By Koko ajan muuttuva toimintaympäristö ja muutokset ihmisten elinolosuhteissa tulee ottaa huomioon talousopetuksessa. Kansainvälisessä tutkimuksessa ja keskustelussa on ollut esillä yksi toimintaympäristötekijä ylitse muiden – digitalisaatio. Digitalisaatio on muuttanut monien hyödykkeiden jakelua ja saavutettavuutta, mikä puolestaan on vaikuttanut ihmisten käytäntöihin ja toimintatapoihin niiden hankinnassa.
Kun kuluttajat hoitavat talousasioitaan digitaalisessa ympäristössä, tarvitaan muutakin osaamista kuin perinteisen talousosaamisen tietoja, taitoja ja asenteita. Olennaista on ensinnäkin pääsy verkkoon erilaisilla laitteilla ja niiden käytön hallinta. Verkkoympäristö on monille kuluttajille parantanut palveluita ja niiden saatavuutta, mutta samaan aikaan osa kuluttajista on jopa tahtomattaan jäänyt näiden palveluiden ulkopuolelle. Verkossa liikkuessa tulee olla myös tietoinen siellä piilevistä riskeistä, kuten esimerkiksi tietoturvauhkista ja huijauksista. Digitaalinen toimintaympäristö muuttuu jatkuvasti ja sen vaikutuksista digitaalisiin finanssipalveluiden tulee olla tietoisia, jotta talousopetusta osataan suunnata oikein.
Kun talousosaamista digitaalisessa ympäristössä halutaan parantaa, tulee ymmärtää, millä tavoin eri kuluttajaryhmät siellä toimivat. Nuorten tiedetään olevan vanhempia ikäluokkia osaavampia teknologian käytössä, mutta he ovat usein huolettomia turvallisuuden suhteen. Lisäksi he ovat vanhempia kokemattomia talousasioiden hoidossa. Seniori-ikäiset puolestaan voivat olla taitamattomia teknologian hyödyntämisessä ja sen takia jäävät digitaalisten palveluiden hyödyntämisessä takamatkalle. Kuluttajille, joilla on rajoitettu digiosaaminen, on tärkeää panostaa digitaalisten palveluiden yksinkertaisuuteen.
Talousopetusta ryhdyttiin toteuttamaan koronapandemian aikana runsaasti ja nopealla aikataululla verkossa. Tämän etuna on paikasta riippumattomuus ja isojen joukkojen saavuttaminen. Talousopetus verkossa on myös varsin kustannustehokasta. Kerran luotuja opetussisältöjä voidaan räätälöidä erilaisille kohderyhmille. Onkin todennäköistä, että verkossa tapahtuvasta talousopetuksesta ja talousinformaation jakamisesta tulee pysyvä käytäntö. Verkossa on tarjolla eri toimijoiden tuottamaa talousinformaatiota, joiden laatu vaihtelee. Erityisesti nuoria on tarpeen opastaa kriittisyyteen, ja varoittaa heitä esimerkiksi puolueellisesta talousinformaatiosta. Lähdekritiikin hallinta auttaa tässäkin.
Toimijoilla on lukuisia vaihtoehtoja toteuttaa talousopetusta verkkoympäristössä. Tässä on hyvä ottaa mallia muista maista, esimerkiksi Australiasta, Italiasta, Portugalista tai Slovakiasta. Tarjotun talousinfon on hyvä olla jollain lailla jalostettua ja havainnollista. Talousoppia voidaan jakaa eri muodoissa: teema-artikkeleissa, haastatteluissa, tietoiskuissa ja videoissa. Eri-ikäisille kuluttajille kannattaa kehittää tietovisoja ja kilpailuja. Koululaisille ja opiskelijoille voidaan tehdä erisisältöisiä opetusmoduuleita. Hyviä teemoja ovat esimerkiksi turvallinen verkko-ostaminen ja kryptovarat.
Kuluttajien verkkoasiointi lisääntyi korona-aikana, ja verkkoa opetteli hyödyntämään iso joukko kokemattomia kansalaisia. Samaan aikaan kasvoivat erilaiset verkossa tapahtuvat petokset ja huijaukset. Erityisesti kansalaisilla, joilla digiosaaminen on vähäistä, on suuri riski altistua verkossa huijauksille ja petoksille, koska he eivät osaa varmistaa viestin todenmukaisuutta. Ongelma on ollut yhtäläinen eri maissa, ja esimerkiksi Espanjassa, Hongkongissa, Itävallassa ja Ruotsissa on toteutettu hyviä valistuskampanjoita näiden ehkäisemiseksi.
Digitaalinen ympäristö tarjoaa talousopetukseen paljon mahdollisuuksia, mutta kansalaisten osaamisen vaihtelu tulee ottaa opetusta suunniteltaessa huomioon. Digitaaliset työkalut tarjoavat myös mahdollisuuden tietojen keräämiseen niiden käytöstä ja käyttäjistä. Tätä tietoa voidaan hyödyntää seurannassa ja talousopetuksen vaikutusten arvioinnissa.
Kirjoittaja:
Anu Raijas työskentelee Suomen Pankin rahamuseossa talousosaamisen neuvonantajana.
Kulma 