By Mediapedagogit, tutkijat ja journalistit ovat nostaneet blogeissaan viime viikkoina esille medialukutaidon eri näkökulmia. Kuka kasv@ttaaketä pohtii mediakriittisyyttä erityisesti kaupallisen vaikuttamisen ja kaupallisen sisällön tunnistamisen näkökulmasta.
Mediapedagogi Ismo Kiesiläinen toteaa blogipostauksessaan ”Median seuraaja tarvitsee hyvän roskapostisuodattimen” näin:
”Mitä kriittisemmin haluamme mediaa lukea, sitä tiukemmin meidän on valikoitava se osa mediavirrasta, jonka otamme vakavasti. Siksi mielemme tarvitsee hyvän roskapostisuodattimen. Miten se toimii? Mistä taidoista se koostuu? Miten näitä taitoja voisi kehittää ja opettaa?”
Nettilukutaitoa on tutkinut myös digitaalisten tekstitaitojen tutkija Carita Kiili , joka kertoo blogipostauksessaan kuudesluokkalaisia koskevasta tutkimuksestaan (Kiili ym. 2018):
”Vain puolet oppilaista kyseenalaisti kaupallisen nettisivun luotettavuuden energiajuomien terveysvaikutusten tiedonlähteenä. Vain noin viidennes (19%) havaitsi nettisivun kaupalliset tarkoitusperät, vaikka kaupallisuus (esim. logo, kirjoittajan ammatti) oli selkeästi esillä. Eräs oppilas pohti kaupallisuuden merkitystä seuraavasti: ”Ei ole [luotettava], koska he yrittävät myydä tuotetta eivätkä välttämättä kerro terveysriskeistä”.
Nykyinen opetussuunnitelma antaa opetukselle tavoitteet, mutta opettajalle jää vapaus päättää, millaisella sisällöllä ja miten opetuksen tavoitteisiin vastataan. Kiilin mukaan ”opettajan pitää voida antaa oppilaille eriyttäen tukea, jotta kukin oppilas voi kehittyä nettitekstien arvioijana. Heikommat oppilaat tarvitsevat tukea perusasioissa, jotka toiset jo hallitsevat. Taitavat oppilaat hyötyvät puolestaan vaativammista tehtävistä, joissa pohditaan esimerkiksi sitä, miten tekstin laatijan tarkoitusperät heijastuvat tekstin sisältöihin.”
Opettajan tulee kyetä ohjaamaan oppijaa tiedon äärellä. Hän on tiedon suodattajana ja oleellisen tiedon arvioijana. Opettajalta vaaditaan ensiluokkaista medialukutaitoa, eli kykyä kriittisesti arvioida viestien sisältöjä, muotoja ja tavoitteita. Kriittisyyteen kuuluu kyky arvioida sisällön kaupallisuus, koska mainosmielessä tehty kaupallinen sisältö voi olla kaikin puolin laadukasta, mutta jättää mainitsematta jotakin tai korostaa oman tuotteen tai palvelun ominaisuuksia tai muuta käyttöarvoa. Opettajalta vaaditaan myös erityistä kykyä hahmottaa tiedon tarkoitusperien monimutkaisuus yksinkertaisen pinnan takana.
Opettajille mainostaminen ja kampanjointi ei ole kiellettyä. Opettajalle kriittinen ote ja kyky ”katsoa nurkan taakse” on hyvin monenlaisten tietojen ja taitojen summa. Se edellyttää hyvin vaativaa ammattitaitoa. Siksi kouluille ja opettajille tarjotun aineiston tulee olla valikoitua. On mysteeri, kuinka opettajan roskapostijärjestelmä pystyy suodattamaan viestejä siitä valtavasta määrästä sisältöä, jonka opetusalan ammattilainen päivittäin kohtaa.
Tavallisten ihmisten ei Kiesiläisen mukaan edes kannata yrittää arvioida kaikkea
tarjottua tietoa. Hän toteaa: ”Suureen osaan sisällöistä voi suhtautua välinpitämättömästi. Koska tämä valinta pitää tehdä nopeasti, se tehdään yleensä intuitiolla, jopa ilman tietoista ajattelua.” Sen sijaan opettaja on työssään toisenlaisessa roolissa, opetukseen sisältö on valittava huolella.
Opettajien lisä- ja täydennyskoulutuksella on tärkeä rooli koulujen opetuksen kehittämisessä. Monissa oppiaineissa ainejärjestöt ja muut toimijat järjestävät opettajille lisä- ja täydennyskoulutusta yhteistyössä yritysten kanssa.
Kouluissa ammattilaisten on oltava kollektiivisesti kriittisiä kaikelle tiedolle, jolla pyritään vaikuttamaan. On arvioitava, mikä sisältö palvelee opetuksen tavoitteita, kuka on sisällön takana ja mitä intressejä taho edustaa.
Opetussuunnitelma kannustaa kouluja yhteistyöhön ympäröivän maailman kanssa, sillä varauksella, ettei kouluja saa käyttää kaupallisen tai muun vaikuttamisen välineenä. Näin alaikäiset oppilaat ovat suojassa mainosviesteiltä.
Mediakasvatuksen asiantuntija Maija Puska otti puheeksi tiedon välittäjän etiikan kirjoittaessaan Mainonta&Markkinointi -lehdessä otsikolla:”Osallista, älä johda harhaan, puolusta journalismia – mediakasvatuksen alkeet media-alan ammattilaisille” Hän tiivistää ajatuksensa hyvästä journalismista näin:
”Hyvä journalismi sisältää aina mediakasvatuksellisen eetoksen: auki kirjoitettujen työprosessien, visuaalisuuden, tarinoiden ja luotettavan tiedon kautta jokainen juttu voi pienin askelin edistää suuren yleisön medialukutaitoa.”
Kun keskustellaan tiedon tuottajan vastuusta, on tarpeen pohtia myös laajemmin niitä eettisiä periaatteita, joiden mukaan opettajille tarjotaan taustatietoa eri oppiaineisiin. Jokainen opettajan tietopaketti, yhteistyötarjous ja pullakahvit on tarjottava läpinäkyvästi.
Kulma 