Nuoret pohtivat ”tarviinko hei ihan oikeasti tätä?”

Opinnäytetyössäni “Tarviinko hei ihan oikeesti tätä”, kysyin Kristillisen yläkoulun oppilailta heidän kulutuskäyttäytymisestä. Olen todella tyytyväinen, miten fiksuja nuoria kuluttajia koulusta löytyykään! 

Olen harkitseva kuluttaja

Kristillisen koulun yläkoululaiset rakentavat kuluttajuuttaan lähinnä itsekontrollin kautta ja ylivoimaisesti yleisin puhetapa on harkitsevuus. Mielenkiintoista on se, että joillekin kuluttaminen liittyy vain rahankäyttöön ja toiset määrittelevät sen koskemaan tavaroita, palveluita ja luonnonvaroja. Oppilaiden käyttämiä nimityksiä itsestään ovat mm. harkitseva, säästäväinen, normaali tai hyvä kuluttaja sekä tuhlari. Nauttiminen ja kohtuullinen tuhlaus on sallittua, kunhan se pysyy kohtuuden rajoissa. 

Ei paras, mutta kyllin hyvä valinta

Nuorten tarinoista löytyy eetos, joka yhdisti luonnonvarojen kuluttamisen ja nautinnon sallimisen. Eräs nuori kertoi tykkäävänsä lukemisesta ja harmitteli, että kirjojen painaminen syö luonnonvaroja. Kuitenkin hän kokee toisaalta säästävänsä luontoa, koska lainaa kirjoja kirjastosta ja suosii näin kirjojen kierrättämistä. Hän tykkää myös uimisesta ja harmitteli, että uimahallin ylläpito maksaa paljon. Tästä palvelusta hän on kuitenkin valmis maksamaan.

On hienoa huomata, miten arvovalinnat ovat nuoren itsensä pohtimia ja perustelemia. Nuori tietää, ettei valinta ole aina paras, mutta valinta on kuitenkin hyvä.

 

Vaikuttaakin siltä, että tulevaisuudessa nuoret ymmärtävät entistä paremmin kulutuksensa vaikutukset itselleen, yhteiskunnalle ja luonnolle.

Kristillisen koulun oppilaiden kirjoittamista aineista kävi ilmi, miten moni nuori on saanut pohjan kuluttajakäyttäytymiseen jo kotikasvatuksessa. Nuoret kertoivat, miten jo kotona opetettiin, ettei saanut turhaan kuluttaa vettä tai ruokaa ei saanut turhaan heittää pois. Kirpputoreilla käytiin ahkerasti ja joku kummasteli vaatteisiin liittyvää kulutuskulttuuria ja lapsityövoiman käyttöä. Yleisesti nuoret tuntuvat arvostavan ja kunnioittavan kotoa saatuja arvoja ja rahankäytön oppeja.  

Nuorten tukeminen on tärkeää

Arvojen, asenteiden ja tunteiden ristiriidassa vanhemmat, koulu ja muut yhteistyötahot voivat tukea nuoria ja auttaa heitä luomaan oman arvomaailmansa ja toimintatapansa. On tärkeää, että nuoret tunnistavat ja pohtivat omia arvojaan. Toivottavasti nuorten itsetunto kuluttajana tulee niin vahvaksi, että he voivat tehdä itsenäisiä valintoja joskus median luomaa valtavirtaa vastaankin. Nuorten kirjoitelmien perusteella meillä on kasvamassa upeita, vastuuntuntoisia kuluttajia, mutta työtä riittää vielä… äideillä, isillä, kouluilla ja meillä kaikilla.

Anne Lahtinen, aineopettaja, Lahden kristillinen koulu