Oppia ostopolulle – tiedonhallinnan ja valinnan taitoja

Ostopolulla tarkoitetaan kaikkea sitä toimintaa, mitä kuluttaja tekee ennen kuin ostopäätös syntyy. Ostopolku voi olla lyhyt tai pitkä riippuen siitä, mitä ostetaan. Pienissä rutiini-ostoksissa se on lyhyt ja harvemmin tehtävissä pitkä. Ennen internetiä ja sosiaalista mediaa kuluttajan ostaminen oli suoraviivaisempaa. Ostopäätöksiin yritettiin vaikuttaa pakkauksilla, lehtimainonnalla ja televisiomainoksilla. Nyt ostohalun herääminen yhdistyy tiedonhallintaan ja viihteeseen. Opetuksen näkökulmasta ostamisen taidot liittyvät monilukutaitoon ja sen kehittymiseen.

Kuluttajan surffailu internetissä tarkoittaa markkinoijalle kuluttajan astumista ostopolulle. Ostopolun tallaajasta mainostaja haluaa tietää mahdollisimman paljon – muun muassa millaisia pohdintoja ja kohtaamisia kuluttajan ostopolun varrelle kertyy. Ne ovat niitä kohtaamisia, joissa kuluttajalta edellytetään monilukutaitoa – kykyä hahmottaa, milloin häneen yritetään vaikuttaa kaupallisesti. Sisältömarkkinoinnin aikakautena se ei ole helppoa.

Vaikka kuluttaja surffaisi tiedon valtatiellä poukkoillen, mainostaja pystyy dataseurannan avulla paikantamaan kohdat, joissa voi vaikuttaa. Opetuksessa pitäisi kehittää monilukutaitoa, jonka avulla oppilas alkaa itse havaita näitä vaikuttamisen paikkoja ja päättää itse, suostuuko vaikutukselle alttiiksi vai ei.

Oppilasta pitää auttaa kehittämään keinoja, joilla hän voi vastustaa omaan kulutukseen personoituja vaikuttamisen keinoja. Oppilaiden on tärkeää saada tietoa siitä, että mainostajat voivat selailuhistorian mukaan päätellä, miten ihminen eri ostopolun vaiheissa käyttäytyy ja mikä häntä motivoi.

Tunnetaidot ovat tämän päivän tiedonhallinnassa yhä tärkeämpiä. Mainostajat pyrkivät tunnistamaan ja paikantamaan kuluttajan emootiot. Siksi on opittava yhä tietoisemmaksi omista tunteista ja omasta tavasta tehdä päätöksiä, toimiiko tunteella vai järjellä? Itsetuntemuksen kautta voi ehkä paremmin tunnistaa itselle personoidut kaupalliset ratkaisuehdotukset ja niihin kätketyt tehoavat täkyt.

Kuluttajan ostopolun tunnistaakseen markkinoija pyrkii saamaan kokonaisvaltaisen ja syvällisen näkemyksen kuluttajasta – hänen arjestaan, ihanteistaan ja toiminnastaan. Markkinoija haluaa tietää, seuraammeko me mainontaa, minkä tyyppinen kaupallinen aineisto meitä kiinnostaa, missä kanavissa, asioimmeko kivijalka- vai verkkokaupassa? Kuluttajakasvatuksen oppi ostopolulla kulkemiseen perustuu ajatukseen: tunne ostomaastosi, sen maamerkit, vaikuttamisen paikat ja itsesi polulla kulkijana. Opetuksessa pitää pystyä havainnollistamaan, miten vaikuttaminen tapahtuu ongelmanratkaisutilanteissa, kosketuspinnoilla ostopolun eri vaiheissa.

Miten ostopolulla kulkemista voi opettaa? Siinä on paljon kehitettävää. Kun puhutaan polulla kulkemisesta, voisiko suunnistuksen opettamisesta löytyä pedagoginen idea?

Opetuksen eteneminen voisi tapahtua seuraavasti suunnistuksen termejä mukaillen:
Opetuksen MITÄ-vaiheessa käytetään ”viuhkasuunnistusta”, jossa tutkitaan yksinkertaisia lyhyitä ostopolkuja. Tämä sopii hyvin alakoululaiselle kaupallisen ympäristön hahmottamiseen. Esimerkki oppimistehtävästä.

MITEN-vaiheessa, siirrymme ”reittisuunnistukseen”, jossa ostopolut ovat edelleen yksinkertaisia. Teemme harjoituksia jonkin tietyn tavaran tai palvelun hankkimisesta. Tutkitaan miten syntyy tarve syntyy ja miten se tunnistetaan, harjoitellaan tunnistamaan mainontaa. Harjoitellaan hankkimaan tietoa opettajan rajaamista lähteistä, vertaillaan tarjolla olevia vaihtoehtoja. Käydään läpi ostospaikan valinnan merkitystä sekä arvioidaan, onko tuotteeseen varaa. Lopulta pohditaan ostopäätöstä ja sen vaikutuksia laajemmin. Esimerkki oppimistehtävästä.

MIKSI-vaiheessa voidaan lopulta siirtyä ostopolulle ”kartan ja kompassin kanssa”. Siinä on kysymys laajasta tiedonhankinnasta ja käytettävistä välineistä, jolloin hahmotetaan koko ostamisen maasto, josta tulee etsiä kaupallisen vaikuttamisen maamerkkejä, sisältömainonnan kustantajia, käyttää erilaisia maksutapoja, arvioida tietosuojaa jne. Esimerkki oppimistehtävästä.

Esiopetus on oivallinen tilaisuus aloittaa kohtuullinen kuluttaminen

Yksi esiopetuksen opetussuunnitelman laaja-alaisen osaamisen tavoitteista ja oppimiskokonaisuuksista on ” kasvan ja kehityn”. Tässä oppimiskokonaisuudessa pyritään yhdessä lasten kanssa tarkastelemaan lasten kohtaamaa mainontaa ja pohtimaan kohtuullisen kuluttamisen merkitystä. Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa kannustetaan käyttämään lasten leikkejä ja piirustuksia kuluttajakasvatuksen pohjana, kun opetellaan tulkitsemaan esimerkiksi erilaisia mainoksia.

Kysyin syyslukukauden alkaessa muutamalta esiopetuksen opettajalta näkemyksiä ja kokemuksia siitä, miten he ovat jo toteuttaneet esiopetuksessa kohtuullisen kuluttajuuden ideaa ja miten toteuttaisivat sitä tulevaisuudessa.

Tässä muutamia raikkaita ehdotuksia kokeiltavaksi ja käytäntöön jätettäväksi:

  • Mitä tarkoittaa ruoan matka pöytään?
  • Mitä tehdä ruoalle, jota ei jaksakaan syödä?
  • Entä mediakriittisyys? Miten sitä voi yrittää leikin avulla harjoitella esiopetuksen aikana?
  • Mainonta ja esiopetus: käytännön esimerkkejä vaikka joulun ajan leluluetteloista
  • Jätteiden lajittelu ja ennen kaikkea jätteiden tuottaminen
  • Lainaamisen periaatteet ja yhteisistä tavaroista huolehtiminen
  • Entä osallistamiseen opetteleminen ja yhteiset päätökset siitä, mitä hankitaan yhdessä kirpputorilta ansaituilla rahoilla?

Yksinkertaisia arjen esimerkkejä, joista löytyy kosketuspintaa melkeinpä jokaiseen esiopetuksen opetussuunnitelman oppimiskokonaisuuteen.

Valmiiksi pohdittuja opetuksen ja kasvatuksen tavoitteita kohtuullisen kuluttamisen oppimiskonaisuuteen Pohjoismaiden ja Viron kuluttaja-asiantuntijoiden yhdessä laatimasta ” Lasten ja nuorten kuluttajataidot – opetuksen tavoitteita” asiakirjasta, joka antaa selkeät kuvaukset siitä, minkä tyyppisiä kuluttajuuteen kuuluvia asioita kannattaa tavoitella alle kouluikäisten lasten kanssa.

Esiopetusikäinen lapsi tarvitsee hyvän esimerkin ja hän osaa jo toimia arjessa saamansa ohjauksen mukaisesti. Lapsella on käsitystä, mitä kaupassa tapahtuu, hän alkaa tunnistaa mainokset mainoksiksi ja tietää niinikään, mitä raha on. Esiopetuksessa lapselle tulee antaa mahdollisuuksia päätöksentekoon ikäkaudelle sopivalla tavalla ja käyttää opetuksessa esimerkiksi roolileikkejä kotitalouden ja kuluttajan taitojen harjoitteluun. Näin edistetään vastuullisuuteen, taloudellisuuteen ja terveelliseen kuluttamiseen liittyvien valintojen toteutumista pienin askelin koulun ja kodin toimintoihin soveltaen.

Esiopetus muuttui opetuksen järjestäjille velvoittavaksi 1.8.2015 alkaen. Näin tavoitellaan yhtenäistä oppimisen polkua varhaiskasvatuksesta perusopetuksen päättöluokkaan asti.Esiopetukselle asetetut tavoitteet ja sisällöt on uudistettu samassa aikataulussa kuin perusopetuksen ja paikallisella tasolla uudet opetussuunnitelmat otetaan käyttöön viimeistään 1.8.2016.

Kirjoittaja Katriina Sulonen on FT ja aloittanut Paraisten kaupungin suomenkielisen koulutuksen opetuspäällikkönä loppukesällä ja on erityisen kiinnostunut opetussuunnitelmaan liittyvistä asioista.

Kuinka vähennämme jätteen määrää? Uusi oppimateriaali jätteen synnyn ehkäisystä

Tämän päivän ostokset ovat huomispäivän jätettä. Ennusteiden mukaan jätteen määrä kaksinkertaistuu Pohjoismaissa vuoteen 2030 mennessä, elleivät kulutus- ja tuotantotavat muutu. Suomalaiset ovat hyviä lajittelemaan ja kierrättämään, mutta se ei yksin riitä. Jätemäärien pienentäminen vaatii jätteen synnyn ehkäisyä.

OPETTAJAN OHJE JA OPPILAAN VIHKO
Pohjoismaiden ministerineuvosto katsoo, että jätteen synnyn ehkäisyyn ja kestävään kulutukseen tulisi kohdistaa lisähuomiota myös kouluopetuksessa. Tämän vuoksi ministerineuvosto on teettänyt aiheesta aineistoa sekä opettajille että oppilaille, Opettajan ohjeen ja Oppilaan vihkon, useilla pohjoismaisilla kielillä.

Opetusmateriaali sisältää neljä teemaa: jätteen synnyn ehkäisy, vaatteet, ruoka ja elektroniikka. Teemat on kuvailtu sekä opetuksen sisältöä käsittelevässä opettajan ohjeessa että oppilaan vihkossa. Aineistoa voi käyttää opetuksessa ala-asteen ylimmillä luokilla ja yläasteella esimerkiksi luonnontieteiden ja teknisten aineiden opetuksessa. Yksittäisiä tehtäviä käsitellään tavallisesti 1–2 oppitunnilla. Lisäksi oppitunteihin voi sisältyä käyntejä eri kohteissa.

Aineisto avartaa näkökulmaa siitä, että jäte ei ole pelkästään paikallinen ympäristöongelma vaan kulutuksellamme on myös maailmanlaajuisia vaikutuksia. Eri puolilla maailmaa valmistetaan suuria tavaramääriä, joiden tuotannosta aiheutuu jäte- ja ympäristöongelmia. Se, että oppilas ymmärtää kulutuksen ja jätteen välisen yhteyden sekä jätteen ennaltaehkäisyn tärkeyden, saattaa syventää hänen käsityksiään ja asenteitaan jätteiden synnyn ehkäisystä. Lisäksi jäte- ja raaka-ainekysymykset ovat mielenkiintoinen ja konkreettinen aihe, joka tarjoaa paljon mahdollisuuksia työskennellä esimerkiksi tekniikan, maantieteen ja yhteiskunta-alan uusien käsitteiden ja uuden tiedon parissa.

Tärkeintä on oppia jätteiden synnyn ehkäisyä: kuinka ennaltaehkäistä jätteiden syntymistä ja tarpeettomien tuotteiden valmistusta ja käyttöä sekä kuinka hyödyntää raaka-aineita mahdollisimman hyvin. Tavoitteena on kehittää raaka-aineita tehokkaasti käyttävä yhteiskunta, jossa ymmärretään myös jätteen synnyn ehkäisyä koskevien toimien mahdollisuudet ja tärkeys.
Aineistot ovat ladattavissa täältä (PDF-muodossa). Mikäli joudut käyttämään aineistoa tulostettuna, pyri käyttämään samoja tulosteita useamman kerran.

Uusi reklamaation tekemistä käsittelevä video julkaistu

Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) on tuottanut videon, joka liittyy kuluttajan oikeuksiin kun kuluttaja havaitsee tavarassa tai palvelussa vian tai puutteen. Animaatio sopii hyvin kuluttajataitojen opetukseen monen eri oppiaineen yhteydessä. Oman arjen ja talouden hallinnan kannalta nuorten on hyvä osata valituksen tekemisen periaatteet.

Videon yhteydessä voi käyttää seuraavaa oppimistehtävää:
Mistä ja miten valitetaan?

Hyödynnä opetuksessasi myös aiemmin julkaistuja videoita

KKV:n on myös julkaisut animaation, jossa kuvataan miten maksamattomat laskut ja velat voivat johtaa maksuhäiriömerkintään ja miten maksuhäiriömerkinnältä voi välttyä.

Tämän vuoden tammikuussa julkaistuilla videoilla käsiteltiin kuluttajan oikeuksia ja vastuita sekä sopimuksia. Videoilla nuoret itse kertovat omasta arjestaan otettujen esimerkkien avulla ostosten ja sopimusten tekemisestä.

Videoihin sisältyy oppimistehtävä:
Asiakkaana verkkokaupassa

Digi-arjen taitoja monialaisesti

Paikallinen opetussuunnitelmatyö on nyt käynnissä hektisimmillään. Opettajien some-keskusteluissa puhutaan siitä, mitä valinnaisia kokonaisuuksia kouluissa tarjotaan ja miten niitä järjestetään.

Oma suosikkini valinnaisiksi opinnoiksi on verkkokauppateeman ympärille rakennettu monialainen valinnaiskokonaisuus.

Oppiaineista mukana voisi olla esim. kotitalous, yhteiskuntaoppi, matematiikka, vieraat kielet ja äidinkieli. OPS 2014:n sivun 97 mukaan soveltavilla valinnaisilla aineilla voidaan edistää oppiaineiden yhteistyötä tieto- ja viestintäteknologian opetuksessa ja kuluttaja- ja talouskasvatuksessa. Tässä muutama ajatus ja käytännön vinkki, mitä arjen taitoja valinnaisissa opinnoissa voisi kehittää. Ehdotuksen taustalla on KKV:n kuluttajaongelmia keräävästä tietojärjestelmästä tuleva tieto.

Verkkokauppa ja palveluiden digitalisoituminen on tullut jäädäkseen ja verkko-ostosten tekeminen yleistyy. Ostoksia on näennäisesti helppo tehdä, mutta ongelmatilanteita on usein. Koulussa on hyvä oppia asiakkaan vastuut ja oikeudet verkkokaupassa. Tässä ehdotetut valinnaisopinnot tähtäävät monialaisesti tieto- ja viestintäteknologiataitoihin ja kuluttaja- ja talousosaamiseen. TVT- opinnoissa käsiteltäisiin verkko-ostamiseen tarvittavien laitteiden turvallista käyttöä, tietoturvaa, tietosuojaa ja tiedon hankintaa. Lisäksi käsiteltäisiin laitteiden vaatimia liittymäsopimuksia sekä niiden kustannuksia ja kestoa.

Kielet harjaannuttavat tiedonhankinta- ja kommunikointitaitoja verkossa. Kielten osuudessa harjoiteltaisiin tiedonhankintaa eri kielillä, asiointia, palautteen antamista ja reklamointia. Oppimistehtävissä harjoiteltaisiin tiedon hankintaa ja lähdekritiikkiä. Verkossa on osattava valita luotettava kauppias. Millä kriteereillä se pitäisi tehdä ja mitkä tiedot myyjästä ovat merkityksellisiä. Esimerkiksi jo ennen tilausta kannattaa selvittää, miten verkkokaupan asiakaspalveluun saa yhteyden ja millä kielellä se palvelee. Draamakasvatus voisi elävöittää opetusta ja osallistaa erilaisiin rooleihin.

Kotitaloudessa tutkitaan tuotteiden ominaisuuksia ja harjoitellaan tiedonhankintaa omien tarpeiden ja ongelmanratkaisun näkökulmasta.
Verkkokauppa on etämyyntiä, pelisäännöt on hyvä osata ja se mitä niistä kannattaa jo etukäteen selvittää. Kotitalouden toiminnallisissa harjoituksissa perehdyttäisiin tuotteiden ominaisuuksien ja hintojen vertailua voisi tehdä verkossa. Vertailusivustojen käyttö tekee siitä helppoa. Tietoja on kuitenkin hyvä etsiä useammalta kuin yhdeltä vertailusivustolta, sillä niissä on eroja. Verkkokaupan ostoksia kokeillaan vasta kotona – koko tai väri voi olla väärä. Miten verkkokaupan palautusmenettely toimii ja miten yrityksen asiakaspalveluun saa yhteyden. Kaupan peruuttamisoikeuden käyttämistä koskevat ehdot, määräajat ja menettelytavat, kuka vastaa palautuskuluista. Tiesitkö, että nykyisin verkko-ostoksen peruutuksesta on erikseen lähetettävä peruutusilmoitus?

Yhteiskuntaopissa hahmotetaan oikeuksia ja matematiikassa lasketaan kokonaishintoja. Yhteiskuntaopin otteella perehdyttäisiin sopimusehtoihin. Sopimusehdot pitää lukea, mutta vielä tärkeämpää on ymmärtää, mihin sitoutuu. Myös tähän liittyy kriittinen tiedonhankinta, on tärkeää oppia, miten esim. tilausansat voi välttää. Kokonaiskustannusten selvittämiseksi pitää olla käsitys, mitä tietoja verkkokaupan sivuilta tulee etsiä. Kokonaishintaan ei välttämättä sisälly kaikkia toimitus- ja muita kuluja. Jos tilaa EU:n ulkopuolelta, yllätyksenä voi tulla tullimaksut.

Näitä opiskeltaessa, voisi yhteistyö matematiikan kanssa olla hedelmällistä, koska myös maksamisen vaihtoehdot ovat lisääntyneet. Hintojen vertailtavuus ja merkitys oman taloudenhallinnan kannalta verkko-ostoksilla vaatii omanlaista osaamista.

Verkkokauppa on erityisesti nuorten tapa ostaa, joten oppilaan oikea kokemusmaailma on vahvasti läsnä. Hyvin suunnitellen yhteistä tietoa ovat rakentamassa useat eri oppiaineet, oppijat ja myös opettajat. Mikäli omalta paikkakunnalta löytyy verkkokauppaa käyvä yritys, voisi kokonaisuuteen yhdistää vierailun yritykseen. Vuoropuhelulla kuluttajan ja yrityksen välillä on mahdollista saavuttaa monia opetuksen tavoitteita eri oppiaineissa. Pedagogiikka muotoutuu luontevasti yhteisölliseksi oppimistapahtumaksi, jossa jokainen oppii.

Miten sinun koulusi tarjoilee digi-arjen taitojen oppimisen?