Mitä tulevaisuuden kuluttajan tulee osata? 

Ryhdyin pohtimaan, kuinka moni asia kotona on aivan kuten 30 vuotta sitten ja kuinka koti käsitteenä ja paikkana on muuttunut. Mitä taitoja itse opin jo lapsena, joita tämän päivän lapsen ei edes välttämättä tarvitse oppia? Elämme muutoksen aikaa ja oman lapsen puuhia seuratessa havahduin pohtimaan, mitä taitoja nykypäivän kotitalouksissa tarvitaan ja mitä osaamistarve tulee olemaan tulevaisuudessa?  

Oma lapsuus ja nuoruus sijoittuvat 1980- ja 90-luvulle , jolloin elettiin teollisen ruoan yleistymisen aikaa ja kotiruokaa pidettiin terveyden sekä hyvinvoinnin ytimenä. Myös mikronkäyttö lisääntyi kasvavan einesruokatarjonnan myötä. Olen saanut elää perheessä, jossa äiti leipoi sekä laittoi ruokaa ja ruokailuaikoja noudatettiin. Joskus harvoin tilasimme pizzat kulmakuppilasta, tämä ei kuitenkaan ollut viikoittaista, jos edes kerran kuussa tapahtuvaa ”luksusta”. Oli selvää, että aikuisena minun tulee osata valmistaa ruokaa ja kyetä huolehtimaan kodin arjen askareista kuten siivouksesta, pyykkihuollosta yms. itse. Talouspuolesta opin, että raha ei kasva puissa eikä sitä rajattomasti riitä pankkiautomaatista, vaikka lapsen silmin siltä näyttikin. Saldorajat paukkuivat puhelimessa ja soittoääniä tilattiin maksullisista palveluista ilman sitoutumista. Pöytätietokoneen netti reistaili vähän väliä ja tv:stä näkyivät – ainakin meillä – vain antennikanavat. 

Nykyään lasten ja nuorten arki näyttää hyvin erilaiselta edellä kuvattuun verrattuna. Kodin arkeen sisältyvät monenlaiset eri palvelut (esimerkiksi ruokatoimitukset, kauppakassit, siivouspalvelut, suoratoistopalvelut), jotka helpottavat arkea mutta vaativat osaamista ja ymmärrystä hallita niihin liittyviä sopimuksia.  Digitaalisuutta voi varmaankin kuvata ”rajattomana” kun viestit sinkoilevat eri palveluissa omalla puhelimella, tv:stä katsotaan mihin aikaan vaan, mitä vain ohjelmaa – kiitos lukuisten ohjelmapalveluiden. Kodin monia toimintoja, esimerkiksi robotti-imuria, voidaan säädellä etänä.  

Työnteko on muuttunut etätyöksi ja kodissa kannettavan tietokoneen ääressä hoidetaan monia töitä kellonajoista riippumatta. Lapsille annetaan käyttöön digitaalisia välineitä jo hyvin varhaisessa vaiheessa, ja nuoret ovat monesti velhoja laitteiden käyttäjiä. Jo pieni lapsi ymmärtää eron kysyessään, että maksammeko ostoksen rahalla vai puhelimella. Mobiilimaksaminen on tätä päivää ja laitteet ovat vahvasti osana arkea sekä siihen liittyviä toimintoja. 

En voi välttyä esittämästä itselleni kysymystä, mitä taitoja luulen lapsien ja nuorien tulevaisuudessa kotitalouksissaan sitten tarvitsevan? Kuinka moni perinteinen kotityö hankitaan jatkossa palvelun kautta? Mikä on pankin, verkkokaupan, elokuvateatterin ja ravintolan jälkeen seuraava, kodin seinien sisään siirtyvä, aiemmin ostarilla toiminut palvelu? Miten palveluiden siirtyminen kotiin vaikuttaa käsityksiin kodista ja kotitöistä? 

Ruokaa täytyy edelleen varmastikin osata valmistaa ja perunat kuoria, mutta toisaalta kaupasta saatavat puolivalmisteet haastavat tätä perinteistä ajattelua. Esimerkiksi valmiiksi leikatut sipulit eivät välttämättä kerro uusavuttomuudesta, vaan kotitalouksien muuttuneesta rakenteesta, ja voivat esimerkiksi lisääntyneissä sinkkutalouksissa vähentää ruokahävikkiä. Perinteisiä taitoja varmasti tarvitaan myös tulevaisuudessa, mutta niiden rinnalle on selkeästi noussut palvelullistuminen ja sen tuomat muutokset kotona.  

Vastauksia esittämiini kysymyksiin en tiedä, mutta väistämättä nykytilanne antaa aihetta ajatella, kuinka kuluttajataitojen harjoittelu ja siihen liittyvä osaaminen on muuttunut ja vaatii uudenlaista tarkastelua. Kotitalouksissa osattavat taidot ja niihin kytkeytyvät tarpeet nousevat toimista, joita kotona tehdään – ja nuo toimet ovat selkeästi muutoksessa.