By
Mediataitoviikolla kannattaa opetuksessa nostaa esille mainonnan tunnistettavuus ja henkilötietojen käyttö. Aiheet ovat tärkeitä liittyen kuluttajan oikeuksiin ja yleisesti tärkeisiin kriittisen ajattelun taitoihin.
Medialla voidaan tarkoittaa sisältöä tai välinettä. Käytämme mediaa esimerkiksi tiedonhakuun, mutta samalla media kerää tietoa meistä: kulutuksestamme, käyttäytymisestämme ja liikkeistämme. Kun haemme mediasta esimerkiksi tietoa, mainostajat ovat samassa paikassa ja pyrkivät vaikuttamaan meihin. Mediaa käytetään myös maksamisen välineenä.
KKV:n materiaaleissa käytämme ostopolun käsitettä, joka tulee mainonnan maailmasta. Mainostajan ostopolkumallissa ostaja on ostoksensa tehtyään omillaan, mutta todellisuudessa kuluttajan matka jatkuu. Ostopäätöksen jälkeen edetään esimerkiksi kauppasopimuksen tekemiseen, maksamiseen sekä mahdollisesti myyjän että palvelun tuottajan yhteydenpitoon. Näihin kaikkiin tilanteisiin tarvitaan osaamista.
Mediassa maksetaan henkilötiedoilla
Sähköisessä mediassa kaikki maksaa jotakin. Jos palvelun käyttö ei edellytä rahaa maksuvälineeksi, palvelun käyttö edellyttää omien henkilötietojen antamista. Tyypillinen esimerkki on sovelluskaupassa ilmaiseksi ladattavissa oleva peli. Vaikka pelin lataaminen ja käyttö eivät vaatisi rahaa, käyttö edellyttää suostumusta henkilökohtaisten tietojen käyttöön. Monissa peleissä on tyypillistä, että pelissä eteneminen helpottuu huomattavasti, jos pelaaja ostaa maksullisia lisäominaisuuksia.
Mainostajat kokoavat tietoa erilaisista ostajapersoonista, heidän median käytöstä ja käyttäytymisestään tuotteiden ja palveluiden valinnoissa. Käyttäjän tietoja hyödynnetään esimerkiksi kohdennetussa mainonnassa.
Lasten kuluttajansuojan kannalta on tärkeää, että mainonta on selvästi tunnistettavissa muusta sisällöstä. Kuluttajana lapset ovat aikuisia haavoittuvampia ja siksi heidän kuluttajansuojansa turvaaminen on erityisen tärkeää.
Tiedätkö mihin tietojasi käytetään?
Vaikka median käyttäjä törmää ilmoituksiin, joissa henkilötietojen keräämisestä ilmoitetaan palvelun käyttöehdoissa, harvalla aikuisella – saati teini-ikäisellä tai lapsella – riittää luetunymmärtämistaito ja kärsivällisyys lukea sopimusehtoja läpi.
Sopimustekstien ymmärtäminen ja sopimusten sitovuuden tajuaminen on kuitenkin yhä tärkeämpää. Vähintään täytyisi pohtia, miten ja miksi tietoa kerätään ja mihin sitä lopulta käytetään.
Suosittelemme tutustumaan KKV:n johtavan asiantuntijan Helena Tuorilan artikkeliin mediataitoviikon lehdessä ja Lapsi kuluttajana kaupallisessa digitaalisessa mediassa -selvitykseen. Tuorila nostaa esille sen, että lapset ovat digitaalisten palveluiden kuluttajina erityisen haavoittuvassa asemassa. Vaikka tietoja ja taitoja voi opettaa, ei lapselta voi edes odottaa kykyä ymmärtää, mihin hän palveluita käyttäessään sitoutuu. Pahimmillaan palveluita käyttävä nuorikin lapsi voi vaarantaa oman yksityisyytensä.
Kulma 