By Huoli ympäristömme kestämättömyydestä välittyy tänä päivänä kaikilla kanavilla: kansainvälisinä ilmastolakkoina, mielenosoituksina, kannanottoina, asiantuntijoiden puheenvuoroissa – listaa voisi jatkaa loputtomiin. Myös nuorten huoli ilmastonmuutoksesta on kasvanut voimakkaasti viimeisen kymmenen vuoden aikana nuorisobarometrin tutkimusten mukaan – esimerkiksi erittäin paljon turvattomuudentunteita ilmastonmuutoksen vuoksi kokevien osuus on kymmenessä vuodessa kaksinkertaistunut. Nuoret haluavat oppia ilmastonmuutoksesta ja vaikuttaa omalla toiminnallaan – ja vaikuttavatkin, sillä 5.6.2019 maailman koulujen ilmastokokouksessa päätettiin istuttaa 100 miljoonaa puuta ympärimaailmaa torjumaan ilmastonmuutosta.
Ekokriisi ja maailmanlaajuinen havahtuminen siihen on asettanut muutostarpeita myös oppimiselle ja sivistykselle. Viimeisimpiin opetussuunnitelmien perusteisiin lisätty käsite, ekososiaalinen sivistys, pyrkii kasvatuksen tavoitteena vastaamaan osaltaan tähän haasteeseen. Miten ekososiaalisen sivistyksen vahvistaminen ilmenee kuluttajakasvatuksessa?
Systeemisen ajattelun avulla kuluttamiseen liittyviä tottumuksia opitaan kyseenalaistamaan
Ekososiaalisen sivistys pohjaa ajatukseen, jonka mukaan luonnon hyvinvoinnista huolehtiminen lisää myös ihmisen hyvinvointia ja sen ydinkompetenssi on systeeminen ajattelu. Ekososiaalisesti sivistyneellä ihmisellä on kykyä nähdä oman toimintansa vaikutus muihin ihmisiin, luontoon ja yhteiskuntaan niin lähellä kuin kaukanakin. Esimerkiksi erilaisten tuotantoketjujen hahmottaminen voi toimia systeemisen ajattelun kuvaajana: missä ja millaisissa olosuhteissa kulutustavaramme valmistetaan, mistä ruokamme tulee ja miten tuotanto vaikuttaa paikalliseen ympäristöön, ihmisiin ja kulttuureihin.
Tällaisen systeemisen ajattelun vahvistaminen kuuluu myös kuluttajakasvatuksen tavoitteisiin. Pohtimalla omaa kulutuskäyttäytymistä ja sen taustalla vaikuttavia arvoja, pieniäkin arjen valintoja, tekoja ja vaikutusmahdollisuuksia, voi systeemistä ajattelua kehittää. Systeemisen ajattelun avulla myös kuluttamiseen liittyviä tottumuksia opitaan kyseenalaistamaan. Konkreettisten esimerkkien avulla laajemmat ja abstraktimmatkin kokonaisuudet hahmottuvat oppilaalle helpommin: ideoita opetuksen suunnitteluun voi löytää esimerkiksi Open ilmasto-oppaasta, joka sisältää hyödyllistä materiaalia myös kuluttajataitojen opetukseen eri oppiaineille. Kuluttajakasvatuksen suunnittelua voi tukea myös ilmastokasvatuksen polkupyörä -malli.
Uusia keinoja ekososiaalisen sivistyksen vahvistamiseksi
Miten ekososiaalista sivistystä kasvatusalalla vahvistetaan tulevaisuudessa? Opettajat eivät ole yksinkertaisen tehtävän edessä aiheesta opettaessaan, sillä paljon on opettajasta kiinni, mitä opetetaan ja kuinka paljon. Aiheesta on esitetty erilaisia näkemyksiä ja tekeillä on uusia toimintamalleja, joista muutamia esimerkkejä on koottu tähän blogipostaukseen.
Kehittämiskeskus Opinkirjolla ja OAJ:lla on työn alla kouluille malli, miten ilmasto-asioita voitaisiin kouluissa käsitellä kokonaisvaltaisemmin ja rakentavammin. Kyseessä on Ilmastokouluhanke, joka lähtee liikkeelle muutamista kouluista, mutta kaikki kiinnostuneet koulut voivat ilmoittautua mukaan. Mallin tarkoitus on auttaa opettajia suunnittelemaan monialaisia oppimiskokonaisuuksia, joissa ilmastonmuutosta tarkastellaan monesta eri näkökulmasta. Opinkirjon toiminnanjohtaja Minna-Riikka Järvisen mukaan nykyinen ilmastonmuutoksen opetustapa ei osallista lapsia ja nuoria riittävästi: kyse on enemmänkin toimintatavasta kuin siitä, etteikö ilmastoasioita opetettaisi kouluissa vielä tarpeeksi. Mallin lisäksi projektissa on tarkoitus laatia myös uusia opetusmateriaaleja. Hyviä ideoita ja toimintamalleja, joita hyödyntää opetuksen suunnittelussa, lienee tuskin liikaa ja tällaiselle mallille ja sitä tukeville opetusmateriaaleille onkin tulevaisuudessa varmasti käyttöä.
Ehdotukseksi ekososiaalisen sivistyksen vahvistamiseksi on esitetty myös ilmasto-oppia, jota on esitetty uudeksi oppiaineeksi maaliskuussa jätetyssä kansalaisaloitteessa. Tällä hetkellä ilmasto-oppia uudeksi oppiaineeksi kannattaa noin 11 000 suomalaista. Ilmasto-opin tarkoitus olisi nivoa yhteen kaikki ilmastonmuutosta koskevat näkökulmat ja tavoite olisi muodostaa ilmiöstä oppilaalle selkeämpi kokonaisuus. Vastaavanlaista keskustelua mediassa on herättänyt ehdotus taloustieto-oppiaineen lisäämisestä opetussuunnitelmiin.
Ilmastonmuutos on jo nykyisin sisällytetty opetussuunnitelmiin varhaiskasvatuksesta lukioihin asti. Esimerkiksi alakoulun ympäristöopissa ja myöhemmin maantieteessä, biologiassa ja kotitaloudessa sekä laaja-alaisen osaamisen kokonaisuudessa L7 Osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen ilmastonmuutoksesta opitaan erilaisin tavoittein ja sisällöin. Tietoa ilmastosta kertyykin jo nyt eri oppiaineista. Opetuksessa voi olla kuitenkin erilaisia painotuksia, eikä aihetta välttämättä käsitellä juuri ilmastonmuutoksen nimellä, vaan laajemmin puhutaan kestävästä elämäntavasta. Opetussuunnitelmien pyrkiessä opetuksen eheyttämiseen, lisäisikö uusi ilmasto-oppiaine oppiainejakoisuuden luomaa sirpaleisuutta? Nähtäväksi jää, saako aloite ilmasto-opista laajempaa kannatusta tulevaisuudessa.
Kasvatuksella ei toki yksin ratkaista ekokriisiä, vaan yhteistyötä tarvitaan yhteiskunnan eri tahojen kesken. Kiinnostavaa onkin seurata, miten kasvatusala kehittyy ja seuraa aikaansa ja millä keinoin koulumaailma reagoi yhteiskunnan muutoksiin.
Lähteinä ja inspiraationa on hyödynnetty,
Värri, V-M. (2018). Kasvatus ekokriisin aikakaudella. Tampere: Vastapaino.
Salonen, A., & Bardy, M. (2015). Ekososiaalinen sivistys herättää luottamusta tulevaisuuteen. Aikuiskasvatus, 35(1), 4–15
Kirjoittaja:
Emilia Hyvönen työskentelee Kilpailu- ja kuluttajavirastolla harjoittelijana kuluttajakasvatuksen tehtävissä kesällä 2019.
Kulma 