Tulojen ja menojen tasapainottaminen – miksi se on niin vaikeaa?

Tulojen ja menojen tasapainottamisen pitäisi olla varsin helppoa. Kulutetaan vain sen verran, kun on rahaa. Ei se sen kummallisempaa ole!

Mutta, mutta: ei meitä ihmisiä ole rakennettu niin, että se olisi helppoa ja yksinkertaista.

Kuluttajina meillä on tarpeemme, ja markkinavoimat luovat meille jatkuvasti lisää mahdollisuuksia ostella tuotteiden ja palvelusten runsaasta tarjonnasta. Yleensä meillä kuitenkin on vain rajallinen määrä rahaa kuluttamiseen.

Nuorena teemme usein rahataloutemme kannalta isoja ja kauas kantoisia taloudellisia hankintoja. Tuolloin on herkkyysaika perustaa perhe, ostaa asunto ja kalustaa se. Monet tarvitsevat myös auton. Tätä aikaa edeltää usein vielä opintojen suorittaminen. Näitä kaikkia rahoittamaan useimmat meistä tarvitsevat lainaa. Ja lainaa uskallamme ottaa, sillä olemmehan optimistisia ja luotamme tulevaisuudessa kaiken järjestyvän hyvin – ilman optimismia emme ihmiskuntana olisi saavuttaneet sitä kaikkea, mistä nyt saamme nauttia. Oma talous on stabiilia tasaisesti nousevaa käyrää kohti lainattomuutta.

Kaikille meille ei kuitenkaan elämä ole niin tasainen ja yksinkertainen – on avioeroja, työttömyyttä, sairautta ja monta muuta tilannetta, jotka saattavat luistaa talouden raiteilta. Joskus pienempikin kupru saattaa heilauttaa talouden sekamelskaan.

Miksi elämän vastoinkäymiset vaikuttavat niin paljon omaan talouteen? Miksi emme osaa sopeuttaa talouttamme muuttuviin tilanteisiin?

Usein on niin, että olemme tehneet taloudellisia päätöksiä, joista irrottautuminen nopeasti on mahdotonta. Asuntolainasta irti pääseminen tapahtuu asunnon myynnillä ja lainan poismaksulla. Näin usein, mutta myytävä asunto merkitseekin kotia ja kodista on jo paljon vaikeampaa luopua. Kotiin kohdistuu paljon tunteita. Toisaalta voi olla, ettei asunnon myynti tee lainattomaksi. Voi olla, ettei asunnon myynnistä saatavilla rahoilla voi kuitata asuntovelkaa kokonaan vaan siitä jää jäljelle osa. Tällainen tilanne ei innosta myymään asuntoa, vaikka se rationaalisesti ajatellen olisikin järkevää.

Monet muutkin hankinnat – vaikkakin pienemmät – ovat samantyyppisiä. Esimerkiksi matkapuhelin on saatettu ostaa pitkäaikaisella sopimuksella. Puhelinta tarvitaan, eikä sen myynnillä välttämättä pystytä maksamaan lainaosuutta kokonaan pois ja edelleen jää tarve korvaavan puhelimen hankkimiselle.

On myös tilanteita, joissa talous on niin tiukka, ettei se kestä yhtään ylimääräisiä kustannuksia. Yhden sellaisen ilmestyminen saattaa ylivelkaannuttaa ja toipuminen siitä kestää pitkän aikaa.

Voisiko talouden sopeuttamiseen yllättävissä tilanteissa olla jokin keino?

Paras keino on oman talouden tunteminen, ja erityisesti sen rakenteen tunteminen. Mitä kustannuseriä omassa taloudessa on sellaisia, jotka on välttämätöntä maksaa joka kuukausi tai muissa jaksoissa? Millaisiin sopimuksiin ne perustuvat? Mitkä ovat sellaisia kulueriä, jotka joustavat helposti? Ja mitkä ovat jossain näiden välillä? On hyvä myös tietää, mitkä kuluerät ovat sellaisia, joista ei missään tapauksessa voi eikä halua luopua.

On mielenkiintoista tietää ja seurata, mitä erilaisia laskuja ja kustannuksia kunakin kuukautena tulee maksettavaksi. Kun tietää tulonsa ja menonsa kuukausittain koko vuodelta, helpottaa tieto talouden suunnittelussa ja muutosten tekemistä kulutuskäyttäytymiseen. Tällöin on helpompi varautua tulevaan – niihin isoihin ja pieniin hankintoihin.

Kirjoittaja Sanna Helesuo on MMM ja työskennellyt yli 20 vuotta talous- ja velkaneuvontaan liittyvissä tehtävissä.

 

Tunnistatko ostopolulle jättämäsi jäljet?

Näet kaupungilla liikkuessasi hienot kengät, jonka tyyppisiä olet jo nähnyt blogeissa ja muotijutuissa. Päätät ostaa samanlaiset. Nappaat älypuhelimella kuvan kengistä ja etsit Googlesta brändin verkkosivut. Sivustolla olevassa virtuaalisessa esittelytilassa kokeilet kenkien sopivuutta omiin asuihisi lisäämällä sen omiin kuviisi. Jaat kuvat sosiaalisessa mediassa ja odotat kommentteja kavereiltasi. Päätät vielä käyttää netissä brändin tarjoamaa kustomointimahdollisuutta. Tämän jälkeen teet tilauksen verkosta, valitset toimituspisteen lähellä asuinpaikkaasi tai suoraan kotiisi ja maksat tilauksen verkkomaksuna. Seuraavana päivänä voit käydä noutamassa kengät tai lähetti tuo ne kotiovellesi. Ostopolun viimeisenä vaiheena voit kirjoittaa hankinnastasi Facebookiin. Brändi vuorostaan alkaa lähestyä sinua muutaman viikon päästä tarjoamalla jotain sinua kiinnostavaa uutuutta, joka ehkä sopii hankkimiesi kenkien kanssa yhteen.

Edellä kuvattuun ostoprosessin hallintaan voi opetus antaa valmiuksia. Ostoprosessin hallintaa tarvitsemme, jotta osaamme jarruttaa, kun esimerkiksi rahat eivät riitä, tai kun haluamme omalla toiminnalla säästää luonnonvaroja tai vaikuttaa vaikkapa globaaliin oikeudenmukaisuuteen.

Ostaminen on paljon enemmän kuin yksittäinen asiakkaan ja kauppiaan välinen maksutapahtuma. Ostaminen on vain yksi etappi matkalla, jota voi kutsua ostopoluksi tai kuluttajan valintojen harkintamatkaksi. Polun voi loikkia hetkessä tai etappien läpikäynti voi kestää vuosia. Riippumatta toteutumisajasta, kuluttajan matkaan kuuluu seuraavat vaiheet:

  • Läsnäolo kaupallisten viestien maailmassa. Meitä kiinnostavia tuotetietoja on kaikkialla jatkuvasti ajan tasaisina ja saamme meille sopivia yksilöllisiä viestejä juuri oikealla hetkellä.
  • Harkinta. Kokoamme tietoa alustavasti brändeistä tai tuotteista, jotka otetaan mukaan varsinaiseen harkintaan. Ostoimpulssimme syntyvät kun surffailemme,ja hakukoneiden tuloksiin brändit voivat vaikuttaa hakukoneoptimoinnin ja -markkinoinnin avulla.
  • Arviointi. Vertailemme brändien ominaisuuksia kerätyn tiedon perusteella sekä arvioimme omaa taloudellista tilannettamme sekä todellisia tarpeitamme. Teemme arvioitamme brändistä kerätyn tiedon perusteella. Tietolähteinä toimivat verkkokaupan tuotesivut. Sivuilta löytyy ostajien tuotearvioita ja suosituksia. Niiden tarkoitus on vakuuttaa meitä kuluttajia. Tuotteita voimme vertailla myös esimerkiksi erilaisten vertailusivustojen kautta.
  • Ostotapahtuma. Valitaan mitä ostetaan, mistä ostetaan, millä ja miten maksetaan ja miten ostos halutaan toimitettavan. Koko ostotapahtuman voimme tehdä verkossa ja noutaa tuotteet myymälästä tai tilata ne postiin tai kotiin kuljetettuna.
  • Kokemus. Reagoimme ostotapahtumaan ja käytämme tuotetta tai brändiä. Voimme myös joutua tekemään kuluttajareklamaation. Ostotapahtumat ovat nykyisin julkisempia, myyjät toivovat kuluttajien kirjoittavan tuotearvioita tai kommentteja kauppiaiden Facebook-sivuille.
  • Uskollisuus. Mietimme kannattaako sama tuote tai brändi valita uudelleen. Myyjät hyötyvät monikanavaisesta ostamisesta. Digitaalisuus antaa myyjälle yhä paremmat välineet siihen, että kuluttaja valitsee saman yrityksen seuraavalla kerralla. Tallentuvat asiakastiedot ja muut big dataan perustuvat työkalut tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden uskollisuuden vahvistamiseen ja lisämyyntiin esimerkiksi kohdistetun jatkomarkkinoinnin avulla.

Ennen digitalisaatiota ostopolun vaiheiden seuraaminen ja niihin vaikuttaminen on ollut kauppiaille hankalaa ja perustunut summittaiseen tietoon kuluttajan käyttäytymisestä. Kauppias on voinut mainostaa lehdissä ja televisiossa, painattaa tuotekatalogeja ja toivoa parasta. Myös kuluttajalle mainonnan havaitseminen ja tunnistaminen on ollut helpompaa. Digitaalisuudella on ollut kaupantekoon valtava vaikutus. Pysyykö kuluttajataitojen opetus mukana tässä muutoksessa. Perinteisen kaupanteon on syrjäyttänyt verkkokauppa, älypuhelimet ja tabletit sekä uudet maksamisen muodot. Kaupasta on tullut monikanavaista.

Miten sinun opetuksesi aktivoi oppilasta hahmottamaan ostopolkuaan?

Oppia ostopolulle osa kaksi

Ostopolulla tarkoitetaan toimintaa ennen ostopäätöksen syntymistä. Mainostajan näkökulmasta tärkeintä on päästä potentiaalisen kuluttajan ostopolulle mahdollisimman varhain ja usein – tuote tai palvelu halutaan kuluttajan harkintaan.

Mainostaja haluaa tietää, miten ihminen käyttäytyy ja mikä vie ostopolulla eteenpäin. Tiedon avulla mainostajat luovat ihmisen arjen ja median käytön yhteyteen ”kohtaamisia”, joista syntyy vaikuttavia ja miellyttäviä jälkiä sekä positiivinen bränditietoisuus.

Olemmeko me kasvattajina tulleet ajatelleeksi verkkosurffailua, jota tapahtuu koulussa oppitunnin aikana tiedonhaun ja kotitehtävien äärellä. Mikä on opetuksen rooli ostopolulle ohjaajana, kun ostopolulla tarkoitetaan käytännössä kaikkea verkkosurffailua – myös koulussa tapahtuvaa.

Ja voisimmeko kääntää asian hyödyksi? Voisimme tietoisesti opetusta kehittämällä oppia ja opettaa ostopolulla kulkemista – vastuullisena ja aktiivisena kansalaisena, kuluttajana sekä mahdollisesti tulevana yrittäjänä.

OPS 2014 mukaan Tieto- ja viestintätekninen osaaminen karttuu kun koulutyössä harjoitellaan laitteiden, ohjelmistojen ja palveluiden käyttöä ja opetellaan niiden keskeisiä käyttö- ja toimintaperiaatteita. Oppilaita opastetaan käyttämään keskeisiä hakupalveluita, kokeilemaan eri työvälineitä ja tekemään pienimuotoisia tiedonhankintatehtäviä eri aihepiireistä ja itseä kiinnostavista asioista.

On selvää, että monilukutaitoa ei synny, jos laitteita, ohjelmia ja palveluita ei käytetä. Tiedon hakuun liittyen opetuksessa on tärkeää nostaa esille hakupalveluiden toiminnallisuuksien lisäksi se, mitä palveluiden taustalla on markkinoinnin näkökulmasta.

Oletko sinä pohtinut oppilaittesi kanssa esimerkiksi Googlen käytön yhteydessä sitä, miten ihmeessä se voi olla ilmainen. Mistä ilmaiset palvelut saavat resurssinsa toimia? Oletteko ottaneet selvää, miksi kuluttajana saat usein mainoksia niiltä yrityksiltä, joiden sivuilla olet juuri vieraillut?

Tiedonhaun opetukseen kuuluvat myös perustiedot kaupallisuudesta ja kaupallisesta viestinnästä. Tiedonhaun taitoihin kuuluu ymmärrys, että hakupalvelun ylläpitäjä haluaa tietää palvelun käyttäjästä mahdollisimman paljon myydäkseen tiedot eteenpäin. Ei ole mikään salaisuus, että mainostajat ostavat näitä tietoja, koska mainostaja haluaa tehdä päätöksiä, jotka perustuvat oikeaan tietoon kuluttajan käyttäytymisestä.

Jotta ymmärtää median ja bigdatan toimintaa, on tärkeää hahmottaa, että mainostajat haluavat tavoittaa ”oikeat” kuluttajat tuotteelleen yhä uudelleen. Ostopolku vahvistuu, kun samat tiedonhakijat tavoitetaan useasti eri laitteilla ja eri verkkopalveluissa.

Tiedon hakijan kokemus tuntuu siltä, että hän saa ”relevanttia sisältöä” ja miellyttäviä kohtaamisia. Koska kokemukset ovat vaikuttavia, kuluttajalta edellytetään monilukutaitoa – kykyä hahmottaa, milloin häneen yritetään vaikuttaa kaupallisesti.

Samalla kun OPS ohjaa käyttämään tiedonhankinnan opetuksessa ”itseä kiinnostavia asioita”, opettajan on erityisen tärkeää tiedostaa kiinnostavuuden ja ostopolun yhteys ja parhaimmillaan kääntää se mahdollisuudeksi käsitellä kysymystä.

  • Opetuksessa pitäisi kehittää monilukutaitoa, jonka avulla oppilas alkaa itse havaita milloin ja miten häneen pyritään vaikuttamaan ja päättää itse, suostuuko vaikutukselle alttiiksi vai ei.
  • Opetuksen pitää auttaa oppilasta kehittämään keinoja, joilla hän voi tiedostaa omat ostopolkunsa ja säädellä omaan kulutukseen personoituja vaikuttamisen keinoja
  • Media ja mediayhtiöt voisivat tehdä yhteistyötä koulujen kanssa ja kertoa avoimesti tiedonhakuun liittyvien ostopolkujen rakentamisesta. Vuoropuhelulla kuluttajan ja yrityksen välillä on mahdollista saavuttaa monia opetuksen tavoitteita eri oppiaineissa.

Oppia ostopolulle – tiedonhallinnan ja valinnan taitoja

Ostopolulla tarkoitetaan kaikkea sitä toimintaa, mitä kuluttaja tekee ennen kuin ostopäätös syntyy. Ostopolku voi olla lyhyt tai pitkä riippuen siitä, mitä ostetaan. Pienissä rutiini-ostoksissa se on lyhyt ja harvemmin tehtävissä pitkä. Ennen internetiä ja sosiaalista mediaa kuluttajan ostaminen oli suoraviivaisempaa. Ostopäätöksiin yritettiin vaikuttaa pakkauksilla, lehtimainonnalla ja televisiomainoksilla. Nyt ostohalun herääminen yhdistyy tiedonhallintaan ja viihteeseen. Opetuksen näkökulmasta ostamisen taidot liittyvät monilukutaitoon ja sen kehittymiseen.

Kuluttajan surffailu internetissä tarkoittaa markkinoijalle kuluttajan astumista ostopolulle. Ostopolun tallaajasta mainostaja haluaa tietää mahdollisimman paljon – muun muassa millaisia pohdintoja ja kohtaamisia kuluttajan ostopolun varrelle kertyy. Ne ovat niitä kohtaamisia, joissa kuluttajalta edellytetään monilukutaitoa – kykyä hahmottaa, milloin häneen yritetään vaikuttaa kaupallisesti. Sisältömarkkinoinnin aikakautena se ei ole helppoa.

Vaikka kuluttaja surffaisi tiedon valtatiellä poukkoillen, mainostaja pystyy dataseurannan avulla paikantamaan kohdat, joissa voi vaikuttaa. Opetuksessa pitäisi kehittää monilukutaitoa, jonka avulla oppilas alkaa itse havaita näitä vaikuttamisen paikkoja ja päättää itse, suostuuko vaikutukselle alttiiksi vai ei.

Oppilasta pitää auttaa kehittämään keinoja, joilla hän voi vastustaa omaan kulutukseen personoituja vaikuttamisen keinoja. Oppilaiden on tärkeää saada tietoa siitä, että mainostajat voivat selailuhistorian mukaan päätellä, miten ihminen eri ostopolun vaiheissa käyttäytyy ja mikä häntä motivoi.

Tunnetaidot ovat tämän päivän tiedonhallinnassa yhä tärkeämpiä. Mainostajat pyrkivät tunnistamaan ja paikantamaan kuluttajan emootiot. Siksi on opittava yhä tietoisemmaksi omista tunteista ja omasta tavasta tehdä päätöksiä, toimiiko tunteella vai järjellä? Itsetuntemuksen kautta voi ehkä paremmin tunnistaa itselle personoidut kaupalliset ratkaisuehdotukset ja niihin kätketyt tehoavat täkyt.

Kuluttajan ostopolun tunnistaakseen markkinoija pyrkii saamaan kokonaisvaltaisen ja syvällisen näkemyksen kuluttajasta – hänen arjestaan, ihanteistaan ja toiminnastaan. Markkinoija haluaa tietää, seuraammeko me mainontaa, minkä tyyppinen kaupallinen aineisto meitä kiinnostaa, missä kanavissa, asioimmeko kivijalka- vai verkkokaupassa? Kuluttajakasvatuksen oppi ostopolulla kulkemiseen perustuu ajatukseen: tunne ostomaastosi, sen maamerkit, vaikuttamisen paikat ja itsesi polulla kulkijana. Opetuksessa pitää pystyä havainnollistamaan, miten vaikuttaminen tapahtuu ongelmanratkaisutilanteissa, kosketuspinnoilla ostopolun eri vaiheissa.

Miten ostopolulla kulkemista voi opettaa? Siinä on paljon kehitettävää. Kun puhutaan polulla kulkemisesta, voisiko suunnistuksen opettamisesta löytyä pedagoginen idea?

Opetuksen eteneminen voisi tapahtua seuraavasti suunnistuksen termejä mukaillen:
Opetuksen MITÄ-vaiheessa käytetään ”viuhkasuunnistusta”, jossa tutkitaan yksinkertaisia lyhyitä ostopolkuja. Tämä sopii hyvin alakoululaiselle kaupallisen ympäristön hahmottamiseen. Esimerkki oppimistehtävästä.

MITEN-vaiheessa, siirrymme ”reittisuunnistukseen”, jossa ostopolut ovat edelleen yksinkertaisia. Teemme harjoituksia jonkin tietyn tavaran tai palvelun hankkimisesta. Tutkitaan miten syntyy tarve syntyy ja miten se tunnistetaan, harjoitellaan tunnistamaan mainontaa. Harjoitellaan hankkimaan tietoa opettajan rajaamista lähteistä, vertaillaan tarjolla olevia vaihtoehtoja. Käydään läpi ostospaikan valinnan merkitystä sekä arvioidaan, onko tuotteeseen varaa. Lopulta pohditaan ostopäätöstä ja sen vaikutuksia laajemmin. Esimerkki oppimistehtävästä.

MIKSI-vaiheessa voidaan lopulta siirtyä ostopolulle ”kartan ja kompassin kanssa”. Siinä on kysymys laajasta tiedonhankinnasta ja käytettävistä välineistä, jolloin hahmotetaan koko ostamisen maasto, josta tulee etsiä kaupallisen vaikuttamisen maamerkkejä, sisältömainonnan kustantajia, käyttää erilaisia maksutapoja, arvioida tietosuojaa jne. Esimerkki oppimistehtävästä.

Esiopetus on oivallinen tilaisuus aloittaa kohtuullinen kuluttaminen

Yksi esiopetuksen opetussuunnitelman laaja-alaisen osaamisen tavoitteista ja oppimiskokonaisuuksista on ” kasvan ja kehityn”. Tässä oppimiskokonaisuudessa pyritään yhdessä lasten kanssa tarkastelemaan lasten kohtaamaa mainontaa ja pohtimaan kohtuullisen kuluttamisen merkitystä. Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa kannustetaan käyttämään lasten leikkejä ja piirustuksia kuluttajakasvatuksen pohjana, kun opetellaan tulkitsemaan esimerkiksi erilaisia mainoksia.

Kysyin syyslukukauden alkaessa muutamalta esiopetuksen opettajalta näkemyksiä ja kokemuksia siitä, miten he ovat jo toteuttaneet esiopetuksessa kohtuullisen kuluttajuuden ideaa ja miten toteuttaisivat sitä tulevaisuudessa.

Tässä muutamia raikkaita ehdotuksia kokeiltavaksi ja käytäntöön jätettäväksi:

  • Mitä tarkoittaa ruoan matka pöytään?
  • Mitä tehdä ruoalle, jota ei jaksakaan syödä?
  • Entä mediakriittisyys? Miten sitä voi yrittää leikin avulla harjoitella esiopetuksen aikana?
  • Mainonta ja esiopetus: käytännön esimerkkejä vaikka joulun ajan leluluetteloista
  • Jätteiden lajittelu ja ennen kaikkea jätteiden tuottaminen
  • Lainaamisen periaatteet ja yhteisistä tavaroista huolehtiminen
  • Entä osallistamiseen opetteleminen ja yhteiset päätökset siitä, mitä hankitaan yhdessä kirpputorilta ansaituilla rahoilla?

Yksinkertaisia arjen esimerkkejä, joista löytyy kosketuspintaa melkeinpä jokaiseen esiopetuksen opetussuunnitelman oppimiskokonaisuuteen.

Valmiiksi pohdittuja opetuksen ja kasvatuksen tavoitteita kohtuullisen kuluttamisen oppimiskonaisuuteen Pohjoismaiden ja Viron kuluttaja-asiantuntijoiden yhdessä laatimasta ” Lasten ja nuorten kuluttajataidot – opetuksen tavoitteita” asiakirjasta, joka antaa selkeät kuvaukset siitä, minkä tyyppisiä kuluttajuuteen kuuluvia asioita kannattaa tavoitella alle kouluikäisten lasten kanssa.

Esiopetusikäinen lapsi tarvitsee hyvän esimerkin ja hän osaa jo toimia arjessa saamansa ohjauksen mukaisesti. Lapsella on käsitystä, mitä kaupassa tapahtuu, hän alkaa tunnistaa mainokset mainoksiksi ja tietää niinikään, mitä raha on. Esiopetuksessa lapselle tulee antaa mahdollisuuksia päätöksentekoon ikäkaudelle sopivalla tavalla ja käyttää opetuksessa esimerkiksi roolileikkejä kotitalouden ja kuluttajan taitojen harjoitteluun. Näin edistetään vastuullisuuteen, taloudellisuuteen ja terveelliseen kuluttamiseen liittyvien valintojen toteutumista pienin askelin koulun ja kodin toimintoihin soveltaen.

Esiopetus muuttui opetuksen järjestäjille velvoittavaksi 1.8.2015 alkaen. Näin tavoitellaan yhtenäistä oppimisen polkua varhaiskasvatuksesta perusopetuksen päättöluokkaan asti.Esiopetukselle asetetut tavoitteet ja sisällöt on uudistettu samassa aikataulussa kuin perusopetuksen ja paikallisella tasolla uudet opetussuunnitelmat otetaan käyttöön viimeistään 1.8.2016.

Kirjoittaja Katriina Sulonen on FT ja aloittanut Paraisten kaupungin suomenkielisen koulutuksen opetuspäällikkönä loppukesällä ja on erityisen kiinnostunut opetussuunnitelmaan liittyvistä asioista.

Kuinka vähennämme jätteen määrää? Uusi oppimateriaali jätteen synnyn ehkäisystä

Tämän päivän ostokset ovat huomispäivän jätettä. Ennusteiden mukaan jätteen määrä kaksinkertaistuu Pohjoismaissa vuoteen 2030 mennessä, elleivät kulutus- ja tuotantotavat muutu. Suomalaiset ovat hyviä lajittelemaan ja kierrättämään, mutta se ei yksin riitä. Jätemäärien pienentäminen vaatii jätteen synnyn ehkäisyä.

OPETTAJAN OHJE JA OPPILAAN VIHKO
Pohjoismaiden ministerineuvosto katsoo, että jätteen synnyn ehkäisyyn ja kestävään kulutukseen tulisi kohdistaa lisähuomiota myös kouluopetuksessa. Tämän vuoksi ministerineuvosto on teettänyt aiheesta aineistoa sekä opettajille että oppilaille, Opettajan ohjeen ja Oppilaan vihkon, useilla pohjoismaisilla kielillä.

Opetusmateriaali sisältää neljä teemaa: jätteen synnyn ehkäisy, vaatteet, ruoka ja elektroniikka. Teemat on kuvailtu sekä opetuksen sisältöä käsittelevässä opettajan ohjeessa että oppilaan vihkossa. Aineistoa voi käyttää opetuksessa ala-asteen ylimmillä luokilla ja yläasteella esimerkiksi luonnontieteiden ja teknisten aineiden opetuksessa. Yksittäisiä tehtäviä käsitellään tavallisesti 1–2 oppitunnilla. Lisäksi oppitunteihin voi sisältyä käyntejä eri kohteissa.

Aineisto avartaa näkökulmaa siitä, että jäte ei ole pelkästään paikallinen ympäristöongelma vaan kulutuksellamme on myös maailmanlaajuisia vaikutuksia. Eri puolilla maailmaa valmistetaan suuria tavaramääriä, joiden tuotannosta aiheutuu jäte- ja ympäristöongelmia. Se, että oppilas ymmärtää kulutuksen ja jätteen välisen yhteyden sekä jätteen ennaltaehkäisyn tärkeyden, saattaa syventää hänen käsityksiään ja asenteitaan jätteiden synnyn ehkäisystä. Lisäksi jäte- ja raaka-ainekysymykset ovat mielenkiintoinen ja konkreettinen aihe, joka tarjoaa paljon mahdollisuuksia työskennellä esimerkiksi tekniikan, maantieteen ja yhteiskunta-alan uusien käsitteiden ja uuden tiedon parissa.

Tärkeintä on oppia jätteiden synnyn ehkäisyä: kuinka ennaltaehkäistä jätteiden syntymistä ja tarpeettomien tuotteiden valmistusta ja käyttöä sekä kuinka hyödyntää raaka-aineita mahdollisimman hyvin. Tavoitteena on kehittää raaka-aineita tehokkaasti käyttävä yhteiskunta, jossa ymmärretään myös jätteen synnyn ehkäisyä koskevien toimien mahdollisuudet ja tärkeys.
Aineistot ovat ladattavissa täältä (PDF-muodossa). Mikäli joudut käyttämään aineistoa tulostettuna, pyri käyttämään samoja tulosteita useamman kerran.

Uusi reklamaation tekemistä käsittelevä video julkaistu

Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) on tuottanut videon, joka liittyy kuluttajan oikeuksiin kun kuluttaja havaitsee tavarassa tai palvelussa vian tai puutteen. Animaatio sopii hyvin kuluttajataitojen opetukseen monen eri oppiaineen yhteydessä. Oman arjen ja talouden hallinnan kannalta nuorten on hyvä osata valituksen tekemisen periaatteet.

Videon yhteydessä voi käyttää seuraavaa oppimistehtävää:
Mistä ja miten valitetaan?

Hyödynnä opetuksessasi myös aiemmin julkaistuja videoita

KKV:n on myös julkaisut animaation, jossa kuvataan miten maksamattomat laskut ja velat voivat johtaa maksuhäiriömerkintään ja miten maksuhäiriömerkinnältä voi välttyä.

Tämän vuoden tammikuussa julkaistuilla videoilla käsiteltiin kuluttajan oikeuksia ja vastuita sekä sopimuksia. Videoilla nuoret itse kertovat omasta arjestaan otettujen esimerkkien avulla ostosten ja sopimusten tekemisestä.

Videoihin sisältyy oppimistehtävä:
Asiakkaana verkkokaupassa