Mukana muutoksessa – havaintoja kuluttamiseen liittyvän opetuksen monimuotoistumisesta

Arjen taitoihin ja talouteen liittyvien kysymysten ratkomiseen ja ihmisten ohjaamiseen tarvitaan niin opettajalta kuin asiakastyötä tekevältä yhä enemmän yhteiskunnan, teknologian ja kuluttajuuden syvällistä ymmärtämistä.

Itse olen työskennellyt parikymmentä vuotta kuluttaja-asioiden ja niiden opetuksen kanssa. Kun aloitin asiantuntijana, kuluttajataidot nähtiin päätekäyttäytymisenä – perusopetuksen päättövaiheessa tuli oppilaalla olla taidot aikuisuutta varten. Nykyään tarvitaan kehitystason mukaista opetusta ja valmiuksia toimia kulutusyhteiskunnassa.

Enää ei riitä, että opetuksessa tai ohjauksessa annetaan elämänohjeita: Älä tuhlaa. Lajittele jätteet. Tee viisaita päätöksiä, jotta et kadu tai joudu vaikeuksiin. Tämän päivän yhteiskunnassa ei kuluttajuuden ja taloudenpidon ohjenuoraksi riitä sekään, että itse tekemällä säästää. Vielä mahdottomampi neuvo on kehottaa pidättäytymään ostamisesta. Tosiasia on se, että nyky-yhteiskunnassa on hyvin vaikea toimia ostamatta tuotteita tai palveluita.

Miten opetat vastuullista kuluttamista?

Opetettaessa ja ohjatessa pohtimisen paikka on siinä, kuinka pitkälti yksittäistä kuluttajaa, erityisesti nuorta voidaan vastuuttaa maailmanlaajuisesta kestävyyden ongelmasta. Onko meillä muuta tarjottavaa kuin ohjeet: harkitse, säästä, vältä hävikkiä.

Entä jos mennään syvemmälle, pystymmekö opettamaan, miten se viisas valinta syntyy? Entä missä se viisaus asuu ja kuka päättää, mikä on kestävää?

On selvää, että nuoria kuluttajia pitää aktivoida pohtimaan vastuullisuutta laajemmin kuin yksittäisen tuotteen kautta. Opetus voi aktivoida pohtimaan, mikä omassa kulutuksessa on paras väylä vaikuttaa? Suuntaako vaikuttaja vaaliuurnalle vai tuotteen tai palvelun ostosnappulalle vai molemmille? Miten opetuksessa voi auttaa nuorta oppijaa erottamaan tiedon, jolla voi arvioida eri tuotteiden ja palveluiden kestävyyttä, ostetuista somevaikuttajien mielipiteistä?

Miten tuodaan opetusta lähemmäksi arkitodellisuutta ja voidaan opettaa kaikille ostamisen taidot verkkokaupassa – uudessa normaalissa. Jujuksi riittää se, että verkossa ja digitaalisessa ostamisessa kyse on paljon enemmästä kuin lapsuuden kauppaleikeissä.

Koko kaupanteon prosessin eli ostopolun hahmottaminen auttaa ymmärtämään omassa arjessa toimimisen osana yhteiskunnan laajempaa kokonaisuutta. Purkamalla ostaminen vaiheisiin, tulee näkyväksi toimijat ja toimintatavat: mainostajat, myyjät, hakukoneet, omat tunteet. On helpompi oivaltaa, miten kauppa on sitova sopimus. Milloin voi valittaa virheestä ja milloin kyse on vain itselle sopimattomasta tuotteesta. Ostopolun loppupää on samalla aina uuden ostoksen siemen. Sen opettaminen sopimuksesta irtautumisineen on yhtä tärkeää kuin valinnan taidot. Opetuksen muuttaminen on välttämätöntä, koska verkko-ostaminen ja digitaalisten palveluiden käyttö on kuluttajan arkea.

Olemme Kilpailu- ja kuluttajaviraston oppimisen palveluissa katsomassa kuluttajataitoja uusilla silmälaseilla. Tavoitteenamme on markkinapaikkojen ja kaupanteon muuttuessa katsoa uudelleen, mitä ja miten kuluttajuutta voi parhaiten opettaa. Voiko asioita yhdistellä ja sanoittaa uudella tavalla? Mitä uudet taidot ovat? Mitä on merkittävintä opettaa, minkä voi jättää vähemmälle? Miten saamme aikaan oppimista, josta ahdistuksen sijaan on aidosti hyötyä?

Yksi kommentti artikkeliin ”Mukana muutoksessa – havaintoja kuluttamiseen liittyvän opetuksen monimuotoistumisesta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.