By Viime viikolla julkaisimme KKV Kampuksella jatkotarinan kuluttajuudesta, joka on tarkoitettu 4.–7-luokkalaisille oppilaille. Tarina koostuu kuudesta jatkotarinasta, joihin liittyy kuluttajataitoja edistäviä pohdintatehtäviä ja käytännön harjoituksia.
Tarinoissa 5-luokkalainen Eevert, 7-luokkalainen Helmi sekä heidän 67-vuotias mummonsa Lyydia etsivät yhdessä vastauksia erikoiseen kuluttajaongelmaan, joka häiritsee Lyydian jokapäiväistä arkea.
Ensimmäisen osan tarinasta voit lukea täältä. Tervetuloa mukaan matkalle kohti taitavaa kuluttajuutta!
Heräteostokset tutuksi – jatkotarina 2/6
”Muistatko, kun meilläkin kokeiltiin tällaista ruoan tilaus- ja kuljetuspalvelua joskus? Ruoat tuli kai samalta firmalta, josta mummokin kertoi tilanneensa ruoat. Se oli ihan kätevän oloinen palvelu. Miksihän niitä ei enää tule meille kotiin?”, pohtii Eevert.
Sisarukset jäävät miettimään, miksi tilaus lopetettiin. He muistelevat, että silloin kun näitä ruokatilauksia vielä tuli, heidän vanhempansa tekivät tosi paljon töitä. ”Oliskohan niin, että porukat halusivat vaan helpottaa kiireistä arkea tilaamalla ruoat kotiin asti?”, Helmi muistelee.
”Niin kai. Nykyäänhän me ehditään käydä kaupassa porukallakin ja ilman mitään kiirettä. Se on vaan paha, kun meidänkin isä tykkää hypistellä siellä kaupassa kaikkia tavaroita, ja sitten se saa idean, että nyt pitääkin ostaa uudet Niket tai uusi vessan matto. Vaikka meillä on jo vessassa hyvä matto eikä me oikeasti tarvittaisi uutta”, toteaa Eevert.
”Joo ihan totta. Eevert kyllä saisi kaupassa kulutettua vaikka koko päivän hypistellen tuotteita. Mulla ei niinkään tuo tavaroiden hypistely kiinnosta, mutta kun kaikki ruoat on aseteltu siellä ruokakaupassa niin nätisti, niin mun tekisi mieli ostaa kaikkea ylimääräistä ihan vaan sen takia, että ne on niin houkuttelevan näköisiä. Siinä mielessä ihan hyviä nuo ruoan tilauspalvelut, kun siinä ei tule yhtä helposti tehtyä heräteostoksia. Kun ihan oikeasti ei ole järkeä ostaa mitään turhaa. Menee vaan rahaa hukkaan”, Helmi pohtii.
Kulma 