Nuori rakentaa identiteettiään viestien ristiaallokossa

Samaan aikaan kun nuori kohtaa kaupallisen viestinnän, hänen kuluttamista ohjaavat nyrkkisäännöt, viestit ja symbolit. Ne ovat eri tahojen tuottamia, eri tavoin painottuneita, ja niiden tavoitteena on yhteinen tai yksilön hyvä ja kestävän kehityksen mukaisuus. Nuorta myös ohjataan lähdekritiikkiin ja viestin lähettäjän tunnistamiseen.

Viestitulvan keskellä nuorella on oman identiteetin rakentaminen meneillään. Olenko eettinen kuluttaja, olenko trenditietoinen, olenko vihreä? Perimmäisenä kysymyksenä on, tulenko hyväksytyksi, tulenko rakastetuksi.

Entä, jos minulla ei ole varaa olla ostamatta halvinta. Kenen kanssa puhun rahasta, miten selviydyn arjessani näiden yksinkertaistettujen ohjeiden mukaan? Miten erotan totuuden, vai onko totuutta olemassakaan? Kun mediavirrassa yksi sivu kertoo, miten teen juonti ehkäisee dementiaa ja toisessa varoitetaan myrkkyjäämistä, miten valitsen ja kuinka elämässä ylipäätään erotan oikean ja väärän tiedon?

Kasvattajina meidän tulisi tarjota nuorille eväitä heidän omien valintojen ja ratkaisujen tekemiseen. Hiljattain aivotutkija Katri Saarikivi totesi, että ihminen oppii parhaiten hämmennyksessä. Onko tehtävämme luotsata lapset ja nuoret keskelle tuota ristiaallokkoa ja antaa tehtäväksi etsiä se omaa hyvinvointia parhaiten tukeva ohje?

Hyvääkin tarkoittavat nyrkkisäännöt kannattaa avata ja arvioida niiden soveltamista omaan elämäntilanteeseen esimerkiksi seuraavasti:

• En osta halvinta – >ostan harvemmin, niin ei tarvitse ostaa halvinta
• Digiostaminen -> otan sen käyttöön kun olen valmis siihen
• Älä astu tilausansaan – > en usko siihen, mikä kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta
• Säästä -> tulot ja menot tasapainoon, niin jotain voi jäädä säästöönkin

Tärkeää on puhua, ottaa selvää ja valita keinoja, joilla voi ratkaista ongelmia. Yleensä yksi yksittäinen valinta ei tee ruokavaliosta terveyttä edistävää tai huonoa, eikä pieni yksittäinen heräteostos kaada taloutta. Päteekö tämä elämään ja kuluttamiseen yleensäkin? Ehdotan, että nuoren kanssa pohditaan valinnoista syntyvää kokonaisuutta ja sitä, päteekö vanha viisaus ”kokonaisuus ratkaisee”.