Päiväni teini-ikäisenä kuluttajana

Aikuiset tekevät monia päätöksiä teini-ikäisten lapsiensa puolesta, mutta kuluttajuuden päätökset nuori pystyy tekemään itse arkielämässä. Miltä tämä sitten näyttääkään nykynuoren silmin?

Ei kommentteja

Aikuiset tekevät monia päätöksiä teini-ikäisten lapsiensa puolesta, mutta kuluttajuuden päätökset nuori pystyy tekemään itse arkielämässä. Miltä tämä sitten näyttääkään nykynuoren silmin? Sain tähän vastauksen pohtimalla yhden päivän tekemisiäni ja kuluttajuuttani. 

”Aamuni alkaa aikaisella herätyksellä. Nukkuminen jäi vähäiselle edellisen illan kännykän selailun takia: etsin netistä tämän joulun lahjatoiveita, mutta vaihtoehtoja oli niin paljon, että päätin mennä nukkumaan. Herätän itseni kasvojen pesulla ja rasvaamisella – olen valinnut tuotteet itse niiden sopivuuden mukaan. Pian jo kiirehdinkin bussiin. 

Bussimatkan maksan kuukausilipullani. Bussissa ei ole paljoa väkeä, mutta monella on maskit. Oman kestomaskini ostin ruokakaupasta sen kotimaisuuden ja ympäristöystävällisyyden takia. 

Istuessani katson edessäni olevassa penkissä olevaa mainostarraa: pohdin lausahduksen ”C-vitamiini-shotti antaa päivän herätyksen!” olevan aika iskevä juuri väsyneeseen aamubussiin. 

Koulussa oppitunnit vietetään luokissa nenä kirjaan painettuna, kun taas välitunnit vietetään ulkona kavereiden sekä kännyköiden kanssa. Kavereiden kanssa juttelemme ajankohtaisista aiheista: tulevista kokeista, lempisarjoista, shoppailutarpeista ja musiikista. 

Koulupäivän loputtua kiidän julkisilla kohti treenejäni. Bussipysäkillä mainostetaan sipsejä, metron rullaportaissa mainostetaan uutta valmisateriaa ja ruokakaupan edessä on isot kyltit tulevan viikon alennusmyynneistä. Kaupasta päätän ostaa kasvisruokavaliooni sopivan uutuusvalmisruuan ja vastustuskykyä parantavan kivennäisveden. Maksan ostokseni nopeasti itsepalvelukassalla – käytän plussakorttia ja maksan kortillani. 

Treenien loputtua isäni tulee hakemaan minut autolla kotiin. Radiosta kaikuu musiikki ja mainokset vuorotellen. Olen rättiväsynyt ja nälkäinen, joten kysyn, voisimmeko hakea pikaruokaa – isäni kieltäytyy ja menemme kotiin. Kotona syömme yhdessä tekemäämme ruokaa ja keskustelemme päivän menoja läpi. Ruokapöydällä lojuu tavaratalojen mainoslehtiä ja katsomme yhdessä, löytyykö sieltä jotakin tarpeellista. Ruuan jälkeen katsomme televisiota: mainoskatkoilla vilisee monenlaisia mielenkiintoa herättäviä palveluita ja tuotteita, ja ohjelma on tehty kaupallisessa yhteistyössä. Ennen nukkumaanmenoa katson vielä suoratoistopalvelusta lempisarjaani, jota en olekaan hetkeen katsonut: pohdin palveluhävikkiä, jota minulla useasti tulee.” 

Kirjoitettuani päivästäni voin todeta, että mainontaa tulee kaikkialta. Mainonta on myös kohdennettu tarkasti tietynlaisille ihmisille, ja tuotteille sekä palveluille annetaan yleensä kultareunukset: kaikki ei ole oikeasti niin hyvää kuin kuvaillaan. En ole ennen muutenkaan ymmärtänyt, kuinka paljon kuluttajuuteen liittyviä valintoja voisin tehdä joka päivä. Oivallettuani tämän voin jatkossa tehdä monia hyviä ja uudenlaisia päätöksiä kehittääkseni itseäni vastuulliseksi kuluttajaksi. 

Kirjoittaja:
Sonja Leppinen on yhdeksännen luokan opiskelija, joka suoritti TET-harjoittelunsa Kilpailu- ja Kuluttajaviraston oppimisen palveluissa.