Blogit ja kuluttajakasvatus

Varhaiskasvatus-2016-banneri

Helsingin Yliopisto, Opettajankoulutuslaitos, Lastentarhanopettajan koulutus, Varhaiskasvatuksen pedagogiikka KL 2016

 


Mitä tunteita sinussa herättää mammablogien tavarapaljous? Monissa blogeissa keskitytään yhä enemmän esittelemään lastenvaatteita ja -tarvikkeita. Yritetäänkö vaatteiden ja tavaroiden avulla luoda idyllinen kuva perheestä? Voisiko näistä blogeista saada vinkkejä kulutustottumuksiin? Asettavatko blogit paineita niitä lukeville vanhemmille?

Blogeilla vaikutetaan

Monet blogit ovat hyvin kulutuskeskeisiä. Kirjoituksissa törmää usein kalliiden merkkivaatteiden tuote-esittelyihin, jotka voivat aiheuttaa paineita vanhemmille. Saatetaan samaistua blogien perheisiin, vaikka itse tienataan selvästi vähemmän. Aivan kuin perheen paremmuutta mitattaisiin merkkivaatteilla.

Mammablogeissa keskitytään lähinnä uutena ostettuihin tuotteisiin. Kierrättäminen ja kestävä kulutus jäävät blogeissa usein huomiotta, vaikka sellaisiakin blogeja on, joissa esitellään kestävää elämäntapaa. Kirpputorilöytöjen esittely, hyvistä second hand –liikkeistä vinkkailu tai ekologisten pesuaineiden vertailu ovat esimerkkejä kestävämmästä bloggailusta.

Blogikirjoitukset voivat olla osa yritysten sisältömarkkinointia

Blogeissa voi olla paljon hyödyllisiä tuote-esittelyjä ja -arvosteluja. Vanhemmat saattavat etsiä blogista vinkkejä vaikkapa välikausihaalareista lapselleen. Monet yritykset mainostavat tuotteitaan blogikirjoittajien avulla. Silloin sponsoroidun tuotteen arvostelu voi olla ylistävä, ilman yhtäkään negatiivista kommenttia. Voiko tällaisiin arvosteluihin luottaa? Mediakriittinen lukija tunnistaa sisältömarkkinoinnin. Periaate on, että  maksettua mainontaa ei saa esittää bloggaajan mielipiteinä.

Kasvattajan tulisi miettiä tarkkaan, millaisia kulutustottumuksia lapset heiltä omaksuvat. Vanhempien paineet merkkivaatteiden hankkimisesta voivat tarttua lapseen, mutta lapsi omaksuu myös vanhempiensa kestävät kulutustavat. Onneksi!

Kirjoittajat: Tilla Ketonen, Jesse Myllylahti, Heini Mäkelä ja Saara Milton

Lapsen medialaitteiden käyttö vanhempien vastuulla

Varhaiskasvatus-2016-banneri

Medialaitteiden käyttö puhuttaa lasten kasvatuksessa. Vanhempien tapaa totuttaa lapsiaan älylaitteiden käyttöön on kritisoitu ja usein annettu rankkaakin palautetta niille vanhemmille, jotka pitävät älylaitteita osana lasten kasvatusta. Haluamme tuoda tähän keskusteluun inhimillisen mielipiteen.

Kuvitellaan tilanne, että olet ravintolassa ja yhtäkkiä naapuripöydässä lapsi alkaa huutaa ja itkeä äänekkäästi. Lapsella on tylsää ja hän ei jaksa odottaa, että vanhemmat ovat saaneet ruokailtua, vaan haluaisi lähteä heti kotiin. Vanhemmat puhuvat lapselle, jotta tämä odottaisi ja lopettaisi huutamisen. Lapsi jatkaa itkuaan ja ilmoittaa kovaan ääneen, että haluaa kotiin. Itse istut muutaman metrin päässä ja seuraat tilannetta sivusilmällä. Ärtymyksesi alkaa kasvaa, koska lapsen huutaminen on ärsyttävää ja se häiritsee sinun ruokailuasi. Nyt huomaat, että toinen vanhemmista antaa lapselle puhelimensa, josta lapsi voi katsoa/pelata jotakin. Lapsi rauhoittuu ja ravintolaan palaa ruokarauha.

Tässä tapauksessa voidaan älylaitteen antaminen lapselle viihdykkeeksi perustella inhimillisillä syillä. Ensinnäkin vanhemmat varmasti halusivat itse keskittyä ruokailuunsa ja toisekseen rauhoittaa oman lapsensa, jotta tämä ei häiritsisi muita ravintolassa olevia.

Lapsen tulisi saada aina ympäristöstään riittävästi virikkeitä, vaan se ei aina ole mahdollista. Esimerkiksi ravintola ympäristönä ei välttämättä tarjoa lapselle lapselle sopivaa tekemistä. Silloin vanhempien älylaite otetaan usein käyttöön, eikä sen käytössä virikkeenä ole silloin mitään pahaa. Joissain ravintoloissa on tosin leikkipaikkoja, mutta sekään ei välttämättä ole toimiva ratkaisu, vaikka leikkipaikalla olisikin lapsille suunniteltuja virikkeitä. Älylaitetta käytettäessä lapsi pysyy yhteisessä ruokapöydässä ja on vanhemman lähellä, ja vanhempi pystyy seuraamaan lapsen toimintaa, johon ei välttämättä olisi mahdollisuutta, jos lapsi menisi leikkipaikkaan leikkimään.

Jos tarkkailet ja arvioit vanhempia lapsineen julkisilla paikoilla, kannattaa pohtia syitä, miksi vanhemmat ovat antaneet älylaitteensa lapsensa virikkeeksi. Ehkäpä tuossa tilanteessa vanhemmat ovat tehneet tietoisen valinnan sallia lapsensa käyttää älylaitetta naama punaisena huutamisen sijasta.


Helsingin Yliopisto, Opettajankoulutuslaitos, Lastentarhanopettajan koulutus, Varhaiskasvatuksen pedagogiikka KL 2016

Kirjoittanut Lilli, Nelli, Mia ja Jannina.

 

 

Kestäväksi kuluttajaksi pienestä pitäen

Varhaiskasvatus-2016-banneri


Lastentarhanopettajan on hyvä tietoisesti miettiä omaa kuluttajakäyttäytymistä ja pitää tietonsa ajan tasalla. Lasten kanssa on hyvä tarkastella kuluttajuuteen liittyviä asioita konkreettisten keinojen kautta. Lapsena omaksutut tavat säilyvät todennäköisimmin läpi elämän.

Ravinto on yksi hyvä esimerkki alle esikouluikäisten kuluttajakasvatuksen tutustuttamiseen. Ruoka on lapsille tuttu osa jokapäiväistä elämää ja siihen on opittava kiinnittämään huomiota. Ravinto on ihmisen perustarve ja kuluttaminen on lähes välttämättömyys. Omilla kulutusvalinnoilla voidaan vaikuttaa ympäristöön ja ihmisten sekä eläinten hyvinvointiin.

Ravinnon kautta voidaan luoda päiväkotiryhmissä erilaisia lähestymistapoja kuluttajakasvatukseen. Ryhmässä voidaan esimerkiksi totuttautua siihen, että lapset annostelevat itse syömänsä ruoat ja näin pyritään vähentämään ruokahävikkiä. Seinällä voi olla taulukko, jossa seurataan viikoittain ruokajätteen määrää, esimerkiksi erilaisilla symboleilla.

Ryhmän kanssa voidaan käydä yhdessä kaupassa tutustumassa esimerkiksi ympäristömerkkeihin ja satokausituotteisiin. Päiväkodissa kauppaleikin avulla lapsia voidaan opastaa kestäviin kulutusvalintoihin. Kauppaleikissä harjoitellaan oman tarpeen hahmottamista ja kestävien valintojen tekemistä.

Maapallomme hyvinvoinnin takia ammattikasvattajille sekä vanhemmille olisi hyvä järjestää koulutuksia ja tietoiskuja ajankohtaisista kuluttajakasvatukseen liittyvistä asioista.


Helsingin Yliopisto, Opettajankoulutuslaitos, Lastentarhanopettajan koulutus, Varhaiskasvatuksen pedagogiikka KL 2016

Kirjoittajat ovat Helsingin yliopiston varhaiskasvatuksen opiskelijoita.

Teknologia – uhka vai mahdollisuus?

Varhaiskasvatus-2016-banneri

Vuosi 2030. Piilaakson päiväkodissa on lelupäivä. Aamupiirissä lapset pääsevät esittelemään kotoa tuomiaan leluja.

Taneli: No mul on täs tää aipäd megaforce 7c ja siis mä sain tän ku mul tuli paha mieli ku ei mentykää päiväkodin jälkee superloppii vaik äiskä lupas.

Daijana: Mun pädis on infiniti näyttö ja se on paljon paljon parempi ku Tanelil. Sitä paitsi tää on kalliimpiki.

Tiina-Tuulikki: Mul on tää Pom-pupu vaa.

Taneli: Vähän noloo! Mitä tol voi muka tehä?

Olemmeko kulkemassa kohti tällaista tulevaisuutta? Tätäkö me haluamme?

Varhaisikäisten lasten teknologialaitteiden käyttö on lisääntynyt ja arkipäiväistynyt. Yhä useammat vanhemmat korvaavat aidon vuorovaikutuksen ja läsnäolon viihdyttämällä lastaan jollakin sähköisellä välineellä ilman todellista tietoa siitä, mitä lapsi oikeasti laitteella tekee ja mitä vaikutuksia laitteen käytöllä on lapsen hyvinvointiin.

Tutkimukset osoittavat, että liiallisella teknologialaitteiden käytöllä on vaikutuksia lasten fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen. Uniongelmilla, lisääntyneellä aggressiivisuudella ja ylivilkkaudella on selkeä yhteys valvomattomaan ja liialliseen teknologiakulutukseen. Erot ovat kuitenkin yksilöllisiä. Laitteiden tuleminen lähelle lasten elämää lisää myös eriarvoisuutta niin lasten kuin eri sosioekonomisessa asemassa olevien perheidenkin kesken.

Oikein ja kohtuudella käytettynä teknologialaitteet ovat kuitenkin hyvä lisä tukemaan lasten oppimista ja kehitystä. Pedagogisia elementtejä sisältävillä sovelluksilla voidaan tukea esimerkiksi lapsen kielellisten ja matemaattisten taitojen kehittymistä.Nämä eivät kuitenkaan korvaa aidon vuorovaikutuksen mahdollistamaa oppimista.

Teknologian mukanaan tuomat mahdollisuudet tulisi huomioida myös erityislasten kanssa työskennellessä, sillä joillakin lapsilla audiovisuaalisuus voi olla hyvinkin motivoiva tekijä ja näin ollen helpottaa haastavien asioiden oppimista.

Media- ja teknologiakeskeisyyden lisääntyminen muuttaa myös tulevaisuuden varhaiskasvattajien työnkuvaa. Teknologisoitumista tulisikin ottaa huomioon yhä enemmän jo koulutuksissa. Kysymys kuuluukin, mikä on varhaiskasvattajan rooli lapsen mediakasvatuksessa?


Helsingin Yliopisto, Opettajankoulutuslaitos, Lastentarhanopettajan koulutus, Varhaiskasvatuksen pedagogiikka KL 2016

Kirjoittajat: Vilma Kulmala, Eveliina Koljonen, Jessica Ketonen, Eevi Laaksovirta

Raha ei kasva puussa eikä ilmesty tyhjästä

Varhaiskasvatus-2016-banneri

Television mainoksessa lapsi lusikoi suuhunsa sateenkaaren värisiä muroja, toinen lapsi hoivaa erehdyttävän oikean näköistä nukkevauvaa ja kolmas pitää temppukoulua hyppivälle ja haukkuvalle pehmokoiralle. Postiluukusta tupsahtaa lelukuvasto, jonka sivuilla lempielokuvan hahmot odottavat tulevansa nähdyksi. Lapsen maailma on tulvillaan mainoksia, jotka luovat haluja ja tarpeita.

Aikuisen voi olla vaikea rajoittaa lapsen saamia markkinointivaikutteita, sillä niitä tulee jatkuvalla syötöllä eri medioista. Kauppareissut lapsen kanssa voivat olla haastavia, kun hyllyillä tulee vastaan mainoksista tuttuja tuotteita, joita lapsi vaatii ostettavan.

Miten lapsi oppii hahmottamaan rahan arvoa ja käyttöä?
Lapsen olisi hyvä saada käsitys, että rahaa on rajallinen määrä. Raha ei kasva puussa eikä rahaa ilmesty tyhjästä, aikuiset saavat sitä vastineeksi tehdystä työstä. Kasvattajien tehtävänä on opettaa ero tarpeiden ja halujen välillä. Kaikkea voi haluta, mutta kaikkea ei voi saada. Lapsenkin täytyy opetella tekemään valintoja. Isompaa ostosta varten täytyy säästää rahaa, ja säästäminen vie aikaa. Rahan käytön jälkeen sitä ei myöskään saa enää takaisin.

Lapselle on hyvä opettaa tuotteiden ja hintojen vertailuja. Sama tuote voi löytyä edullisemmin jostakin toisesta kaupasta, toisaalta lähes samaa tuotetta löytyy usein eri merkeiltä. Hintojen vertailu onnistuu jo melko nuoreltakin lapselta. Pelkästään mainoksien perässä ei kannata juosta, vaan omaa järkeä kannattaa käyttää.

Lautapelien leikkikolikot ja -setelit ovat hyvä tapa harjoitella rahoilla laskemista. Lapset voivat harjoitella rahan käyttöä myös oman viikkorahan avulla. Lapsi voi vaikkapa kirpputorilla myydyistä käytetyistä leluista saada pienen summan omaa rahaa. Aikuisen on hyvä neuvoa lasta laittamaan osan omasta rahastaan säästöön. Myös rahan laskemista voi harjoitella yhdessä lapsen kanssa. Mitä aiemmin lapsi harjoittelee järkevää rahan käyttöä, sen helpompaa se on myöhemmällä iällä.


Helsingin Yliopisto, Opettajankoulutuslaitos, Lastentarhanopettajan koulutus, Varhaiskasvatuksen pedagogiikka KL 2016
Kirjoittajat: Krista Forss, Riikka Mielonen ja Sara Capkan