Pahentaako nimi kuluttajakasvatusta?

3 kommenttia

Kuulin tokaisun, että ”eiväthän lapset tarvitse kuluttajakasvatusta, nehän vasta osaavatkin kuluttaa”. Lause jäi soimaan takaraivoon. Tulkitsin sen niin, että tokaisija ajatteli kuluttajakasvatuksen edistävän lasten kuluttamista.

Onko kuluttajakasvatuksen termissä virhe? Eri kasvatuksen aloja on monia, liikuntakasvatus edistää liikkumista, terveyskasvatus edistää terveyttä, rauhankasvatus edistää rauhaa, globaalikasvatus kansainvälisyyttä jne. Tuolla logiikalla kuluttajakasvatus voisi tietysti sanana tarkoittaa kuluttamisen edistämistä. Englanninkielinen käsite on ”consumer education”

Kuluttaminen on tuotteiden, palveluiden ja kokemusten hankintaa ja käyttöä. Kuluttaminen on sekä talouselämän että sosiaalisen elämän keskeisimpiä ilmiöitä. Vain harva nyky-yhteiskunnassa elävä ihminen voi väittää olevansa kaupallisen elämäntavan ulkopuolella. Jokainen meistä on olemassa kuluttajana, kuluttajuutemme määrittyy kulutusvalintojemme kautta.

Kuluttajakasvatuksessa kehitetään tietoja, taitoja, asenteita ja toimintavalmiuksia ihmisen eri rooleihin, joissa kulutamme. Kuluttajataitojen opetus on eri ikäkausina erilaista, sen tarkoituksena on auttaa hahmottamaan maailmaa, ymmärtää itseään, ympäristöään ja yhteiskuntaa.

Ikäkausittaisia ideoita opetukseen esitellään KKV:n opettajalle osiossa.

 

3 comments on “Pahentaako nimi kuluttajakasvatusta?”

  1. Olen miettinyt samaa. Kuluttaja on melko kummallinen sana. Meillä täällä on kulutus/ruuan kulutus ruoka ja terveys oppiaineen yksi osa-alue. Kuluttaja -termiä voi voi miettiä (ruuan)tuottaja- (ruuan) jalostaja-(ruuan)kuluttaja- ketjun kautta. Tai roolina ruokamarkkinoilla. Mutta kuka nyt haluaisi olla kuluttaja.
    Onko kuluttajakasvatus sittenkin vain yhteiskunta-opin osa-alue ( onkohan yhteiskunta-oppia enää olemassakaan???)

    Tykkää

    1. Kiitos kommentista, seuraavassa blogissa ensi viikolla jatketaan kuluttajan roolin ja eri areenojen ja markkinoiden pohtimista. Kuluttajakasvatus kuuluu Suomessa moneen eri oppiaineeseen ja laaja-alaisen osaamisen kokonaisuuksiin. Tavoitteena on talous- ja kuluttajataitojen kehittyminen. Runko-oppiaineita ovat yhteiskunta-oppi ja kotitalous sekä muutkin taito- ja taideaineet. Myös äidinkielellä on tärkeä rooli.

      Tykkää

  2. Ei syytä huoleen; toisin ymmärtäjiä taitaa tätä nykyä olla kaikissa keskusteluissa. Kyllä tällä termillä pärjäillään – ainakin toistaiseksi.

    Tykkää

Kommentointi on suljettu.