By Opetussuunnitelman perusteiden mukaan ”oppilaita ohjataan kriittiseen kuluttajuuteen”. Lapsen itsestä huolehtimisen ja arjen taitoihin kuuluu ikäkaudenmukaisten ostosten turvallinen tekeminen. Tässä muutama perusasia, joista voi lähteä liikkeelle, kun asiaa käsittelee.
Alaikäisiin kohdistuu kaupankäyntiin liittyviä erityisseikkoja. Alaikäiset eivät voi ostaa mitä vain omalla luvallaan, vaan osaan ostoksista tarvitaan aikuisen suostumus. Tarve vanhemman suostumukseen riippuu paitsi lapsen iästä, myös ostoksen hinnasta ja laadusta. Pääsääntöisesti alaikäinen lapsi voi tehdä käteisostoksia, mutta esimerkiksi lähimaksaminen matkapuhelimella voi olla myös vastuullinen maksutapa nuorelle.
Kaupankäynti perustuu aina sopimuksen tekoon ja molempien osapuolten hyväksymiin sopimusehtoihin. Sopimuksen tekemistä yksinkertaisimmillaan on se, kun asiakas ostaa tuotteen kaupan kassalla – tällöin asiakas ja myyjä tekevät sopimuksen, jota kumpikaan osapuoli ei voi ilman erityistä syytä yksipuolisesti muuttaa.
Entä jos ostopäätöksen jälkeen mieli muuttuu? Kaupan pystyy perumaan, jos kauppa on antanut tuotteelle vaihto- ja palautusoikeuden. Tällaisen oikeuden myöntäminen myyjälle on vapaaehtoista, joten tämänkin vuoksi on tärkeää tutustua sopimusehtoihin jo ennen tuotteen ostamista. Tämä olisi hyvä opettaa myös lapsille. Toki etämyynnissä (kuten muun muassa verkkokauppa ja puhelinmyynti) valtaosalla tuotteista on 14 päivän peruuttamisoikeus, mutta askel kerrallaan.
Opettajan ja lapsen kasvattajan on hyvä olla perillä kaupankäynnin perustana olevista sopimuksista. Kaupankäyntiä voi helposti oppia tutkimalla ja harjoittelemalla yhdessä. Samalla lapsi saa käsitystä rahan ja tavaran arvosta sekä alkaa hahmottaa sitovan sopimuksen merkitystä. Koulussa sopimuksen tekoa voi harjoitella ja kokeilla esimerkiksi draamakasvatuksen keinoin itse rakennetussa ”kauppaympäristössä”. Esimerkkitilanteet auttavat lapsia ja nuoria selviämään myös tosielämän kiperissä kauppatilanteissa itsenäisesti.
Kulma 