuluttajakasvatuksen myytin murtaja?

OPS 2016 on paikallisesti työn alla. Se mahdollistaa monipuolisen kuluttajakasvatuksen. Kuluttajuus on monessa oppiaineessa ja laaja-alaisessa osaamisessa mukana.

Kun vuonna 2002 aloittelin kuluttajakasvatuksen asiantuntijana, mietittiin voiko lasta edes pitää kuluttajana. Törmäsinpä usein myös kriittiseen tokaisuun, että mikä ihmeen kuluttajakasvatus – kuluttamaan ei pidä opettaa, ainakaan koulussa. Nyt enää harva kyseenalaistaa esimerkiksi taloustaitojen tärkeyttä.

Vieläkin soraääniä kuuluu siinä, kenen vastuulla on opettaa lapselle kuluttajataitoja – kodin vai koulun. Oletko sinä valmis ottamaan kopin ja opettamaan taitoja, joille ei ole kasvatusperinteitä kodeissa eikä kouluissa.

Myytit pitävät meitä kiinni menneessä tavassa oppia ja opettaa. Tällaisia mielipiteiteitä ja myyttejä olen omassa työssäni kuullut:

• Lapset eivät ole kiinnostuneita rahasta tai ostosten teosta – kuluttaja-asioita ei kannata opettaa.
• Koulussa ei pidä puhua kodin raha-asioista, koska on olemassa köyhiä perheitä.
• Kuluttaja-asiat ovat niin monimutkaisia, joita ei voi opettaa ennen kuin yhdeksännellä luokalla.
• Kuluttajataitoja ei voi opettaa kotitalouden tunnilla, koska se vie aikaa ja lapset haluavat syötävää jokaisella oppitunnilla.
• Talouskasvatus on eri asia kuin kuluttajakasvatus.
• Vastuullinen kuluttaminen = ympäristötietoinen kuluttaminen.

Onko sinulla omia kokemuksia kuluttajakasvatuksen myyteistä? Entä toimivia tapoja murtaa niitä? Jaa kokemuksesi blogin vastauskentässä kaikille lukijoille.

Lisäapuja myytin murtajalle