Mitä tietoja ja taitoja maksamisesta kuluttajalle ja myyjälle tulee opettaa?

 Käteisen käyttö on COVID19 -epidemian aikana vähentynyt oleellisesti. Kaukana ovat ajat, jolloin lapsille opetettiin taloustaitona, ettei rahaa tule seinästä. Kukapa enää käy lasten kanssa pankkiautomaatilla? Yhtä vieraalta tuntuu ajatus, että ammattiin oppijat aloittavat käytännön harjoittelun kassatoiminnoissa ja ensimmäinen jännittävä asia on, osaako antaa rahasta takaisin oikean määrän.  

Kaupanteon digitalisoituminen yhdistää kuluttajansuojan osaamisen ja teknologisen ymmärryksen. Kulutus ja kauppa ovat siirtyneet yhä enemmän monikanavaiseen toimintatapaan, jossa verkkokauppa ja perinteinen myymälä palvelevat rinnakkain. Samanaikaisesti talouden digitalisoituminen ohjaa maksamisen kehittymistä ja maksusovellusten kirjo on laajentunut merkittävästi. 

Maksaminen on edelleenkin yksinkertaistettuna rahan siirtämistä osapuolelta toiselle.

Ei ole yhdentekevää, miten kuluttajakaupassa maksaminen on järjestetty. Ammattiosaamista hankittaessa on yhä tärkeämpää hahmottaa kokonaisuus maksupalveluista ja niitä toteuttavista maksujärjestelmistä, ja niiden kytkeytymisestä verkkokaupan muihin tietojärjestelmiin.  

Samaan aikaan maksutapahtuman tulee olla asiakkaan kannalta informatiivinen hintatietoineen ja sopimusehtoineen. Lisäksi myyjältä edellytetään yhä parempaa osaamista tietoverkkojen turvallisuudesta sekä asiakkaiden henkilötietojen ja maksuihin liittyvien maksutapahtumatietojen suojaamisesta.  

Verkkokaupan maksutapojen kehittämiselle on tarvetta, koska kasvokkaiseen maksamiseen suunnitellut maksutavat eivät välttämättä palvele verkkomaksamista parhaalla tavalla. Riskienhallinta ja maksamisen sujuvuus asettavat erilaisia vaatimuksia eri asiointikanavissa.  

Kuluttaja ja himmenevä maksamisen taju  

Verkko-ostamisen ja sähköisen maksamisen vahvistuva asema haastaa kuluttajan tilannetajua. Ajasta ja paikasta riippumaton verkkokauppa sekä taka-alalle häivytetty maksukokemus voivat heikentää ihmisten käsitystä oman taloutensa kestokyvystä. 

Seteleillä ja kolikoilla maksamiseen on liittynyt vahva menettämisen tunne. Teknologiaa ja lisääntynyttä tietämystä päätöksenteon perusteista käytetään vauhdittamaan ostopäätöksiä myös epäeettisin tavoin. Toimimme digitodellisuudessa evoluution luomien mielen rakenteiden varassa. 

Kuluttajien maksamisen kynnys on madaltunut, kun seteli ei oikeasti siirry kädestä pois toiselle – veloitettu summa näkyy myöhemmin vain yhtenä rivinä sähköisessä tiliotteessa tai luottokorttilaskussa. 

Mitä ja kenen osaamista tarvitaan?  

Maksamisen on oltava turvallista. Mitä vaikeampaa maksamisen toimintoa on hahmottaa, sen vähemmän maksutilanteen turvallisuutta voi vastuuttaa kuluttajalle. Myyjän tulee nähdä vastuunsa hankkiessaan yritykseensä järjestelmiä, joisa tunnistautuminen ja tilin veloittaminen tapahtuu uusilla teknologioilla, kuten puhelimella, kellolla, kasvoilla tai sormenjäljellä.  

Yrittäjäkasvatuksen rooli on yhä tärkeämpää. Kuluttajataitojen ohella on luotava asennepohjaa yrittäjyydelle, joka tähtää turvalliseen ja oikeudenmukaiseen yhteiskuntaan, jossa otetaan huomioon myös heikot ja digitaalisuuden ulkopuolelle jäävät kuluttajat. 

Maksamisen siirtyessä yhä enemmän ostotapahtuman taustalle voi käsitys omasta rahankäytöstä hämärtyä. Kuluttaja- ja talouskasvatuksen taidoissa korostuvat kuluttajan digitaaliset taidot, kyky tehdä omalta kannaltaan hyviä sopimuksia, valmiudet irtautua epäedullista sopimuksista. Tärkeitä teemoja opetuksessa on ehkäistä ylivelkaantumisen tai maksupetosten riskejä.