Mitä yhteistä on rahalla ja henkilökohtaisilla tiedoilla?

Raha muuttaa muotoaan, sitä säilytetään ja käytetään yhä useammin virtuaalisesti. Vanhempien antamat taskurahat ovat olemassa bitteinä pankin tietokoneilla, jotka puolestaan ovat yhteydessä lasten laitteisiin tai kortteihin. 4 – 6 -luokan yhteiskuntaopin opetuksessa tämä pitää ottaa huomioon. Ei riitä, että puhutaan pelkästään seteleistä ja kolikoista.

Nyt opetuksessa harjaannutetaan oppilaita rahan käyttöön eri muodoissaan. Opetussuunnitelman perusteissa sanotaan: opetuksen tavoitteena on ”tukea oppilasta ymmärtämään oman rahankäytön ja kulutusvalintojen perusteita sekä harjoittelemaan niihin liittyviä taitoja”. Tavoitteen saavuttamiseksi opettaja ”ohjaa oppilaita perehtymään omaan rahan käyttöön ja talouden hoitoon sekä vastuulliseen kuluttamiseen arjen tilanteissa”.

Opettajalle pedagogisen haasteen tuo se, että oma rahankäyttö voi olla niin monenlaista eri perheissä. Vaikkapa vanhempainilloissa voi pohtia, missä muodossa oppilaat rahaansa käyttää – onko käytössä maksukortti, mobiilimaksu vai käteinen. Tämä tieto auttaa suunnittelemaan rahankäytön opetusta.

Omat tietomme ovat arvokasta valuuttaa

Verkkoyhteydessä oleva media ja siihen liittyvä data alkaa olla yleisin oppilaiden käytössä oleva vaihdon väline. Koska rahan lisäksi vaihdon välineenä voivat olla omat tietomme, oppilaan pitää kehittyä myös niiden käsittelyssä. Opetussuunnitelman perusteiden mukaan oppilasta tulee ”ohjata harjoittelemaan median käyttöä turvallisella ja yhteiskunnallisesti tiedostavalla tavalla”.

Verkossa lapset käyvät päivittäin kauppaa luovuttamalla omia tietojaan. Näitä tietoja emme edes välttämättä tule ajatelleeksi ”valuuttana”. Maksamme esimerkiksi Googlelle, Instagramille, Facebookille ja lukemattomille muille maksuttomille palveluille luovuttamalla niille tietoja itsestämme. Selailutietomme taas kertovat kerääjälle kiinnostuksen kohteistamme ja tietojamme hyödynnetään mainosten kohdentamiseen. Omien tietojen luovuttamisesta ja selailuhistorian vaikutuksesta kannattaa siis keskustella luokassa ja vaikkapa vanhempainilloissa.

Taitavaan arjenhallintaan kehitytään käsittelemällä henkilökohtaista dataa yhtä huolellisesti kuin rahaa. Lapsia pitää jo varhaisessa vaiheessa auttaa hahmottamaan, että henkilökohtainen data on heidän arvokasta pääomaansa.

Tiedonhankinnastakin jää jäljet verkkoon

Verkon käytön opettamisen ongelmana on se, ettei meillä digitalisaatiokehityksen tässä vaiheessa ole juurikaan mahdollisuutta vaikuttaa siihen, mitä tietoja me luovutamme itsestämme. Kuka tietää, millä kaikilla tahoilla on meistä tietoja, ja mitä tietoja ne ovat? Opettajan kannattaa suunnitella ja ohjata oppilaiden tiedonhakua, koska ei ole yhdentekevää mille sivuille oppilaat hakusanoillaan päätyvät. Opettajien kannattaa arvioida oppilaiden kanssa eri sivustojen tarkoituksenmukaisuutta tiedonlähteenä. Kaupallisen julkaisijan sisällöllä on aina kaupallinen tarkoitus ja käynti sivulla johtaa yleensä kohdennettuun mainontaan.

Kannustan kaikkia aikuisia opettamaan lapsille digitaalisen kulutuksen periaatteita. Haastan opettajia ja vanhempia kasvattamaan lapsista aktiivisia kuluttajia ja kansalaisia, jotka ovat tietoisia oikeuksistaan ja vastuistaan. Koulussa voi ohjata tiedonhankinnan yhteydessä oppilaita terveeseen kriittisyyteen, sillä edelleen pätevät samat lainalaisuudet kuin aina ennenkin: ilmaisia lounaita ei ole – ei myöskään maksuttomia palveluita tai alustoja. Yritysten ansaintalogiikat vain vaihtelevat.

Hyvää ja pahaa tietoa

Digitalisaatio on eittämättä yksi merkittävimmistä kuluttajiin viime aikoina vaikuttaneista ilmiöistä. Digitaaliset systeemit luovat ja tallettavat meistä dataa virtuaaliympäristöihin, vaikuttaen elämämme kaikille alueille. 2000-luvun kuluttajalla on toisaalta mahdollisuudet vaikka mihin, mutta toisaalta hänen on miltei mahdotonta taistella digitaalisia systeemejä vastaan tai yrittää jättäytyä niiden ulkopuolelle.

Osallistumme helposti netissä erilaisiin kyselyihin ja testeihin, joiden tuloksia sitten esittelemme ja vertailemme muiden kanssa sosiaalisessa mediassa. Emme useinkaan edes ymmärrä tämän olevan mikään uhka yksityisyydensuojallemme.

Erilaiset terveyttä tukevat applikaatiot ovat viime aikoina yleistyneet räjähdysmäisesti. Näiden käytön voidaan ajatella olevan ulkoa tai sisäisesti ohjautuvaa. Ulkoa päin sovellus voi esimerkiksi ”pakottaa” meidät kävelemään vähintään 10 000 askelta päivässä tai sisäisesti opimme tuntemaan itseämme nykyistä paremmin.

Terveysapplikaatiot ovat normatiivisia; ne tukevat järkevän elämäntavan toteuttamista, luoden meille illuusion toiminnan mitattavuudesta ja kontrollista. Voidaan kysyä, tuuppaavatko terveysapplikaatiot meille hyvää elämäntapaa vai kontrolloivatko ne valintojamme ja käyttäytymistämme?

Julkisuudessa on käyty keskustelua näiden sovellusten tallentaman tiedon luovuttamisesta muille: kenelle on oikeus päästä käsiksi tietoon, joka on hyvin henkilökohtaista ja sensitiivistä?  Onko eettisesti oikein luovuttaa tämänkaltaista tietoa esimerkiksi vakuutusyhtiöille? Meistä tallentuvan terveystiedon avullahan voidaan tunnistaa yksilöiden tiettyjä riskitekijöitä.

Tallentuvaa tietoa voidaan hyödyntää jopa elämänhallinnassa vähentäen elämän monimutkaisuutta ja pirstaloituneisuutta sekä halliten elämän kokonaisuutta. Voimme kuitenkin esittää kysymyksen, olemmeko hyvää vauhtia hyväksymässä ulkopuolelta avustetun elämän, jossa emme itse enää päätäkään omista asioistamme? Toimintaamme ohjataan ulkopuolelta tulevin päätöksin ja ehdotuksin.

Markkinoinnissa kerätyn datan avulla muodostetaan asiakasprofiileja, jolloin voidaan lähettää tietylle kuluttajalle kohdennettua informaatiota. Personoitu kuluttajainformaatio voi olla tietylle ryhmälle kohdennettua tai hyvinkin henkilökohtaista. Voisiko dataa valjastaa myös kuluttajavalistukseen? Olisiko mahdollista ryhtyä tuottamaan personoitua kuluttajavalistusta?

Kuluttajaa voidaan myös voimaannuttaa kerättävän tiedon avulla. Tieto omasta käyttäytymisestä – sähkönkulutuksesta, hiilijalanjäljestä tai ostettujen elintarvikkeiden kalori- ja ravintoainepitoisuuksista – voisi auttaa ymmärtämään oman käyttäytymisen ongelmakohtia. Mahdollisten ongelmien ennaltaehkäisyksi jokin taho voisi tarjota ehdotuksia toiminnan muuttamisesta parempaan suuntaan.

Yksityisyys on demokraattisen yhteiskunnan yksi perusoikeuksista, mikä tarkoittaa sitä, että jokaisella on oikeus tulla jätetyksi rauhaan sekä itsemääräämisoikeus itseä koskevaan tietoon.

Tänä päivänä kansalaisen mahdollisuudet vaikuttaa tähän ovat rajalliset ja hänen tulee tarkasti tiedostaa, mitkä kaikki toiminnot virtuaalisissa systeemeissä tallettavat hänestä tietoa. Saksassa suhtaudutaan hyvin kriittisesti mittaamiseen ja ihmisten seurantaan datan avulla. Siellä ollaan sitä mieltä, että kuluttajan itsemääräämisoikeus on menetetty.


 

Kirjoittaja

Anu Raijas on kuluttajaekonomian dosentti, joka on vuosia opettanut Helsingin yliopistossa kuluttajakäyttäytymistä ja erityisesti kotitalouksien taloudellista käyttäytymistä.

Kuluttajuus-käsite voi olla opettajalle haasteellinen

Koulut ovat paljon vartijoina, kun tulevaisuuden taitoja kehitetään. Opetussuunnitelman perusteet mainitsevat monessa eri yhteydessä kestävän kuluttajuuden. Miten tulevaisuuden kuluttajuuteen voi ohjata ja mitä asioita on tarpeen opetuksessa nostaa esiin? Tavallisimmin kuluttajuuteen mielletään kolme asiaa: ekologia, arjen valinnat ja taloudenhallinta. Neljäskin määrittelytapa on jo olemassa: kuluttaja-tuottaja –yhdistelmä.

1. Ekologia, luonnonvaroja kuluttamassa

Kestävää kuluttajuutta voidaan katsoa ekologian, ilmastonmuutoksen ja elämäntavan näkökulmasta. Se lienee laajin näkökulma, jolloin kaikki mitä teemme on kuluttamista ekologisesta näkökulmasta. Puhutaan kansalaisen ja yksilön tavasta elää maapallolla ja käyttää sen resursseja.

istock_000071714163_large2. Arjen valinnat

Toinen tapa lähestyä kuluttajuutta on laaja arjessa toimimisen näkökulma, tuotteiden ja palveluiden hankinta. Kestävyys näin pohdittuna onkin vastuullisuutta, eettisyyden ja ympäristönäkökulman pohdintaa. Tässä ajattelussa kuluttaja on yhteiskunnallinen ja kotitalouden toimija, kuluttaminen on käsitteellisesti lähellä käyttämistä.Tällöin ei välttämättä oteta kantaa siihen, miten tuote hankitaan, ostetaanko yksityishenkilöltä vai yritykseltä. Lähtökohta on ihminen valitsijana ja valinnan vaikutus yhteisöön. Kuluttaja-kansalainen on lähellä tätä ajattelua.

3. Talouden hallintaa ja hyödykkeiden hankintaa

Kolmas tapa lähestyä kuluttajuutta liittyy taloudenhallintaan ja kuluttajakauppaan. Käsitettä kuluttaja tarvitaan määrittämään arjessa toimivan yksilön oikeuksia ja vastuita. Kuluttajaoikeuksiaan voi hahmottaa ja käyttää vain, jos tuntee kuluttajan käsitteen.

”Kuluttajana pidetään kuluttajansuojalaissa luonnollista henkilöä, joka hankkii kulutushyödykkeen pääasiassa muuhun tarkoitukseen kuin harjoittamaansa elinkeinotoimintaa varten.”

Kuluttajataitoja tarvitaan, kun tekee kaupan eli sopimuksen yrityksen kanssa. Käsitteen kautta voidaan määritellä myös kuluttajan oikeudet ja vastuut. Digitaalisuus ja alustatalous korostavat tarvetta tiedostaa kenen kanssa kauppaa käy, kenen kanssa sopimuksen tekee ja millä säännöillä kulloinkin toimitaan.

Little girl working on laptop at night in a fishing net, Internet addiction disorder conceptual photo collage4. Digiajan ”user, consumer, prosumer”

Viime aikoina on muodostunut neljäs, digitaalisen ajan kuluttajuus, johon yhdistyy tuottajuus. Esimerkiksi mediassa yksilö voi toimia tuottajana ja kuluttajana. Mainonta verkossa osallistaa kaikki kansalaiset sekä tuottajat että kuluttajat. Kaupallinen viestintä ei enää välttämättä ole yritysten tuottamaa, vaikka se voi olla yritysten viestintästrategioiden aikaansaamaa.  Alustatalous niinikään lisää hämmennystä käyttäjän ja kuluttajan käsitteille.

Kuinka sinun opetuksessasi kuluttajuus määritellään? Mitä opetat, miten havainnollistat?

Aiheeseen liittyviä aikaisempia postauksiamme:
Elämämme roolit ja areenat
Sopiminen pätee myös jakamis- ja kiertotalouteen
Mitä kuluttaja on?

Energiansäästöviikko – kun lapset kasvattavat vanhempia!

Energiansäästö ei nykypäivänä kuulu asioihin, joka olisi pinnalla. Hyvä niin, koska ehkä olemme jotain oppineet vuosien valistuksen jälkeen. Kaikkihan me sammutamme valot huoneista, jotka ovat tyhjillään?

Energiansäästö kuitenkin sisältyy moneen asiaan, ihan huomaamattamme. Kun puhutaan kierrätyksestä, kestävästä kuluttamisesta, kiertotaloudesta, ruokahävikistä tai vaikka uuden opetussuunnitelman mukaisesta sanaparista ”ekososiaalinen sivistys”, on kaikissa energian säästäminen tai energiatehokkuus sisällä.

Energiaa on kaikkialla, sitä tarvitaan kaiken tekemiseen ja tuottamiseen. Se on arvokas arjen hyödyke, jota kannattaa käyttää järkevästi.

Jo 20 energiansäästövuotta kouluissa

Tokaluokkalaisten Energiansäästöviikko täyttää tänä vuonna kunniakkaat 20 vuotta. Sadat tuhannet tokaluokkalaiset ovat käyneet läpi energiayhtiöiden lahjoittamaa materiaalipakettia ja Energia-agentit ovat sammutelleet kodeissa valoja ja laitteita vanhempien jäljiltä. Tällöin lapset ovat kasvattaneet vanhempiaan!

Tehtävää kuitenkin riittää. On tärkeää, että jo lapsena opitaan ymmärtämään mitä energia on, mistä sähköä ja lämpöä tulee sekä etenkin, miten sitä käytetään järkevästi. Hei, kaikki toimii -opetusmateriaali on opettajille oiva apu energia-asioiden opetukseen, mutta perusasioiden ymmärtämiseen ei tarvita kun ihmettelevä mieli ja ympäristön tutkiminen.

Vinkkejä koulun energiapäivään

Valtakunnallisella Energiansäätöviikolla 10.-16.10. koulut voivat erityisesti kiinnittää huomiota energia-asioihin sekä kestävään kuluttamiseen. Juhlavuoden kunniaksi olemme koonneet nettivisuillemme ohjelmaa kouluille lukujärjestyksen muodossa sekä vinkkejä energisen Hei, kaikki toimii! -messupäivän rakentamiseen.

Toteutamme Energiansäästöviikolla pienen kiertueen alakouluihin yhdessä Joutsenmerkin ja paikallisten yhteistyökumppaneiden kesken. Kannattaa siis seurata meidän viikkoa joko Instagramissa, Twitterissä tai Facebookissa. Sieltä voi myös noukkia vinkkejä oman viikon toteuttamiseen.

Nyt koulujen kannattaa myös ilmoittautua Energiansäästöviikon viettäjäksi, sillä arvomme kaikkien koulujen kesken sähkölatauskuntopyörän materiaalipaketin. Paketin avulla oppilaat rakentavat itse kuntopyörän, jolla voi ladata kännyköitä, tabletteja tai tuottaa valoa diskopalloon.

Ja jos Energiansäästöviikko tulee liian nopeasti koulun aikatauluun, niin toki jokainen viikko voi olla Energiansäästöviikko!

Energistä syksyä toivottaa Motivan Energiasäästöviikon tiimi,

Elina, Nina, Leila sekä Erkki Wähä-Virtanen

www.facebook.com/energiansaastoviikko

Twitter: @MotivanESV

Instagra: motivanesv

Hävikin uudet muodot

Mistä oikein on kysymys, kun kuluttajalta jää kuntosalikortti käyttämättä, viihdekanava seuraamatta tai musiikki kuuntelematta, vaikka hän maksaa palvelusta käyttömaksua kuukausittain?

Jäin pohtimaan, paljonko me maksamme käyttämättömistä palveluista. Onko sillä kotitalouden taloudenhallinnan kannalta merkitystä? Väittäisin että on, vaikka tietääkseni asiaa ei ole tieteellisesti tutkittu.

Ruokahävikki on kaikille tuttua: se näkyy kompostiastiassa, se voidaan punnita ja siitä tulee huono omatunto.  Esimerkiksi käyttämättömän viihdekanavan käyttöoikeudet eivät näy kokemusroskiksessa, eikä niistä välttämättä tule edes huono omatunto, kuten käyttämättömästä kuntosalijäsenyydestä. Tunnettua on, että syyllisyys liikkumattomuudesta painaa keskimääräistä kansalaista muutenkin.

Behavioural economics -ajattelun mukaan emme ole kuluttajina rationaalisia. Tätä ihmismielen heikkoutta käytetään esimerkiksi markkinoinnissa hyödyksi. Meille tarjotaan viihdekanavia – kokeile kuukausi maksutta ja peru tilaus, jos et kuukauden kuluessa haluakaan sitoutua kuukausimaksun maksajaksi.

Business concept. Online shopping. Infographics background E-comTilauksen peruutus unohtuu helposti. Vuosittain voimassa olevat tilaukset jäävät usein katkaisematta. Sama ilmiö on tuttu lähinnä lehtien tilauksissa, jolloin lukematon lehti muistuttaa viimeistään matkalla paperin keräykseen. Nyt tilaukset ovat usein sähköisessä muodossa olevia palveluita. Niiden käyttämättömyys ei tunnu missään, ei näy missään – paitsi kukkarolla.

Jos lähtisimme mittamaan käyttämättömien palveluiden määrää, mikä olisi yksikkö, raha, tunnit vai saamatta jäänyt tieto tai nautinto. Mitä on tämän kaiken takana, onko ”palveluhävikki” kansantaloudelle hyvä vai huono asia, pyörät pyörivät, velkaantuuko kansa?

Pitäisikö koulussa käsitellä taloudenhallinnan yhteydessä palveluiden tilaamista, sopimista ja mahdollista ”palveluhävikkiä”?

Mainonnan keinojen tunteminen suojaa ostopolulla

”Opetuksessa voidaan käyttää samoja keinoja kuin mainonnassa ja herätellä lapsia ja nuoria näin tunnistamaan heihin kohdistuva kaupallinen vaikuttaminen. Suurin vastuu lepää kuitenkin yrityksillä, joiden tulee tehdä tunnistettavaa mainontaa myös verkossa. Tunnistamisen vaatimus korostuu, kun kohderyhmänä ovat lapset tai nuoret”, kirjoittaa kuluttaja-asiamies uusimmassa blogissaan. Kirjoitus pohjautuu tuoreisiin tutkimustuloksiin.

Tavat, tottumukset ja käsitykset syntyvät kaikkialla, muuallakin kuin koulussa tai kotona. Lapsi oppii kokemusten ja mallien kautta. Tärkeintä on ohjata ja auttaa lasta hahmottamaan ympäristöään. Mitä lapselle voi opettaa, millaisilla keskusteluilla, leikeillä ja toiminnalla lapsi saa käsitystä kaupallisesta viestinnästä?

Tutkitaan todellisen ja kuvitteellisen eroja

Alle koulu-ikäisen lapsen kanssa havainnoidaan ja nimetään ympäristöä. Median parissa aikuinen voi lapselle osoittaa: ”Tässä on mainos”. Lapsen kohdatessa mainontaa, aikuisen läsnäolo ja keskustelu lapsen kanssa on tärkeää. Lapsen voi osallistaa ostopäätöksiin ja pohtia yhdessä kulutustottumuksia. Jo alle kouluikäiselle kannattaa tuoda esiin tosiasiana, ettei ole mahdollista ostaa kaikkea mitä mainostetaan. Aikuisen kannattaa huolella valita millaisia mediasisältöjä lapsen käyttämissä laitteissa on saatavilla.

Tarkastellaan ja tunnistetaan mainoksia

Esi- ja alakoululainen harjoittelee median käyttöä. Hän tarvitsee median käytössään neuvoja, pelisääntöjä ja teknisiä suojauksia. Lasta voi mainosten nimeämisen lisäksi ohjata tarkastelemaan ja tunnistamaan erityyppisiä mainoksia. Tässä vaiheessa lapsi alkaa ymmärtää, että mainonnan tarkoitus on herättää ostohaluja. Aikuinen voi auttaa lasta muodostamaan kokonaiskäsitystä omasta mediaympäristöstään. Lapsi tarvitsee ohjausta mediasisältöjen valinnassa.

Otetaan selvää ja ihmetellään Poika ja luottokortti

Kymmenen ja kahdentoista ikävuoden vaiheilla lapsi on jo itsenäinen median käyttäjä. Nyt harjoitellaan mainonnan lukutaitoa, tarkastellaan niitä eri muodoissa ja medioissa. Leikkimielellä voi myös lukea ja tulkita sopimustekstejä ja ”pieniä pränttejä”. Todellista ymmärtämistä ei vielä voi lapselta edellyttää. On kuitenkin hyvä puhua sopimuksen merkityksestä. Perheen rahankäytön pelisäännöistä sovitaan ja kerrotaan lapselle, ettei alaikäisenä voi tehdä sopimuksia.

Kannattaa seurata lapsen tapoja ja tottumuksia sekä sitä, miten lapsi itse ymmärtää kaupallisen ympäristönsä. Aikuinen asettaa teknisiä suojauksia, opastaa tietosuojassa ja harjaannuttaa lasta selviytymään arjessa.

Arvioidaan omaa ostopolkua ja tutkitaan mainonnan keinoja

Nuorta ohjataan tunnistamaan ja arvioimaan omaa ostopolkuaan. Kansalais- ja mediataidot kehittyvät, nyt viimeistään on osattava itsenäisesti turvata omat henkilökohtaiset tietonsa verkossa. Hyvällä ohjauksella nuoret havaitsevat helposti, miten heidän oma toimintansa verkossa vaikuttaa esimerkiksi heihin kohdennettuna mainontana. Sosiaalisen median mainosmaailmassa jaetaan mainostajien viestejä ja annetaan yrityksille tietoa itsestä ja omista kulutustottumuksista. Tärkeää on tunnistaa ja erottaa omat tarpeensa ja halunsa mainostulvan keskellä. Nuoren kanssa kannattaa pohtia, mitä itselle tarkoittaa joukkoon kuulumisen paine.

Lisätietoa:
Mainonnan lukutaidon kehittäminen ikäkausittain: Lasten ja nuorten kuluttajataidot –opetuksen tavoitteita
Taustatietoa kaupallisesta viestinnästä: Tietoa kaupallisen viestinnän ilmiöistä
Euroopan komission teettämä tutkimus: Study on the impact of marketing through social media, online games and mobile applications on children’s behavior

Minulla ei ole mitään salattavaa!

Kun puhutaan henkilötiedoista, monille tulee ensimmäisenä mieleen, että kyse on lähinnä nimestä, syntymäajasta ja yhteystiedoista. Niitähän pyydetään usein henkilötietoina erilaisissa lomakkeissa.

Tällaisten tietojen kohdalla voi olla helppo ajatella, että yksityisyyden suojaamiseen ei ole erityistä tarvetta – löytyyhän vastaavia tietoja vaikka puhelinluetteloistakin. Joku saattaa myös ajatella, ettei hänen tekemisissään, normaaleissa kauppaostoksissaan tai ”tavallisessa elämässään” ole muutenkaan mitään erityistä salattavaa. Jokaisen netin käyttäjän kannattaa kuitenkin pysähtyä hetkeksi miettimään, onko tietosuojassa kuitenkin kysymys jostakin muusta.

Henkilötiedoilla tarkoitetaan kaikkia sinuun yhdistettävissä olevia tietoja

Esimerkiksi tiedot siitä, millä verkkosivuilla olet käynyt, missä nettikaupassa olet asiakkaana ja mitä tuotteita olet ostanut, ovat henkilötietojasi. Henkilötiedoilla tarkoitetaan siis paljon laajempaa asiaa, kuin vain nimeäsi ja yhteystietojasi.

Tiedätkö, kenellä on lupa päättää sinua koskevien henkilötietojen käytöstä?

Laki edellyttää, että henkilötietojen käsittely on avointa. Jos esimerkiksi asioit suomalaisessa nettikaupassa, kaupan ylläpitäjää kutsutaan rekisterinpitäjäksi, joka vastaa asiakkaidensa henkilötietojen käsittelystä. Nettikaupan tulee kertoa sinulle

  • Mihin tarkoituksiin se käyttää tietojasi
  • Luovuttaako nettikauppa tietojasi ulkopuolisille
  • Miten tietoturvasta on huolehdittu
  • Millaisia oikeuksia sinulla on henkilötietojesi suhteen

Oikeus kieltää tietojesi käyttö ja tarkastaa mitä tietoja sinusta on kerätty

Sinulla on aina oikeus kieltää nettikauppaa käyttämästä tai luovuttamasta tietojasi suoramarkkinointiin. Sinulla on myös oikeus tarkastaa, mitä kaikkia eri tietoja kauppa on kerännyt sinusta asiakasrekisteriinsä. Voit myös pyytää tietojesi korjaamista, jos niissä on virheitä. Nettikaupan pitäisi oma-aloitteisesti kertoa sinulle kaikista näistä asioista asiakasrekisteriä koskevassa tietosuojaselosteessa.

Vaikuttavatko tietosuoja-asiat ostopäätökseesi?

Haluatko ostaa sellaisesta verkkokaupasta, joka ei kerro sivustollaan henkilötietojen käsittelyasioista? Luotatko sellaiseen kauppaan, jonka sivustolta puuttuvat lakisääteiset tiedot? Jos valitsemassasi kaupassa ei huolehdita tiedoistasi asianmukaisesti, ne voivat pahimmassa tapauksessa päätyä mihin tahansa käyttötarkoitukseen. Ulkomaiset nettikaupat eivät aina ole suomalaisen lainsäädännön ulottuvissa. Eri maissa on tällä hetkellä erilaiset henkilötietojen käsittelysäännöt.

Sähköisiä jälkiä ja kohdennettuja mainoksia

Kun käytät erilaisia sähköisiä palveluita, myös niiden käytöstä jäävät ”sähköiset jäljet” ovat henkilötietojasi. Oletko koskaan ihmetellyt verkkopalveluita käyttäessäsi, miksi siellä osataan näyttää sinulle juuri sellaisia mainoksia, jotka vaikuttavat kiinnostavilta? Tuntuuko joskus siltä, kuin verkkopalvelu tietäisi, mitä olet ajatellut ostaa? Jos näin tapahtuu, kyse on todennäköisesti kohdennetusta mainonnasta, joka pohjautuu mm. aiemman verkkosurffailusi seurantaan. Kohdistettuun mainontaan tarvittavat henkilötietosi ovat yrityksille arvokasta dataa, josta ollaan valmiita maksamaan.

Harkitse, mihin verkkopalveluihin annat tietojasi ja missä määrin. Pohdi myös, haluatko vähentää verkkojälkiesi kertymistä rajoittamalla evästeiden käyttöä.

Myös kuva on henkilötieto

Henkilötietojasi ovat myös sellaiset valokuvat, joista olet tunnistettavissa. Kun laitat valokuviasi sosiaalisen median palveluun, niitä saatetaan käyttää myös muihin tarkoituksiin palvelun käyttöehtojen mukaisesti. Vaikka poistaisit kuvat palvelusta, ne saattavat päätyä muihin palveluihin säilytettäviksi.

Mietitkö koskaan, minkälaisia kuvia itsestäsi julkaiset? Jos haluat julkaista kaverinkin kuvan, pyydä häneltä suostumus, jotta kaverisi voi itse arvioida asiaa omalta kohdaltaan. Näin vältyt siltä, ettei netistä tulevaisuudessa löydy sinulle tai toiselle epäedullista materiaalia. Myöskään kaverisuhteesi ei kärsi, kun et tee kaveriasi koskevia päätöksiä hänen puolestaan.

Internetin maailmaan päätynyt materiaali on monesti ikuista – et voi hallita läheskään kaikkia netissä olevia tietojasi. Ne voivat tulla sinua vastaan vielä vuosienkin päästä.

Onko siis internetin käyttäjän koskaan perusteltua ajatella, ettei hänellä ole mitään salattavaa? Pohdi, mitä asioita sinun kannattaa ottaa huomioon nettikäyttäytymisessäsi.


Kirjoittajat

ylitarkastajat Hanna Lankinen ja Anne Tamminen-Dahlman

 

 

Tietosuojavaltuutetun toimisto

www.tietosuoja.fi

Yleisesite Tietosuoja turvaa oikeutesi

Miltä tietosuojaseloste näyttää?