Älykoti – ohjausjärjestelmänä

Työpaja 4: Kodinohjausjärjestelmät, asunnon talotekniikka, turvallisuus, huollot, päivitykset

Olemme Helsingin yliopiston kotitalousopettajaopiskelijoita ja osallistuimme 2.10.2017 Älykoti-tapahtumaan, jonka teemoja tänä vuonna olivat osaaminen, kuluttaja ja äly.

Tapahtuman kuudesta työpajasta osallistuimme työpajaan, jossa käsiteltiin kodinohjausjärjestelmiä, asunnon talotekniikkaa, turvallisuutta, huoltoa ja päivityksiä. Katsoimme keskustelua avaavan videon kodinohjausjärjestelmistä, jonka pohjalta kävimme moniammatillista keskustelua aiheesta.

Työpajassa käydyn keskustelun pohjalta kävi ilmi, että älykodin toiminnoista selviytyminen vaatii kuluttajalta lukuisia eri taitoja, kuten hyvää ja kriittistä medialukutaitoa, koodaamisosaamista, digitaitoja, yhteistyötä, aikaa, teknistä osaamista ja taloteknisten laitteiden ymmärtämistä.

Näiden taitojen lisäksi vaaditaan tietoa älykodista sekä tietoisuutta ja ajan tasalla olemista uusista tuulista. Osaamisen edistämisen keinoja ja mahdollisuuksia ovat muun muassa tiedostamisen herättäminen, tapahtumat, medialukutaidon opettaminen koulussa ja elinikäinen oppiminen.

Jotta ihmiset omaksuisivat tulevaisuuden älyratkaisujen vaatimat kuluttajataidot, heille pitäisi tarjota puolueetonta neuvontaa. Neuvonnan tehtävää ei tarvitse sysätä yhdelle taholle vaan sen hoitaminen vaatii yhteistyötä yritysten, palvelun tarjoajien, laitevalmistajien, myyjien, järjestöjen ja opettajien välillä. Lainsäädännön muutos on yksi askel neuvonnan käynnistämiseen.

Kuluttajia neuvovat ja opastavat tahot voisivat levittää tiedon kaikille helposti saatavaksi selkokielellä. Keskeinen tehtävä olisi kiinnostuksen herättäminen ja medialukutaidon opettaminen mm. opetusvideoiden ja käytännön opetuksen avulla sekä tarvittaessa näyttämällä etäyhteydellä, miten jokin toimii.

Älykoti on tulevaisuuden suunta, joka herättää odotuksien ja toiveiden lisäksi huolia. Vaikka arki helpottuu ja turvallisuus lisääntyy ohjailtavuuden myötä, laitteiden päivitykset, huoltojen yhteensopivuudet ja koko järjestelmän haavoittuvuus herättävät monissa myös huolta. Millaisia ajatuksia älykodin ohjailtavuus teissä herättää?


Kirjoittajat
Blogin ovat kirjoittaneet kotitaloustieteen maisteriopiskelijat Sini Saarinen ja Maiju Kainulainen. He suorittivat ”Asuminen ja kotitalouspalvelut” -opintojaksoa Helsingin yliopistossa.

Osaamisessa korostuu medialukutaito

Työpaja 2: Viihtyminen, lepo, etätyö, opiskelu ja tiedon säilyttäminen 

Selviytyminen ja turvallinen toiminta nyky-yhteiskunnan haasteissa edellyttää osaamista jokaiselta ikään tai ammattiin katsomatta niin vapaa-ajalla, koulussa kuin työpaikallakin. Tärkeää onkin, että osaamista lähdetään kehittämään mahdollisimman nuoresta asti, jotta osaaminen olisi yhdenvertaista ja tavoittaisi kaikki ihmiset.

Koulussa opittu ei takaa kaikkea tarvittavaa osaamista muuttuvassa yhteiskunnassa, vaan tämä edellyttää elinikäistä oppimista. Työelämässä haasteena on nopeat muutokset, kuten etätyön lisääntyminen, joten osaamista myös näissä tilanteissa olisi tuettava.

Tärkeää on ensin hallita perustiedot ja -taidot, jotta pystyy selviytymään asiasisällöltään haasteellisemmista tehtävistä. Tällaisina perustietoina ja -taitoina voidaan pitää luetun ymmärtämistä ja vuorovaikutustaitoja.

Nykypäivänä olisi tärkeää osata tulkita kriittisesti erilaisia mediatekstejä. Kriittisen medialukutaidon tärkeys korostuu, koska erilaista tietoa on niin runsaasti tarjolla esimerkiksi netissä. Käyttäjän tulisi pystyä hahmottamaan mikä tarjotusta tiedosta on hyödyllistä, mikä taas vähemmän tärkeää.

Oleellisen tiedon löytäminen ja oman näkemyksen muodostaminen ovat avainasemassa kriittisen medialukutaidon hallitsemisessa.

Tietosuojaan liittyvien asioiden hallinta on erittäin tärkeää. Etätöiden lisääntyessä on muistettava, että työasioihin liittyy hyvin tarkat säädökset työelämän tietosuojalain osalta. Erityisesti julkisilla paikoilla työskentelemisessä tulee olla tarkkana, ettei esimerkiksi henkilötiedot pääse leviämään ulkopuolisille tahoille.

Myös ajanhallinnalla on merkittävä rooli osaamisen kehittämisessä. Meillä kaikilla on vuorokaudessa aikaa 24 tuntia, jonka vuoksi on tärkeää oppia suunnittelemaan omaa toimintaa niin, että pystyy suoriutumaan kaikesta tarpeellisesta sille annetussa ajassa.

 


Kirjoittajat

Blogin ovat kirjoittaneet kotitaloustieteen maisteriopiskelijat Heidi Kiuru, Josefina Niemi, Oona Heikkinen, Jenni Ankkuri, Roosa Saastamoinen, Nelli Numminen ja Viivi Maskulin. He suorittivat ”Asuminen ja kotitalouspalvelut” -opintojaksoa Helsingin yliopistossa. Ryhmä osallistui KAVI:n mediakasvatus- ja kuvaohjelmayksikön projektipäällikön Lauri Palsan Viihtyminen, lepo, etätyö, opiskelu ja tiedon säilyttäminen -työpajaan 2.10.2917 pidetyssä Älykotitapahtumassa.

Kun fyysinen raha katoaa, rahankäytön hallitseminen saattaa vaikeutua

Työpaja 6:  Raha-asiat, vakuutukset ja asumisen kustannukset

Vietimme ryhmämme kanssa pienen hetken Raha-asiat, vakuutukset ja asumisen kustannukset -aiheen parissa. Paikalla oli paljon eri tahojen asiantuntijoita, ja laajasta aiheesta olisi riittänyt keskustelua vaikka koko päiväksi. Minä jäin kuitenkin kiinni FINE:n viestintäpäällikkö Elina Antilan lauseeseen, jossa hän totesi fyysiseen rahan olevan katoamassa.

Tulevana opettajana jäin pohtimaan, miten lapsi ja nuori oppivat ymmärtämään rahan arvon, kun raha ei näyttäydy heille fyysisenä ja konkreettisena vaihdon välineenä?

En pohdi tätä ongelmaa nyt ensimmäistä kertaa. Tein pitkään töitä itsenäisesti muuttaneiden autististen henkilöiden parissa. Monessa tapauksessa törmäsin työssäni haasteeseen, että näillä henkilöillä oli vaikeuksia ymmärtää abstrakteja asioita. Rahan muuntuessa seteleistä ja kolikoista verkossa liikkuvaksi ”abstraktiksi” asiaksi, myös käsitys rahasta ja ostamisesta muuttuu. Osa asiakaskunnastani kieltäytyi käyttämästä muuta kuin käteistä rahaa, mikä luonnollisesti esti heitä hallitsemasta täysin omaa talouttaan. Osa taas ei mieltänyt verkossa käyttämänsä rahan olevan alkuunkaan itseltä pois, mikä ääritapauksissa johti taloudellisen edunvalvojan hankintaan. Toki nämä ovat ääriesimerkkejä, mutta mielestäni todellisia uhkakuvia kenelle tahansa.

Uskon, että mitä heikompi kyky abtraktiin ajatteluun on, sitä vaikeampi on ymmärtää, että verkossa käytetyt, pienetkin summat esimerkiksi peleihin tai muihin palveluihin, ovat pois omasta lompakosta, koska omasta pussukasta ei konkreettisesti häviä yhtään mitään. Lapsella ei vielä ole todellista kykyä hahmottaa tällaisia asioita. Mielestäni kasvattajien rooli, niin kotona kuin kodin ulkopuolellakin on konkretisoida jo pienelle lapselle raha-asioita. Valmista vastausta siihen, miten tämä hoidetaan, ei minulla ole. Zaldo-sivusto näyttäisi kuitenkin olevan oiva alku rahankäytön hallinnan opettamiseen peruskoulussa (https://zaldo.fi/minizaldo/saastopossu/).

On turha uskotella, että fyysinen raha tulisi säilymään osana arkea. Suomessa olemme jo laajasti ottaneen käyttöön korttimaksamisen, verkkomaksamisen ja muut vaihtoehtoiset menetelmät. Nykyään lähes jokaisella on mahdollisuus käyttää vaikka koko omaisuutensa kotisohvalta käsin. Kynnys ostosten tekemiseen on pienempi, kun ei tarvitse erikseen lähteä ostoksille. Monet pelit ovat maksullisia ja rahalla on mahdollista ostaa peleissä kiinnostavia lisäelementtejä. Kuluttumisesta on tullut entistä helpompaa.

Mikäli lapsi oppii turvallisessa ympäristössä rahankäytön mahdollisimman monipuolisesti, kasvaa hänen mahdollisuutensa harkintakykyiseen kuluttamiseen. Me tuskin haluamme jarruttaa kehitystä sillä, että pyrkisimme puhumaan ainoastaan fyysisen rahan puolesta. Virta vie meitä aivan toiseen suuntaan, ja meidän tehtävämme on pitää huoli siitä, että niin me itse kuin tulevat polvetkin kulkevat turvallisesti tuon virran mukana.

Ja hei, FINE:n sivuilta (https://www.fine.fi/) löytyy paljon kaikkea hyödyllistä tietoa!

 


Kirjoittaja

Artikkelin on kirjoittanut kotitaloustieteen maisteriopiskelija Hanna-Kaisa Vuorio. Hän suoritti ”Asuminen ja kotitalouspalvelut” -opintojaksoa Helsingin yliopistossa.

Ruokasovellus ei korvaa kotitalousopetusta

Työpaja 1: Syöminen, hyvinvointi ja terveys
Digitalisaation monimuotoistuminen luo uusia palveluita kuluttajille. Kuluttaja voi lähitulevaisuudessa ottaa käyttöönsä sovelluksen, joka laatii henkilökohtaisen päivittäisen ruokasuosituksen hänen itsensä laatiman profiilin mukaan.

Ruokasovellus tuottaa päivittäisten aterioiden reseptit, valmistusohjeet ja kauppalistan napin painalluksella. Voit valmistaa päivän ateriat alusta asti itse, käyttää valmiiksi esikäsiteltyjä ja pilkottuja tuotteita tai nauttia aterian lähiympäristön ruokapalveluita tuottavien yrittäjien tiloissa. Sovellus kertoo sinun henkilökohtaisen ruokarytmisi, energiantarpeesi, ravintoaineiden saantisi ja ”syöttää” lapset joko kotona tai koulumatkan varrella olevassa yrityksessä. Kauppakassi -palvelu tuo tarvittavat raaka-aineet kotiovelle. Kätevää! Luot vain huolella profiilisi, ja se saa sinut sekä perheesi syömään terveellisesti ja säännöllisesti aina.

Kun ruokasovellus auttaa sinua tekemään parempia valintoja kaupassa, auttaa sinua syömään eettisemmin ja edullisemmin sekä tietää sinua paremmin, mikä on juuri sinulle sopivaa ja terveellistä ruokaa, mihin kotitalousopetusta enää tarvitaan? Voimmeko pian unohtaa lautasmallin, ruokaympyrän ja -pyramidin sekä ”puoli kiloa päivässä” -käsitteen? Voitaisiinko kotitalousopetukseen suunnatut määrärahat käyttää tulevaisuudessa johonkin muuhun oppiaineeseen?

Vaikka teknologia kehittyy ja helpottaa elämäämme ja valintojemme tekemistä, näemme kotitalousopetukselle tilausta myös jatkossa.

Ravitsemuskasvatus (terveystiedon ja kotitalouden oppiaineissa) tavoittelee nuorten ruokatottumusten parantamista ja terveellisen syömisen hallintaa, joissa käytännön osaaminen korostuu. Kotitalousopetus tavoittaa sopivassa vaiheessa koko 13-vuotiaiden ikäluokan. Se saa oppilaat ymmärtämään terveellisen ravitsemuksen merkityksen oman hyvinvointinsa kannalta ja opettaa heitä valmistamaan terveellistä, edullista ja maukasta ruokaa.

Ruokasovellus puolestaan antaa valmiit vastaukset siihen, miten tulisi syödä ravitsemuksellisesti oikein – olet sitten keliaakikko, vegaani, maitoallergikko tai tavallinen sekasyöjä. Kun ruokasovellukset lisääntyvät, myös media- ja mainonnanlukutaidon merkitys ravitsemuskasvatuksessa korostuu. Sinun on esimerkiksi tunnistettava ja erotettava mainokset oikeasta tiedosta. Ammattilaisten luomiin ruokasovelluksiinkaan ei kannata uskoa sokeasti, vaan myös niitä on osattava tarkastella kriittisesti ja ”maalaisjärjellä”.

 


Kirjoittajat

Artikkelin ovat kirjoittaneet kotitaloustieteen maisteriopiskelijat Kirsi-Marja Ajosenpää, Anna Haapa, Essi Koli, Mira Laaksonen ja Katja Peltonen. He suorittivat ”Asuminen ja kotitalouspalvelut” -opintojaksoa Helsingin yliopistossa.

 

Älykodin toimintoja pohtimassa

Älykoti-tilaisuutta vietettiin 2.10.2017 Siltavuorenpenkereellä. Kilpailu- ja kuluttajavirasto järjesti sen yhteistyössä Helsingin yliopiston kotitalousopettajan opintosuunnan kanssa. Yhteistyössä järjestetty tilaisuus oli jo kuudes laatuan. Tässä blogissa on aiemminkin julkaistu tilaisuuksiin liittyneitä opiskelijakirjoituksia kuluttajateemaisista päivistä. Lue täältä vuosien 2015 ja 2016 opiskelijakirjoitukset tilaisuuksista.

Tällä kertaa opiskelijat laativat kirjoituksensa Älykoti- tilaisuuden iltapäivän kuudesta eri työpajasta. Tilaisuuden osallistujat keskustelivat työpajoissa tuoden esiin omia näkökulmiaan. Näin syntyi uusia ajatuksia ja oivalluksia kuluttajien älykodissa tarvitsemasta osaamisesta. Työpajojen keskustelluissa pohdittiin mm.

  • Mitä osaamista kodin eri toiminnoista selviytyminen vaatii kuluttajalta?
  • Kenen tehtävä on neuvoa kuluttajaa älyratkaisujen käyttöönotossa ja valinnassa?
  • Mitä eri kuluttajia neuvovat ja opastavat tahot voivat tehdä?
  • Mitä ovat osaamisen edistämisen keinot ja mahdollisuudet?

Tästä löydät suorat linkit kuuteen työpaja-artikkeliin:
Työpaja 1. Syöminen, hyvinvointi ja terveys
Työpaja 2. Viihtyminen, lepo, etätyö, opiskelu ja tiedon säilyttäminen
Työpaja 3.  Asuminen, puhtaus, kierrättäminen, jakaminen ja liikkuminen.
Työpaja 4. Kodinohjausjärjestelmät, asunnon talotekniikka, turvallisuus, huollot, päivitykset.
Työpaja 5. Älykodin sopimukset
Työpaja 6. Raha-asiat, vakuutukset ja asumisen kustannukset

Postaustekstit kirjoittivat työpajojen pohjalta kotitaloustieteen maisteriopiskelijat, jotka suorittivat ”Asuminen ja kotitalouspalvelut” -opintojaksoa ja olivat samalla mukana Älykoti-tilaisuuden kokonaisuuden toteuttamisessa.

Kiitämme Älykoti-tilaisuuden esiintyjiä, työpajojen fasilitaattoreita, opiskelijoita ja osallistujia, jotka olivat mukana yhteisen tiedon luomisessa. Jatketaan keskustelua blogi-postausten kommenteissa ja kuluttajaosaamisen kehittäjien Facebook-ryhmässä. Liity ryhmään.

Palkatonta datatyötä 24/7

Kolmisen vuotta sitten pohdiskelin tässä blogissa, miten kotitöiden puurtaminen on muuttunut itsepalveluyhteiskunnassa ahertamiseksi. Viikko sitten järjestimme Älykoti-tilaisuuden yhteistyössä Helsingin yliopiston kotitalousopettajien opetussuunnan kanssa, jossa keskustelimme mm. kodeissa tehtävien päätösten taloudellisesta merkityksestä.

Keynote- puhujamme Saara Taalas totesi, että talous on nostettava kotitalouden ytimeen ja osaamisen kulmakiveksi. Ruokahuollosta, puhtaudesta ja lastenkasvatuksesta huolehtiminen ovat edelleen kodin ydintoimintoja, mutta kotitalouksissa tehtävä työ on muuttunut paljon.

Palveluiden käyttö on lisääntynyt. Kodin ajankäyttöön on tullut sekä passiivinen että aktiivinen ”klikkailu” – tykkäämme, jaamme ja tilaamme. Toimintoihin median ääressä kulutettiin jo kolme vuotta sitten niin paljon aikaa, että jo silloin tarjosin uutta käsitettä ”kotien palkaton markkinointityö”. Muutamassa vuodessa algoritmien ja sisältömarkkinoinnin muodot ovat monipuolistuneet niin, että voimme todeta, että kotitaloudet ovat alustatalouden palkattomassa datatyössä.

Kotitaloudet valjastettuna alustatalouden palkattomaan datatyöhön
Digitaalisuus on tuonut mukanaan alustat ja sovellukset, jotka mahdollistavat uudenlaista toimintaa. Siitä käytetään sellaisia käsitteitä kuin jakamistalous, alustatalous ja tilaustalous. Osallistumme alustojen palkattomaan datatyöhön luullakseni melkein kaikki – tavalla tai toisella, tiedostaen tai tietämättämme. Hakukoneet jauhavat tiedonhaustamme ja tekemisistämme markkinakelpoista dataa, jaamme sosiaalisessa mediassa erilaisten tuotteiden ja palveluiden hauskoja tietoiskuja ja kaupallisia tiedotteita. Tykkäämme ja pelaamme pelejä, ja kerromme muille hassun hauskat testien tuloksemme.

Kaiken palkattoman datatyön teemme ilopalkalla ja vapaaehtoisesti. Suostuisitko reaalimaailmassa koekaniiniksi tai esimerkiksi jakamaan omaan naapuristoon mainoslehtisiä ilman rahallista korvausta?

Paljonko enemmän yritys olisi joutunut maksamaan, jos se olisi postitse jakanut tutuillesi saman määrän kaupallisia tiedotteita kuin sinä somen kautta? Mitä maksaisi perinteinen kuluttajiin kohdistuva haastattelututkimus verrattuna hakukoneiden meistä keräämään dataan.

Mainonnan jakamisen ohella luovutamme somen testeissä ja sivustovierailuilla markkinoijille hyödyllistä tietoa itsestämme ja kulutustottumuksistamme. Annamme kaiken tämän yritysten käyttöön ja edelleen myytäväksi.

Vastineeksi avoimuudestamme ja palkattomasta datatyöstä saamme tässä alustatalouden itsepalvelukulttuurissa ”ilmaiset” palvelut. Opetuksen näkökulmasta asia on monimutkainen ja haastava. Tästä uudesta taloudesta voi riippua maamme talous. Toisaalta kysymys on siitä kulttuurista, jota yhdessä luomme.

Samaan aikaan verkossa toimii myös rahallista korvausta vastaan klikkailevia toimijoita mm. trolleja. Myös tubettajat ja bloggarit ovat oma joukkonsa kaupallisesta viestinnästä ansiota saavia toimijoita.

Onko opetuksessa aika puhua alustataloudesta ja datasta?

Kuluttajakasvatus ja kuluttajuus lienevät niitä asioita, joihin verkko on vaikuttanut kaikista eniten. Uusissa ympäristöissä kuluttamiseen liittyvät lainalaisuudet sekä oikeudet ja vastuut voivat tuntua hämärtyvän, silti myös verkossa pätevät samat säännöt ja arvot kuin offline kuluttajuudessakin.

Datasta on tullut uusi vaihdon väline, jota on tarpeen opettaa yhteiskuntaopin osana ja sen rinnalla, kun talouskasvatuksessa puhutaan rahasta. Kotitalouden oppiaineessa on puhuttu perinteisesti palkattomasta kotityöstä, mutta mikä on palkattoman datatyön osuus kotien ajankäytössä ja palveluiden valinnassa ja hankinnassa?

Yhä tärkeämpää on oppia toiminaan tietoisena tiedon ”levittäjänä ja henkilökohtaisten tietojen kerääjänä ja luovuttajana”.