Säästäväisyyskasvatuksesta sopimusten hallintaan

2 kommenttia

Talouskasvatus on osa kuluttajakasvatusta. Talouskasvatuksen historia alkaa jo 1800-luvulta. Kuluttajakasvatus ja talouskasvatus yhdistetään usein myös säästäväisyyskasvatukseen, koska säästäväisyys oli 1940-luvulla kasvatuksen päätavoitteita. Vielä tänä päivänä kuluttamisesta opettaminen yhdistyy ajatukseen, että siinä opitaan hillitsemään rahankäyttöä ja materian kuluttamista.

Kuitenkin, koko kuluttajuuden kenttä, kaupallinen viestintä, taloudenhallinta ja ostaminen ovat digitalisoituneet 2020-luvulla. Kulutus perustuu sopimuksiin ja kotien toiminnat ovat osassa kodeista suurelta osin palvelullistuneet, kun taas toisissa kodeissa teknologiaa ja digitaalisia palveluita käytetään harvemmin.  Kotien erot luovat myös erilaisia kasvuympäristöjä ja erilaisia taitoja.

Missä ja keneltä oppia nuorten kulutukseen liittyviä taloustaitoja?

Intrumin artikkelissa todetaan: ”Suomalaiset nuoret oppivat rahankäytön yleensä vanhemmiltaan. Koulujen rooli tulee tärkeysjärjestyksessä seuraavana. Merkittävä määrä nuoria jää edelleen taloustaidoissa väliinputoajiksi; riittävästi tietoa oman talouden hoitamiseen ei saa ja apua pitää hakea ulkopuolisilta tahoilta.” Artikkelissa esitellään myös, että Itlan tuore raportti vahvistaa maksuhäiriöiden keskittyvän elämässään vaikeuksia kohdanneille nuorille aikuisille ja ratkaisujen löytyvän muun muassa oppilaitoksista.

Jäin pohtimaan muuttuvia ja monipuolistuvia taloustaitoja ja niiden oppimista. Oman kokemukseni mukaan nuorten kulutustottumukset ja kulutuksen kohteet poikkeavat vanhempien tai opettajien tottumuksista. Siinä missä aiempi sukupolvi hamusi tuotteita ja tavaraa ovat nuoret tänä päivänä palveluiden käyttäjiä. Siinä missä vanhempi sukupolvi hahmottaa palvelun kampaaja-, hieroja- tai ravintolakäyntinä, se on nuoremmalle polvelle sähköinen aineeton palvelu tai yhteiskäyttöpalvelu. Entä, jos opettajana ja kasvattajana toimii aikuinen, joka elää käyttäen enimmäkseen perinteisiä ei-digitaalisia kulutustapoja? Voiko kasvava lapsi siinä tilanteessa kasvuympäristön  ja mallioppimisen kautta saavuttaa aikuisuutta varten tarvittavat taloustaidot?

Nuoren taloustottumukset kulutustottumusten kyljessä

Nuoren palveluiden käyttö voi poiketa rajustikin kasvuperheen kulutustottumuksista tällä hetkellä puhutaan paljon halusta tehdä ilmastotekoja tai innostuksesta olla teknologian käytössä edelläkävijä. Kummassakin edellä mainituista tarvitaan uudenlaisia taloustaitoja, joiden taustalla on sopimusten hallinta. Jos vanhemmat eivät ole käyttäneet palveluita ja kulutus on edelleen tavarakeskeistä tai kestävän kehityksen mukainen kulutus perustuu itse tekemiseen, voi nuori jäädä ilman kodin oppia sopimuksen hallinnasta. Syynä voi olla se, ettei kodin taloudessa käytetä digitaaliseen sopimiseen perustuvia palveluita.

Usein periytyviin talousongelmiin liittyy vähävaraisuus; kodissa ei voi syntyä osaamista, koska kodissa ei ole mahdollista käyttää digitaalista teknologiaa eikä palveluihin ole varaa. Teknologian käyttö tai käyttämättä jättäminen kodeissa vaikuttaa monien taitojen oppimiseen, kysymys on siitä ketkä hyötyvät digitaalisuudesta ja ketkä jäävät marginaaliin.

Talousopetuksen sisältö ja menetelmät puntariin

Koulujen ja oppilaitosten opetuksen sisältö on nyt erityisen tärkeää. Talousopetukseen tarvitaan jatkuvaa kehittämistä. Aiemmin mainitussa artikkelissa todetaan myös: ”Ylisukupolvisuus näkyy taloustaidoissa kuten monessa muussakin asiassa. Nuoret saavat oppinsa ennen kaikkea vanhemmiltaan. Jos tuota oppia ei kotoa saa tai opit ovat vaarassa ohjata kehnoon rahankäyttöön, on kouluilla ratkaiseva rooli terveiden taloustaitojen opettamisessa.” 

Ajatukseen lisäisin vielä sen, että kehnon rahankäytön opit voivat olla myös sopimattomia tai riittämättömiä digitaalisessa palveluyhteiskunnassa elämiseen, vaikka ne perinteisen talousopin mittapuun täyttäisivätkin. Omaan kulutukseen ja omaan nuoruuteen peilaaminen on meidän kaikkien kasvattajien haaste. Miten uudistamme talouskasvatuksen vastaamaan tämän ajan digitaalisten palveluiden kulutuskäytänteisiin valmentavaksi?


2 comments on “Säästäväisyyskasvatuksesta sopimusten hallintaan”

  1. Koulujen ja oppilaitosten opetuksen sisältö on nyt erityisen tärkeää. Talousopetukseen tarvitaan jatkuvaa kehittämistä. Aiemmin mainitussa artikkelissa todetaan myös: ”Ylisukupolvisuus näkyy taloustaidoissa kuten monessa muussakin asiassa. Nuoret saavat oppinsa ennen kaikkea vanhemmiltaan. Jos tuota oppia ei kotoa saa tai opit ovat vaarassa ohjata kehnoon rahankäyttöön, on kouluilla ratkaiseva rooli terveiden taloustaitojen opettamisessa.” Missä on tukimateriaali Tähän. Ja muut oppimiseen liittyvät ongelmat ovat samassa nipussa.

    Tykkää

    1. Kiitos kommentistasi. Suomeen on vasta laadittu Kansallinen talousosaamisen strategia. Sen perusteella jatkossa tuetaan talousosaamisen edistämissä monen toimijan voimalla. Strategian mukaisesti tullaan käsitykseni mukaan tuottamaan opetusmateriaaleja ja koulutuksia.
      Talous- ja velkaneuvonnan yhteyteen perustetaan uusi talousosaamisen edistämisen toiminto, jolla halutaan edistää ihmisten ymmärrystä talousosaamisen merkityksestä ja kestävää toimintaa omassa taloudessa.
      Me KKV:n oppimisen palveluissa osaltamme teemme kuluttajaosaamiseen liittyvää opetusmateriaalia ja tukimateriaalia opettajille. Tämä KULMA on yksi meidän kanava tarjota ajankohtaista tietoa ja materiaalia oppimisen ammattilaisille myös talousasioihin liittyen. Kehitämme jatkuvasti kuluttajaosaamisen edistämisen aineistoja myös opettajien käyttöön.

      Tykkää

Kommentointi on suljettu.