Kuluttajuus ja ikäihmiset – digitaalinen palvelu nakertaa omatoimisuutta ja aktiivisuutta

EU:n uusi kuluttaja-asioiden toimintaohjelma New Consumer Agenda korostaa elinikäisen oppimisen merkitystä kuluttaja-asioissa. Iäkkäiden kanssa keskustellessa uudet kuluttajataidot tulevat esiin usein. Kokeneet kuluttajat pohtivat, miten he eivät enää pärjääkään digitaalisessa arjessa. Aiemmin opitut taidot ja kyvyt ovat tallella, mutta ne eivät enää ole riittäviä, eivätkä ajanmukaisia.

Tarkkaillaan hetki maailmaa 1930-luvulla syntyneen silmin. Hän on syntynyt aikana, jolloin maaseudulle alkoi tulla sähkövalot, radio oli tiedonvälityskanava ja elettiin omavaraistalouden aikaa. Teoriat kertovat meille, että kulutustottumukset omaksutaan alle kymmenvuotiaana. Tämä tarkoittaa, että vanhimman väestönosamme kulutustottumukset ovat muodostuneet pula-ajan ja säännöstelyn aikakaudella.

Nuoruutensa 1930-luvulla syntyneet viettivät 1950-luvulla. Aikana, jolloin tarvittiin kykyä selviytyä neuvottelemalla ja kahden kesken myyjän kanssa. Maaseudulla oli tyypillistä, että kylän kauppiaat kiersivät kylällä myymässä uutuuksia, kuten pesukoneita ja pakastimia. Se oli luotettavan kaupanteon muoto.

Nykyisin ikäihmiset tulevat liian helposti huijatuksi, koska huijarit ovat löytäneet tämän perinteisen tavan tehdä kauppaa – henkilökohtaiset tapaamiset, kiertämisen ja sosiaalisen tavan toimia.

Nyt ikäihmisille opetetaan, että älä avaa ovea kauppiaalle, älä luota. Kuitenkin vanhasta opitusta on vaikeaa päästää irti. Varsinkaan, kun enää ei voi asioida muillakaan perinteisillä tavoilla.

Puhelin oli vielä 90-luvulle asti pääasiallinen tapa pitää yhteyttä yrityksiin. Koteihin jaettiin paksut puhelinluettelot, joista oli helppo löytää yhteystiedot ja ainakin vaihteen numero. Riitti, kun esitteli asiansa puhelinvaihteelle, joka oli perillä ”kaikesta”. Nykyinen vähintään kolmella kielellä toimiva automaatti, joka kehottaa valitsemaan  1,2,3….- vaihtoehtoja, tekee asioinnin kieliä taitamattomalle ja kuulolaitteen varassa toimivalle epämiellyttäväksi.

Tunnettua on, että harvalla 90-vuotiaalla on internet käytössään. Suurin osa yhteystiedoista löytyy nykyään vain verkosta. Asiointitie on tukossa, kun vaikkapa sanomalehden mainoksen perässä on ainoastaan teksti www. jotain.com.

Kaiken edellisen lisäksi ikäihmiset kuluttavat monesti vähemmän. Ostotilanteita ei tapahdu kovin useasti. Monet ikäihmiset kertovat käyttävänsä esimerkiksi pankki- tai poltto-aineautomaatteja. Silti käyttö voi tuntua epävarmalta, koska automaatteihin ei ole syntynyt rutiineja ja tottumuksia. Oppimisen näkökulmasta tilanne on sama kuin lapsille. Ikäihmiset tarvitsevat tilanteita, joissa voivat turvallisin mielin harjoitella ja ottaa uuden tekniikan haltuun. Osalla oppiminen ja taitojen omaksuminen on nopeampaa kuin toisilla – osa tarvitsee enemmän toistoja kuin toiset.

Kuitenkin, jos ikäihmisellä ei ole käytössään digitaalisia laitteita ja internetyhteyttä, jäävät he auttamattomasti monien palveluiden ja kulutusmahdollisuuksien ulkopuolelle. He maksavat ehkä palveluistaan enemmän ja altistuvat huijauksille ja pahimmillaan taloudelliselle hyväksikäytölle antaessaan pankkitunnuksia ja digitaalisen identiteettinsä niille, jotka osaavat käyttää palveluita.

Pahinta on virkeälle vanhukselle jäädä monien uusien asioiden ulkopuolelle sen takia, että ei ole päässyt harjaantumaan ja oppimaan digitaalisen arjenhallinnan välineitä.


Taina
KKV:n Oppimisen palvelut

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.