Kuluttajaosaaminen osana ekososiaalista sivistystä

Huoli ympäristömme kestämättömyydestä välittyy tänä päivänä kaikilla kanavilla: kansainvälisinä ilmastolakkoina, mielenosoituksina, kannanottoina, asiantuntijoiden puheenvuoroissa – listaa voisi jatkaa loputtomiin. Myös nuorten huoli ilmastonmuutoksesta on kasvanut voimakkaasti viimeisen kymmenen vuoden aikana nuorisobarometrin tutkimusten mukaan – esimerkiksi erittäin paljon turvattomuudentunteita ilmastonmuutoksen vuoksi kokevien osuus on kymmenessä vuodessa kaksinkertaistunut. Nuoret haluavat oppia ilmastonmuutoksesta ja vaikuttaa omalla toiminnallaan – ja vaikuttavatkin, sillä 5.6.2019 maailman koulujen ilmastokokouksessa päätettiin istuttaa 100 miljoonaa puuta ympärimaailmaa torjumaan ilmastonmuutosta.

Ekokriisi ja maailmanlaajuinen havahtuminen siihen on asettanut muutostarpeita myös oppimiselle ja sivistykselle. Viimeisimpiin opetussuunnitelmien perusteisiin lisätty käsite, ekososiaalinen sivistys, pyrkii kasvatuksen tavoitteena vastaamaan osaltaan tähän haasteeseen. Miten ekososiaalisen sivistyksen vahvistaminen ilmenee kuluttajakasvatuksessa?Lue lisää

Kuluttaja- ja talouskasvatusta vai uusi taloustieto -oppiaine?

Ajankohtaisena puheenaiheena viime aikoina on vallinnut erilaiset näkemykset lasten ja nuorten talousosaamisen tasosta ja taloustaitojen opetuksen lisäämisen tarpeellisuudesta. Ratkaisuksi taloustaitojen parantamiseen on esitetty tiiviimpää yhteistyötä eri oppiaineiden välillä sekä opetussuunnitelmaan lisättäväksi uutta taloustieto -oppiainetta. Vasta julkaistussa hallitusohjelmassa talouskasvatus mainitaan seuraavasti: ”Kansalaisten talousosaamista ja talouden hallintaa kehitetään kaikissa ikäryhmissä ja ylivelkaantuneiden avunsaantia parannetaan. Talousosaamista lisätään eri asteisessa koulutuksessa velkaantumisongelman ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä”.

Asiantuntijat ovat esittäneet näkemyksiä talousopetuksen vahvistamisesta ja talousoppiaineen tarpeellisuudesta puolin ja toisin. Tässä postauksessa on nostettu esille esimerkkejä molemmista näkökulmista.

Nuorista vain joka viides kokee saavansa riittävän talousosaamisen koulusta

Yleisesti, taloustaitojen opettaminen koulussa nähdään tärkeänä – Opettajien talousosaaminen 2019 -tutkimuksen mukaan, tätä mieltä on 94 % opettajista. Kuitenkin opettajista vain vajaa kolmannes pitää koulun antamia talousosaamisen valmiuksia riittävinä. Syksyllä 2018 toteutetun Nuorten talousosaaminen -tutkimuksen tulokset ovat samoilla linjoilla: nuorista 90% kokee, että koulussa pitää opettaa taloustaitoja, mutta vain joka viides kokee saavansa riittävän talousosaamisen tason koulusta. Nuoret näyttävätkin tutkimuksen mukaan suhtautuvan opettajia kriittisemmin talousosaamisen valmiuksiaan kohtaan.

Kuitenkin, tutkimusten mukaan nuorten heikko talousosaaminen huolestuttaa opettajia enemmän kuin nuoria. Positiivista on, että opettajista 78% kokee voivansa vaikuttaa nuorten taloustaitoihin. Näiden tutkimusten valossa, kuinka nuorten talousosaamista voitaisiin kouluissa vahvistaa?

OECD on laatinut suositukset talousosaamisen vahvistamiseksi ja asettanut talousosaamiselle keskeiset tavoitteet ikäkausittain. Suomessa talousosaamisen strategian laatimisen puolesta on puhunut Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn, joka ehdotti hallitusohjelmaan kansallista strategiaa, jolla vahvistettaisiin kansalaisten talouslukutaitoa. Talousosaamisen opetusta tulisi Rehnin mukaan tarjota kaikilla oppiasteilla peruskoulusta lukioon ja ammatillisista oppilaitoksista aikuiskoulutukseen. Myös Talous ja nuoret TAT:in johtaja Liisa Tenhunen-Ruotsalainen toteaa Suomesta puuttuvan talousosaamisen yhteinen koordinointi ja kansallinen strategia. Tenhunen-Ruotsalaisen mukaan perusteet ovat myös sille, että taloustiedosta tehtäisiin oma oppiaineensa.

Lasten asenteet rahaan ja talouteen muodostuvat varhain

Tällä hetkellä kuluttaja- ja taloustaitoja opetetaan osana yhteiskuntaopin oppiainetta neljännestä luokasta alkaen ja osana kaikille yhteistä kotitalouden opetusta seitsemännestä luokasta alkaen. Kuluttaja-ja taloustaitojen opetus on kirjattu opetussuunnitelmaan myös laaja-alaisen osaamisen kokonaisuuteen L3 Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot. Tenhunen-Ruotsalaisen mukaan lapsiin kohdistuu yhä varhaisemmin mainontaa ja markkinointia ja myös lasten asenteet rahaan ja talouteen muodostuvat varhain, mistä syistä olisi tarpeen harkita talousopetuksen aloittamista kouluissa jo aiemmin nykyisen neljännen luokan sijaan.

Tulisiko taloustaitojen opetus siis aloittaa entistä varhaisemmassa vaiheessa ja toteuttaa oppiaineiden välisenä yhteistyönä vai eriyttää omaksi oppiaineekseen? Opettajista enemmistö (60 %) näkee taloustaitojen vaativan oppiaineiden välistä yhteistyötä. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa myös edellytetään opetuksen eheyttämistä erilaisin toimin, joista monialaiset oppimiskokonaisuudet ovat esimerkki. Yhtenä opetuksen eheyttämisen ja monialaisten oppimiskokonaisuuksien tavoitteena on karsia oppiainejakoisuuden aiheuttamaa opetuksen sirpaleisuutta. Lisäisikö uusi talousoppiaine siten haasteita opetuksen eheyttämisen näkökulmasta?

Veronmaksajien keskusliiton viestintäjohtaja ja Taloustaito-lehden päätoimittaja Antti Oksanen on esittänyt taloustaito-oppiaineesta Taloustaito-lehdessä näkemyksensä seuraavasti: ”Taloustaito erillisaineena kuulostaa paperillakin keinotekoiselta. Taloustaidot kun ovat elämäntaitoja, joita pitäisi soveltaa joka aineessa ja joka tilanteessa. Ei digitaitojakaan olla eriyttämässä omaksi oppiaineekseen.”

Kun taloustieto nähdään opetettavana oppiaineiden välisenä yhteistyönä, onko tarpeen määrittää, minkä oppiaineiden opetuksen vastuulle talousosaamisen opetus kuuluu? Laaja-alaisen osaamisen kokonaisuudet velvoittavat kaikkia oppiaineita, mutta miten kuluttaja- ja taloustaitojen opetus tulisi kokonaisuuksissa toteuttaa? Jos päätetään perustaa uusi oppiaine, on päätettävä, mitä oppiainetta tai kasvatuksen sisältöä opetetaan vähemmän.

 

Tällä hetkellä taloustaitojen opetus on perusopetuksen opetussuunnitelmaan kirjattu yhteiskuntaopin ja kotitalouden tavoitteisiin ja sisältöihin sekä osaksi laaja-alaisen osaamisen kokonaisuutta L3 Itsestähuolehtiminen ja arjen taidot. Vaatisiko uusi talousosaamisen strategia enemmän oppiaineiden välistä yhteistyötä? Vai pitäisikö kehittää uudenlaisia tapoja opettaa taloustaitoja?

 

Opettajat eivät ole yksinkertaisten kysymysten äärellä arvioitaessa taloustaitojen opetusta eri oppiaineiden näkökulmista ja ikäkausille sopivilla tasoilla.

Talouskasvatus ei kuitenkaan yksin ole ratkaisu kansalaisten taloudenhallinnan taitojen vahvistamiseen ja taitojen puutteesta aiheutuviin talousongelmiin. Yrityksillä on vastuu toimia lainmukaisesti ja lainsäädännön keinoilla voidaan puuttua talousongelmia aiheuttaviin ilmiöihin ja ennalta ehkäistä niitä.

Keskustelussa talousosaamisen vahvistamisesta on havaittavissa huoli kansalaisten taloudenhallinnan taidoista. On tärkeää, että kansalaisten talousosaamista vahvistetaan uuden hallitusohjelman myötä ja aiheesta käydään keskustelua. Keinoja talousosaamisen vahvistamiseksi on olemassa jo – kysymys kuuluukin, millä tavoin ne otetaan tulevaisuudessa käyttöön ja mitä uusia keinoja tarvitaan?


 Emilia Hyvönen työskentelee Kilpailu- ja kuluttajavirastolla harjoittelijana kuluttajakasvatuksen tehtävissä kesällä 2019.

Kesäkoulutuspäivän antia

Kilpailu- ja kuluttajavirasto järjesti yhteistyössä Kotitalousopettajien liiton, Marttaliiton, Nuorisoasuntoliiton, Motivan ja Suomen Setlementtiliiton kanssa opettajille ja asiantuntijoille perinteisen kesäkoulutuspäivän teemalla Asumisen taidoilla kohti ilmastomyönteistä arkitajua. Koulutukseen osallistui niin kotitalouden kuin yhteiskuntaopin opettajia sekä kotitalousneuvonnan asiantuntijoita ympäri Suomen 3.6.2019 Paasitornissa.

Koulutuspäivän aamu käynnistyi asiantuntijoiden luennoilla, jotka käsittelivät monipuolisesti asumisessa tarvittavia tietoja, taitoja ja keinoja vaikuttaa niihin, nuorten kohtaamia asumisen haasteita, asumisessa tarvittavia ilmastomyönteisiä toimia sekä asumisen sopimuksia. Luentojen antia kommentoi ilmastokasvattaja Pinja Sipari, joka korosti kestävyyden ja ilmastonäkökulmien tärkeyttä asumisen taitojen opetuksessa ja opettajien työn merkitystä tässä tärkeässä tehtävässä.

Luentojen jälkeen pidettiin ohjattu paneelikeskustelu, jossa asiantuntijoita haastettiin keskustelemaan asumisen arkitajusta.

Asiantuntijat näkivät tärkeimpinä nuorille opetettavina asumisen taitoina sopimusten ja aktiivisen käytännön asioiden hoitamisen taidot sekä tiedon etsimisen ja hallinnan taidot. Tärkeänä koettiin myös kestävien ratkaisujen hallinta.

Iltapäivällä osallistujat pääsivät kiertämään neljä työpajaa, jotka antoivat uusia ideoita ja työkaluja opetuksen suunnitteluun. Opettajat ja asiantuntijat saivat kokeilla erilaisia oppimateriaaleja ja suunnitella niitä valikoitujen teemojen pohjalta itse. Heidän näkemyksiään myös kuultiin ostopolku -mallista opetuksen eheyttäjänä ja tulevaa verkkosivujen uudistusta silmällä pitäen.

Työpajoissa vallitsi positiivinen ja lämmin tunnelma: osallistujat loivat yhdessä hienoja, innovatiivisia ideoita opetuksen kehittämiseksi. Työpajat antoivat myös paljon arvokkaita näkemyksiä työpajojen vetäjille uusista materiaaleista, joita tuotetaan vastaamaan kentällä työskentelevien opettajien tarpeita. Työpajojen materiaalit ja luentojen esitykset kootaan KKV:n sivuille mahdollisimman pian.

 

Vauhtia vastuullisuuteen!

Vastuullisuuden ja tuotantoketjun läpinäkyvyyden tulisi olla uusi normi, jonka perusteella kuluttaja voi tehdä ostopäätöksensä. Miten kuluttaja tällä hetkellä tietää, mitkä tuotteet kestävät eettisen tarkastelun? Yritysten näyttävät kampanjat vastuullisuudesta voivat pahimmillaan olla vain markkinointikeino hetkellisistä tai yksittäisistä parannuksista ja johtaa mielikuvia harhaan.

Myös vaateostoksilla tuotteiden alkuperästä on edelleen vaikeaa saada selkoa. Valinnanvaraa löytyy runsain mitoin kivijalkakaupoista ja netti pursuilee tuotteita. Suurin osa Suomessa myytävistä vaatteista tulee maista, joissa valtaosa tuotteista valmistetaan ihmisoikeusloukkausten kannalta riskialttiissa oloissa. Pikamuoti on viime aikoina syystäkin joutunut tarkasteluun ihmisoikeusrikkomusten, mutta myös luonnonvarojen ylikuluttamisen näkökulmasta. On todettu, ettemme vielä tiedä riittävästi vaatetuksemme vaikutuksesta ympäristöön ja ilmastoon.

Yhteiskunnallisessa keskustelussa välähtelee sanoja, jotka kuvastavat arvo- ja asenneilmapiirin muutosta. On ilmastohäpeää vapaa-ajan lentomatkoista ja lihansyönnin häpeää yhteisellä lounaalla. Milloin ”fast fashion shaming”, pikamuotihäpeä lyö kunnolla läpi?

Pikamuotikeskustelussa on kuitenkin hyvä pitää mielessä, että joillekin kuluttajille edulliset vaatteet ovat se ainoa mahdollisuus. Vaikka kuinka tietäisi, että kannattaa ostaa laadukkaat satasten nahkakengät ennemmin kuin ne kolmenkympin halpikset alesta, tieto ei paljon lämmitä silloin kun tilillä ei ole saldoa. Tällöin ei puhuta samasta asiasta, siitä että shoppaillaan ja droppaillaan lähinnä harrastuksen ja muodin vuoksi.

Tekstiiliteollisuus ei tietenkään ole ainoa ala, jolla työntekijöiden oikeuksia poljetaan. Nälkäpalkat, lapsityövoiman käyttö, puutteellinen työturvallisuus ja ympäristön saastuminen koskettavat laajaa globaalia tuotantoa akkuteollisuudesta elintarvikkeisiin. Kaikki tämä on edelleen mahdollista, sillä yrityksiä ei ole velvoitettu toimimaan vastuullisesti myös maan rajojen ulkopuolella. Vastuu ihmisoikeuksien toteutumisesta koko tuotantoketjussa kuuluu ensisijaisesti yrityksille, ei kuluttajalle. Valtion vastuulla puolestaan on valvoa, että yritykset pitävät lupauksensa.

Yksittäisellä kuluttajalla on kuitenkin sanansa sanottavana. Vastuullinen kuluttaminen kiinnostaa ja vastuullinen kuluttaja osoittaa kiinnostusta. Mitä useampi asiakas kysyy tuotanto-olojen perään, sitä enemmän painetta luodaan yritykselle päin tuotantoketjunsa avaamiseen. Someryhmien jäsenillä, bloggareilla, vloggareilla ja muilla mielipidevaikuttajilla on tärkeä rooli asenteiden muutoksessa.

Kuluttaja tunnetusti äänestää jaloillaan (tai nettikaupoilla varmaan sitten sormillaan). Kuluttajan tulee voida tarkastella ja punnita ostopäätöstään mahdollisimman täydellisen informaation perusteella. Tällä hetkellä liian harva yritys tarjoaa riittävästi tietoa tuotantoketjustaan. Tämän läpinäkyvyyden tulisi olla jo lähitulevaisuuden uusi normi.


Kirjoittaja on Paula Pessi

Kuluttajaekonomisti, edunvalvontatiimin vetäjä

Kuluttajaliitto – Konsumentförbundet ry

 

Kesäharjoittelijan lukusuositukset blogin arkistosta

Aloittaessani viime viikolla kuluttajakasvatuksen kesäharjoittelijan tehtävissäni Kilpailu- ja kuluttajavirastolla, tutkin alkajaisiksi blogin julkaisuarkistoa. Valitsin mielestäni kiinnostavimmat artikkelit lukulistalle, joita suosittelen myös sinulle. Nämä artikkelit antoivat ajankohtaisia ideoita kuluttajakasvatukseen ja johdattelevat pohtimaan omaa kulutuskäyttäytymistä.

Maapallon tuho – kuluttajan syy?

Kuluttajaekonomian väitöskirjatutkijan Jani Varpan blogikirjoitus käsittelee ylikulutusta ja yksittäisen kuluttajan vaikutusmahdollisuuksia maapallon pelastamiseksi. Artikkeli on julkaistu viime vuonna, mutta aihe on ajankohtainen yhä. Tänä vuonna suomalaiset kuluttivat osansa maailman luonnonvaroista neljä kuukautta maailman keskiarvoa aikaisemmin.

Ylikulutus on ollut puheenaiheena viime aikoina kasvatuksenkin kentällä: myös Veli-Matti Värrin teos Kasvatus ekokriisin aikakaudella tarkastelee aihetta kasvattajien näkökulmasta. Lyhyesti, teos antaa näkökulmia siihen, miten toimia kasvattajana, jos ymmärtää elämänmuotomme olevan ekologisesti kestämätön. Postauksen aihe on ajatuksia herättävä kaikille kuluttajakasvattajille ja puhutteli siten myös minua.

Auta nuorta hallitsemaan taloustaidot – ota käyttöösi nämä välineet!

Tämä blogipostaus kokosi yhteen päivitettyjä materiaaleja ja konkreettisia pedagogisia työkaluja talouskasvatuksen tueksi, jotka koin hyödyllisiksi. Artikkelin kirjoitti Ella Niini, joka toimii kehittämiskoordinaattorina Mun talous -toiminnassa.

Vuoden alusta julkaistiin Opettajien talousosaaminen 2019 -tutkimusraportti, jossa havaittiin, että vastaajista 71 % tuntee hallitsevansa riittävät tiedot taloudesta, jotta pystyy sitä opettamaan, mutta vain 14 % opettajista kertoo oman talousosaamisen perustuvan opettajankoulutukseen. Tästä syystä, on ilahduttavaa, että materiaaleja opetuksen tueksi tuotetaan lisää ja uudistetaan ajankohtaisiksi, jotta opettajan on mahdollista täydentää ja kehittää osaamistaan.

Kun kasvattaja kokeili elää niin kuin opettaa

Tämä blogipostaus herättelee tarkastelemaan kriittisesti omia kulutusvalintoja – voisinko itse tehdä valintojani toisin? Mitkä valinnat kukin kokee yksinkertaisempina, entä haastavampina? Mistä olisin itse valmis tinkimään kulutusvalinnoissani ja kuinka paljon? Omien kuluttajakokemusten ja arkielämän esimerkkien kautta opettaja voi tuoda kuluttajakasvatuksen aiheet konkreettisemmiksi ja helpommin lähestyttäviksi oppilaille. Oppilaita voi herätellä ja kannustaa pohtimaan esimerkkejä myös omasta arjesta. Kuluttajuutta käsittelevien aiheiden tarkastelu oppilaiden omasta kokemusmaailmasta käsin voi edesauttaa opittujen sisältöjen ymmärtämistä omakohtaisemmin ja siten vahvistaa oppilaan käsitystä vastuullisena kuluttajana toimimisesta.

Näiden aiheiden saattelemana muistutan, että tulevassa kesäkoulutuspäivässä on myös tarjolla ajankohtaista tietoa, asiantuntijoiden puheenvuoroja ja uusia ideoita opetuksen suunnitteluun.

Antoisia lukuhetkiä ja lämpimästi tervetuloa kesäkoulutuspäivään!


profiilikuvaEmilia Hyvönen työskentelee Kilpailu- ja kuluttajaviraston harjoittelijana kuluttajakasvatuksen tehtävien parissa kesällä 2019. Taustaltaan Emilia on maisterivaiheen kotitaloustieteen opiskelija Helsingin yliopistosta. Sivuaineekseen hän on opiskellut terveystiedon oppiaineen opinnot ja suorittaa  parhaillaan lisäksi yhteiskuntaopin opintoja.