By Digitalisaatio on eittämättä yksi merkittävimmistä kuluttajiin viime aikoina vaikuttaneista ilmiöistä. Digitaaliset systeemit luovat ja tallettavat meistä dataa virtuaaliympäristöihin, vaikuttaen elämämme kaikille alueille. 2000-luvun kuluttajalla on toisaalta mahdollisuudet vaikka mihin, mutta toisaalta hänen on miltei mahdotonta taistella digitaalisia systeemejä vastaan tai yrittää jättäytyä niiden ulkopuolelle.
Osallistumme helposti netissä erilaisiin kyselyihin ja testeihin, joiden tuloksia sitten esittelemme ja vertailemme muiden kanssa sosiaalisessa mediassa. Emme useinkaan edes ymmärrä tämän olevan mikään uhka yksityisyydensuojallemme.
Erilaiset terveyttä tukevat applikaatiot ovat viime aikoina yleistyneet räjähdysmäisesti. Näiden käytön voidaan ajatella olevan ulkoa tai sisäisesti ohjautuvaa. Ulkoa päin sovellus voi esimerkiksi ”pakottaa” meidät kävelemään vähintään 10 000 askelta päivässä tai sisäisesti opimme tuntemaan itseämme nykyistä paremmin.
Terveysapplikaatiot ovat normatiivisia; ne tukevat järkevän elämäntavan toteuttamista, luoden meille illuusion toiminnan mitattavuudesta ja kontrollista. Voidaan kysyä, tuuppaavatko terveysapplikaatiot meille hyvää elämäntapaa vai kontrolloivatko ne valintojamme ja käyttäytymistämme?
Julkisuudessa on käyty keskustelua näiden sovellusten tallentaman tiedon luovuttamisesta muille: kenelle on oikeus päästä käsiksi tietoon, joka on hyvin henkilökohtaista ja sensitiivistä? Onko eettisesti oikein luovuttaa tämänkaltaista tietoa esimerkiksi vakuutusyhtiöille? Meistä tallentuvan terveystiedon avullahan voidaan tunnistaa yksilöiden tiettyjä riskitekijöitä.
Tallentuvaa tietoa voidaan hyödyntää jopa elämänhallinnassa vähentäen elämän monimutkaisuutta ja pirstaloituneisuutta sekä halliten elämän kokonaisuutta. Voimme kuitenkin esittää kysymyksen, olemmeko hyvää vauhtia hyväksymässä ulkopuolelta avustetun elämän, jossa emme itse enää päätäkään omista asioistamme? Toimintaamme ohjataan ulkopuolelta tulevin päätöksin ja ehdotuksin.
Markkinoinnissa kerätyn datan avulla muodostetaan asiakasprofiileja, jolloin voidaan lähettää tietylle kuluttajalle kohdennettua informaatiota. Personoitu kuluttajainformaatio voi olla tietylle ryhmälle kohdennettua tai hyvinkin henkilökohtaista. Voisiko dataa valjastaa myös kuluttajavalistukseen? Olisiko mahdollista ryhtyä tuottamaan personoitua kuluttajavalistusta?
Kuluttajaa voidaan myös voimaannuttaa kerättävän tiedon avulla. Tieto omasta käyttäytymisestä – sähkönkulutuksesta, hiilijalanjäljestä tai ostettujen elintarvikkeiden kalori- ja ravintoainepitoisuuksista – voisi auttaa ymmärtämään oman käyttäytymisen ongelmakohtia. Mahdollisten ongelmien ennaltaehkäisyksi jokin taho voisi tarjota ehdotuksia toiminnan muuttamisesta parempaan suuntaan.
Yksityisyys on demokraattisen yhteiskunnan yksi perusoikeuksista, mikä tarkoittaa sitä, että jokaisella on oikeus tulla jätetyksi rauhaan sekä itsemääräämisoikeus itseä koskevaan tietoon.
Tänä päivänä kansalaisen mahdollisuudet vaikuttaa tähän ovat rajalliset ja hänen tulee tarkasti tiedostaa, mitkä kaikki toiminnot virtuaalisissa systeemeissä tallettavat hänestä tietoa. Saksassa suhtaudutaan hyvin kriittisesti mittaamiseen ja ihmisten seurantaan datan avulla. Siellä ollaan sitä mieltä, että kuluttajan itsemääräämisoikeus on menetetty.
Kirjoittaja
Anu Raijas on kuluttajaekonomian dosentti, joka on vuosia opettanut Helsingin yliopistossa kuluttajakäyttäytymistä ja erityisesti kotitalouksien taloudellista käyttäytymistä.
Kulma 