Maailma muuttuu, maksaminen myös

Pyydän sinua, hyvä lukija, tekemään aluksi pienen ajatusharjoituksen. Mieti jokaista vuosikymmentä, jonka muistat, rahankäytön kannalta. Mieti millaisia käytännön asioita muistat maksamiseen, joko kaupassa tai laskujen hoitoon, liittyen? Missä muodossa rahaa useimmiten käsittelit? Millainen oli oma suhtautumisesi rahaan ja miten se on muuttunut vuosien varrella? Väitän, että harvalla meistä kuluttaminen ja rahankäyttö on säilynyt samanlaisena vuodesta toiseen.

Elämme hämmentäviä aikoja. Teknologinen kehitys on valtavan nopeaa jopa 1980-luvulla syntyneen näkökulmasta ja se näyttäisi kiihtyvän entisestään. Nykyään hihittelemme ajatukselle bussilipun maksamisesta kankeasti tekstiviestillä, vaikka joitain vuosia sitten se oli vielä uusinta uutta tekniikan saralla. Tekniikan avulla voidaan luoda uusia, arkea helpottavia innovaatioita. Sellaisia, joiden olemassaolosta tai tarpeesta emme vielä edes tiedä.

Tieto kulkee nykyään jatkuvasti mukanamme. Emme tarvitse pankkitilimme saldon tarkistamiseen konttorilla käyntiä tai edes tietokonetta. Kaikki omiin tilitapahtumiimme liittyvä tieto kulkee ainakin periaatteessa taskussamme valmiina hyödynnettäväksi. Kun tämä tieto ei vaadi montaa ylimääräistä askelta, voisi luulla ihmisten taloudenhallinnan parantuneen sen myötä. Moni indikaattori, esimerkiksi maksuhäiriöisten määrä Suomessa, kertovat kuitenkin toista.

Maksamisen digitalisaatio sisältää riskejä

Teknologia linkittyy vahvasti myös maksamisen ja rahankäytön murrokseen, niin hyvässä kuin pahassa. Mobiilimaksaminen alkaa olla jo arkipäivää ja esimerkiksi viimeisimpiä kokeiluja on lähimaksun suorittaminen avaimenperän tai jopa älysormuksen avulla. Se, että maksaminen helpottuu, voi toki olla tietyissä tilanteissa hyödyllinen asia. Toisaalta helppous sisältää riskin ylikulutukseen. Kun raha ja tavara vaihtavat omistajaa kättä heiluttamalla, lisääntyy myös törsäilyn riski.

Käteiseen verrattuna kännykkä on siis riskialttiimpi maksuväline, ainakin siihen asti, kunnes teknisiin ratkaisuihin integroidaan myös rajoittimia esimerkiksi tilin saldon näyttämisen muodossa. Tätä odotan, mutta en pidätä asian suhteen hengitystäni. Maksamisen murroksen ja digitalisaation tavoitteena näyttäisi monessa tapauksessa olevan kuluttamisen lisääminen ja talouden tasapainottaminen jätetään yksilön omalle vastuulle.

Talousosaaminen vaatii elinikäistä oppimista

Palataan takaisin tekstin alussa esittämääni ajatusharjoitukseen.

Tosiasia näet on, että talous- ja kuluttajaosaaminen vaatii jatkuvaa päivittämistä tänä nopean tiedonkulun ja kehityksen aikana.

Tämä koskee kaiken ikäisiä kansalaisia. Talousosaamisen vahvistamisen toimenpiteissä keskitytään usein nuoriin, vaikka heillä diginatiiveina on luontaisesti matalampi kynnys oppia ja omaksua uuden tekniikan käyttöönottoa. Nuorten neuvontaa ja perustaitojen opettamista toki tarvitaan, mutta talousasioissa kehityksen kelkassa pysyminen on kaiken ikäisten etu ja oikeus.

Talousosaaminen on siis elinikäistä päivittämistä vaativa taito. Tarvitaan monikanavaista ja vaikuttavaa neuvontaa ja opastusta, esimerkiksi järjestöjen toimesta. Näin jokainen pysyy kehityksen mukana. Digitaitojen vahvistaminen kaikissa ikä-, sukupuoli- ja sosioekonomisissa ryhmissä on ensisijaisen tärkeää myös ylivelkaantumisen estämisen näkökulmasta.

Uusien taitojen käyttöönotto ja omaksuminen vaatii oikeanlaista lähestymistapaa ja ennen kaikkea asennetta myös meidän kuluttajien puolelta. On oltava avoin uudelle, ymmärrettävä sen luomat mahdollisuudet, tiedostettava mahdolliset uhat ja oltava valmiita myös pyytämään apua vaikeissa tilanteissa. Energiansa voi käyttää tehokkaamminkin kuin tuulimyllyjä vastaan taistelemiseen. Kannustan siis olemaan rohkea ja ennakkoluuloton uuden käyttöönoton suhteen. Saatat yllättyä iloisesti.

---