By Raha muuttaa muotoaan, sitä säilytetään ja käytetään yhä useammin virtuaalisesti. Vanhempien antamat taskurahat ovat olemassa bitteinä pankin tietokoneilla, jotka puolestaan ovat yhteydessä lasten laitteisiin tai kortteihin. 4 – 6 -luokan yhteiskuntaopin opetuksessa tämä pitää ottaa huomioon. Ei riitä, että puhutaan pelkästään seteleistä ja kolikoista.
Nyt opetuksessa harjaannutetaan oppilaita rahan käyttöön eri muodoissaan. Opetussuunnitelman perusteissa sanotaan: opetuksen tavoitteena on ”tukea oppilasta ymmärtämään oman rahankäytön ja kulutusvalintojen perusteita sekä harjoittelemaan niihin liittyviä taitoja”. Tavoitteen saavuttamiseksi opettaja ”ohjaa oppilaita perehtymään omaan rahan käyttöön ja talouden hoitoon sekä vastuulliseen kuluttamiseen arjen tilanteissa”.
Opettajalle pedagogisen haasteen tuo se, että oma rahankäyttö voi olla niin monenlaista eri perheissä. Vaikkapa vanhempainilloissa voi pohtia, missä muodossa oppilaat rahaansa käyttää – onko käytössä maksukortti, mobiilimaksu vai käteinen. Tämä tieto auttaa suunnittelemaan rahankäytön opetusta.
Omat tietomme ovat arvokasta valuuttaa
Verkkoyhteydessä oleva media ja siihen liittyvä data alkaa olla yleisin oppilaiden käytössä oleva vaihdon väline. Koska rahan lisäksi vaihdon välineenä voivat olla omat tietomme, oppilaan pitää kehittyä myös niiden käsittelyssä. Opetussuunnitelman perusteiden mukaan oppilasta tulee ”ohjata harjoittelemaan median käyttöä turvallisella ja yhteiskunnallisesti tiedostavalla tavalla”.
Verkossa lapset käyvät päivittäin kauppaa luovuttamalla omia tietojaan. Näitä tietoja emme edes välttämättä tule ajatelleeksi ”valuuttana”. Maksamme esimerkiksi Googlelle, Instagramille, Facebookille ja lukemattomille muille maksuttomille palveluille luovuttamalla niille tietoja itsestämme. Selailutietomme taas kertovat kerääjälle kiinnostuksen kohteistamme ja tietojamme hyödynnetään mainosten kohdentamiseen. Omien tietojen luovuttamisesta ja selailuhistorian vaikutuksesta kannattaa siis keskustella luokassa ja vaikkapa vanhempainilloissa.
Taitavaan arjenhallintaan kehitytään käsittelemällä henkilökohtaista dataa yhtä huolellisesti kuin rahaa. Lapsia pitää jo varhaisessa vaiheessa auttaa hahmottamaan, että henkilökohtainen data on heidän arvokasta pääomaansa.
Tiedonhankinnastakin jää jäljet verkkoon
Verkon käytön opettamisen ongelmana on se, ettei meillä digitalisaatiokehityksen tässä vaiheessa ole juurikaan mahdollisuutta vaikuttaa siihen, mitä tietoja me luovutamme itsestämme. Kuka tietää, millä kaikilla tahoilla on meistä tietoja, ja mitä tietoja ne ovat? Opettajan kannattaa suunnitella ja ohjata oppilaiden tiedonhakua, koska ei ole yhdentekevää mille sivuille oppilaat hakusanoillaan päätyvät. Opettajien kannattaa arvioida oppilaiden kanssa eri sivustojen tarkoituksenmukaisuutta tiedonlähteenä. Kaupallisen julkaisijan sisällöllä on aina kaupallinen tarkoitus ja käynti sivulla johtaa yleensä kohdennettuun mainontaan.
Kannustan kaikkia aikuisia opettamaan lapsille digitaalisen kulutuksen periaatteita. Haastan opettajia ja vanhempia kasvattamaan lapsista aktiivisia kuluttajia ja kansalaisia, jotka ovat tietoisia oikeuksistaan ja vastuistaan. Koulussa voi ohjata tiedonhankinnan yhteydessä oppilaita terveeseen kriittisyyteen, sillä edelleen pätevät samat lainalaisuudet kuin aina ennenkin: ilmaisia lounaita ei ole – ei myöskään maksuttomia palveluita tai alustoja. Yritysten ansaintalogiikat vain vaihtelevat.
Kulma 