Kuluttaja haluaa näyttää hyvältä, tehdä hyvää ja näyttää tekemisensä muille

Kuluttaminen muuttuu, pysyykö kuluttajakasvatus muutoksen kyydissä? Viimeisen vuoden aikana olemme kirjoittaneet tässä blogissa usein kulutusympäristön muutoksesta. Olemme pohtineet kotien muuttumista älykodiksi, ihmetelleet kodin sopimussalkun kasvua ja sen hallitsemisen tärkeyttä taloudenhallinnassa. Kulutuksen monimuotoistuminen ja monimutkaistuminen ei ole pelkkää jargonia. Miten kasvattaa kuluttajaksi nykyisessä ja tulevaisuuden toimintaympäristössä?

Ennen ostotapahtumaa ei niinkään tarvinnut käsitteellistää. Mentiin konkreettisesti kauppaan ja kassan kautta ulos. Ostimme ja kulutimme tavaroita, opetuksessa nostimme esiin kysymyksiä, tarvitsemmeko tavaroita vai haluammeko niitä vain. Kannustimme itse tekemiseen ja säästämiseen. Mainontakin oli helpommin havaittavaa kuin nykyisin. Maksaminen tapahtui joko rahalla, kortilla tai luotolla.

Nyt ostaminen on yhä enemmän kokonaisvaltainen kokemus, palvelumuotoiltu prosessi, ostopolku, joka on suunniteltu tyydyttämään tarpeitamme ja tuottamaan mielihyvää. Enää ei ole edes sopivaa jättää kestävyyttä kasvatuksessa huomiotta. Haluamme tehdä hyvää ja yhä useammin myös näyttää kuluttajalta, joka haluaa tehdä hyvää. Kuluttamisesta ja sen kestävyydestä on yhä enemmän tullut osa identiteettiämme. Teemme valintojamme ja ostoksiamme tavoittelemalla hyvyyttä, erilaisten tunnekokemusten perusteella.

Samaan aikaan markkinoinnissa ymmärretään kuluttajia yhä paremmin. Kauppoja syntyy, kun yritys tietää entistä tarkemmin mitä kuluttaja kaipaa.

Entä voiko kuluttaja luottaa siihen, että markkinoille oikeasti tuotetaan palveluita, jotka auttavat paitsi ratkaisemaan arjen ongelmia myös ohjaavat kohti maapallon resursseja positiivisesti vaalivaan käytökseen?

Kasvatuksen näkökulmasta suurin muutos varmasti on se, että pelkällä tiedon lisäämisellä emme pysty opetuksen keinoin tuottamaan kuluttajalle hänen tarvitsemia toimintavalmiuksia. Päätöksenteko ei ole rationaalinen prosessi, vaan monimutkainen, osin tiedostamatonta ajatteluketjua, johon motivaatioiden, arvojen ja asenteiden lisäksi liittyy paljon muitakin tekijöitä.

Emme välttämättä saavuta uudenlaista osaamista perustamalla uusia oppi-aineita tai tuottamalla lisää oppimateriaaleja, digitaalisia pelejä tai lisäämällä opetussuunnitelman oppisisältöjä.

Keskeistä on, miten opetamme.

Miten kohtaamme opetuksessa oppilaat heille itselleen merkityksellisellä tavalla ja ohjaamme heidän oppimistaan positiivisella otteella, askel kerrallaan, uteliaisuutta herättäen? Sen voi tehdä parhaiten oppilaiden maailmaa lähellä olevin esimerkein, tutkimalla ja oivaltamalla. Autamme oppilasta ymmärtämään paitsi omia myös muiden motiiveja ja asenteita, jotka ohjaavat päätöksiin ja valintoihin. Tärkeää on havaita myös torjumisreaktioita, jotka voivat olla joko tiedostettuja tai tiedostamottamia.

Kaikkien kasvatuksen kanssa työskentelevien kannattaa lukea OECD:n raportti The Future of Education and Skills – Education 2030. Raportti esittelee mainiosti kasvatuksen haasteita ja kuvaa tulevaisuuden opetussuunnitelmien tekemisen periaatteet. Keskeiset kysymykset ovat:

• Mitä tietoja, taitoja, asenteita ja arvoja nykypäivän opiskelijat tarvitsevat hyvän tulevaisuuden rakentamisessa?
• Miten koulutusjärjestelmät voivat tuottaa näitä tietoja, taitoja, asenteita ja arvoja?

OECD:n raportti: The Future of Education and Skills – Education 2030