Lapset ovat yhä nuorempina kuluttajia – on jo arkikieleemme juurtunut lausahdus. Tottahan tuo on, mutta kun asiaa havainnoi tarkemmin aukeaa kiehtova kuluttajuuden maailma, mitä vanhempana ei ehkä aina tule huomanneeksi. Varsinkin joulun lähestyessä on mainio tilaisuus kuvitella itsensä päiväkoti-ikäisen lapsen rooliin ja katsoa hänen arkipäiväänsä kuluttajuuden silmälaseilla.
”Aloitan aamuni hyvin levänneenä täynnä virtaa. Valitsen suosikkiohjelmista parhaat. Onneksi valikoimaa riittää, koska vanhemmat ovat hankkineet suoratoistopalveluita perheen iloksi – tosin useimmiten minulle riittää jo tutuksi tullut Pikku Kakkonen. Aamupalaksi otan suosikkimurojani kera jogurtin, aamumehua unohtamatta. Ne olen itse saanut valita kaupasta. Valintaa ohjasivat pakettien värillisyys ja lasten ohjelmista tutut kuvitushahmot – tietenkin tuotteen sijoittumista hyllyssä unohtamatta. Bongailen kaupassa usein hintoja hyllyjen reunoilta. Osa lapuista on keltaisia ja osa valkoisia, osassa on yksi iso numero ja osassa kaksi. Osa numeroista on minulle jo tuttuja. Tunnistan myös tutut paketit ja tuotemerkit, joten lempituotteiden valinta oli helppoa ja myös lähikauppa on minulle entuudestaan tuttu.
”Matkalla päiväkotiin huomaan pylväisiin kiinnitetyt mainokset. Erityisesti huomioin joulupukin kuvan bussipysäkillä. Jouluun ja lahjojen avaamiseen tuntuu olevan matkaa vielä pieni ikuisuus.”
Pitkän päiväkotipäivän jälkeen kotiin tullessa eteisessä odottaa iso kasa mainoslehtiä. Lehtien seassa näen myös jotakin minua kiinnostavaa – lelukuvaston. Ryhdyn oitis selaamaan kirjasta, ja huomaan löytäväni paljon kaikkea kiinnostavaa ja ostohaluni nousevat. Kerron ääneen lelukuvista mitä minulta jo löytyy ja mitä ei. Vanhempani ovat sanoneet, että joulupukilta voin toivoa vain yhtä lahjaa – päätös toiveesta on vaikea. Kieltämättä taskun pohjalla olevat kolikot kirpputorilla äidin kanssa myydyistä leluista alkaa myös poltella kuvastoa selaillessa – saisiko niillä ostettua kuvastosta kaiken muun mieleisen sen joulupukille esitetyn toiveen lisäksi?
Kaverini tulee kotiini leikkimään, vaihdamme ja vertailemme leikkiautojamme. Leikimme myös kauppaa, jossa maksuvälineenä rahan lisäksi käy maksukortti kuten olen nähnyt oikeassa kaupassakin käytettävän. Myyjän tehtävä on vaativa, hän sanelee tuotteille hinnan ja laskuttaa asiakasta, kuitin kirjoittamista unohtamatta. Yksi myydyistä tuotteista on rikki ja sen saa vaihtaa toiseen. Myyjäntaitoja olen harjoitellut, koska oikeassa kaupassa käytämme aina itsepalveluautomaattia ja saan lukea viivakoodit laitteella.”
– Poika, 3v

Lapsen päivää tarkastellessa hämmästyin, kuinka monessa tilanteessa lapsen kanssa voi oppia ja harjoitella kuluttajataitoja. Perinteistä on toki kauppaleikit ja rahan käytön harjoittelu – joita niitäkin voi nykyään opetella vähän isomman lapsen kanssa helposti esimerkiksi verkkokaupassa. Pienen lapsen kiinnostus kaupassakäyntiä kohtaan sekä kyky valita tuttuja tuotteita ja pohtia omia ostomahdollisuuksia yllätti. Hintojen tarkastelu kaupan hyllyjen reunalta synnyttää hyvää keskustelua työssäkäynnin, palkan ja rahan riittävyyden merkityksestä. Ja toisaalta tekee tutuksi opeteltuja numeroita lapsen arjessa. Vaikka mainontaa ja markkinointia ei päivän aikana lapseen suoraan kohdistettu, ei sen vaikutuksilta voitu välttyä – varsinkaan näin joulun alla. Lasta tulee toki ensisijaisesti suojella mainonnalta, mutta mainoksia annattaa havainnoida lasten kanssa yhdessä ja harjoitella mainonnanlukutaitoa. Näin harjaannutamme ja valmennamme heitä kaupallisessa ympäristössä toimimiseen. Erilaisia käytännön harjoituksia sovellettavaksi koulun lisäksi myös kotona löydät esimerkiksi KKV:n verkkosivuilta.
Jo pienet lapset ovat kuluttajia älykodeissamme ja tämä lyhyt, lapsen päivän havainnointi osoitti, että heidän kuluttajaosaamistaan kannattaa ohjata ja tukea, sopivassa suhteessa osallisuutta unohtamatta. Näin voimme ainakin parhaamme mukaan tukea, että heistä syntyy tulevaisuudessa osaavia omat oikeutensa tuntevia kuluttajia.
Jouluterveisin,
Valpuri
KKV:n Oppimisen tiimi