Korona loikkautti etäkoululaiset älykotiin

Viime viikkoina moni koti on muuttunut monitoimitaloksi, joka muuntuu olemaan koulu, työpaikka, kauppakeskus, kuntokeskus, pankki, leffateatteri, kahvila, pääsiäiskirkko tai joogasali.  Tarkastellaanpa nuoren kuluttajan näkymää tähän monitoimitaloon eli älykotiin kotitalouden toimintojen kautta.

Kotitoimisto ja kotikoulu
Suurin muutos korona-ajassa on etätyön tulo myös sellaisiin koteihin, joissa sitä ei aiemmin ole tehty. Vielä useammassa kodissa opiskellaan etänä. Arjen rutiinien hoituminen kodissa sekä niiden synkronointi työpaikkojen kokousaikatauluihin ja koulujen lukujärjestyksiin on kotitalouden hallinnan ytimessä.

Samanaikainen osallistuminen eri kokouksiin ja tunneille on ainakin lisännyt kuulokkeiden kauppaa. Lisäksi perheet ovat ehkä joutuneet hankkimaan parempia verkkoyhteyksiä.

Syöminen
Kaupassa käyminen on yksi suurimpia riskejä saada tartunta. Ne, joilla on älylaite kotona voivat tilata ruokatavaransa verkosta. Erilaiset ruokakassi- ja keräilypalvelut ovat suosittuja.  Taajama-alueella voi verkon kautta myös tilata ruokaa noutoruokana.

Parhaiten koronatilanteesta selviävät kotitaloudet, joissa on osaamista verkkokaupan teosta ja kykyä etsiä tarvittavia reseptejä verkosta. Huonoiten selviytyvät ne kodit, joissa ei ole tekniikkaa eikä osaamista, jolla ruoka-aineita tai annoksia voi tilata. Hamstraus tai varautuminen ei enää ole riittävä taito. Tarvitaan elintarviketuntemusta esim. säilyvyyden suhteen, kaupantekotaitoa verkossa, tietoa turvallisista maksutavoista, kykyä soveltaa sekä lähdekriittisyyttä etsittäessä reseptejä.  Kustannustietoisen on järkevää tuunata reseptejä, sillä usein yritysten julkaisemat reseptit on suunniteltu tuotteiden maksimaaliseen kulutukseen ja pienemmälläkin saa maukasta.

Puhtaus
Etähommissa on helppo pukeutua verkkareihin ja hiuksiakaan ei tarvitse ehkä pestä joka päivä. Myös näissä kodin toiminnoissa ne, joilla on mahdollisuus ja tottumusta ostaa verkosta pääsevät helpommalla ja pienemällä tartuntariskillä.

Tiskiaineen ja pyykkipulverin takia ei verkko-ostajan tarvitse rientää markettiin, vaatteitakin voi ostaa verkossa. Kampaajalla tai parturissa ei nyt käydä, sen sijaan joku voi ehkä tilata kotiparturisetin verkosta. Myös siivous- ja pesulapalveluiden käyttäjät joutuvat nyt tekemään itse. Hyvät kuluttajataidot omaava hankkii turvallisesti verkosta niin vaatteet kuin puhtauteen liittyvät aineet ja välineet. Puhtaanapidon taidot ovat tautien leviämisen estämisessä tärkeitä.

Asumisen tekniikka
Jos kotitaloudella on käytössään asumiseen liittyviä älytekniikkaan perustuvia laitteistoja niiden hoito, huolto ylläpito, päivitys- ja korjaustoimenpiteet jatkuvat samaan tapaan kuin normaaliarjessakin. Palveluissa voi nyt esiintyä enemmän katkoja, kun verkot kuormittuvat kaiken etäkäytön lisääntyessä.

Raha-asiat, asiointi, verkkokauppa sekä pilvipalvelut
Eristäytyminen tekee kotitalouden resurssien hallinnan ilman älylaitteita lähes mahdottomaksi. Raha, tieto, ajanhallinta, asiointi, hankinnat ja viestintä – kaikki ovat siirtyneet verkkoon. Taloustaitona sopimusten hallinta korostuu ja muutenkin rahojen riittävyys vaatii seurantaa, kun kulutuksen painopisteet saattavat muuttua. Lisäksi moniin kotitalouksiin joudutaan hankkimaan lisää laitteita, yhteyksiä ja pilvipalveluita etätyön- ja opiskelun takia. Myös tietosuoja ja tietoturva on huomioitava.

Itsestä huolehtiminen ja terveys
Korona-ajan älykodissa nukkuminen ja lepääminen eivät poikkea totutusta. Älyrannekkeet raksuttavat lukemiaan kuten ennenkin. Ehkä terveyttä seurataan aiempaa tarkemmin ja puettava älylaite alkaa kiinnostaa yhä useampia. Verkkovalmennukset ja -treenit ovat korvanneet salille menon ja tuoneet uudenlaiset palvelusopimukset. Lääkärikäynnissä digivastaanotto houkuttelee lääkärikeskuksen odotusaulassa istumisen sijaan. Otamme siis tässäkin kotiimme käyttöön uusia palveluita.

Viihde ja yhdessä eläminen
Peli-illat, virtuaaliset kahvitauot tai deittipalvelut ovat vallanneet sosiaalisen kanssakäymisen ja harrastukset. Elokuvia ja erilaista digitaalista sisältöä seurataan suoratoistopalveluiden kautta, viihde on siirtynyt perinteisestä televisiosta maksukanaville. Monissa kodeissa on otettu maksuttomia kokeilujaksoja käyttöön niin äänikirjoista, elokuvista kuin musiikistakin. Kuluttajataitoa on osata hallinnoida niiden sopimuksia ja välttää syntyvää palveluhävikkiä, kun eristäytymisen jälkeen siirrytään ihmisten ilmoille.

Mediakriittisyys on yhä tärkeämpää kaikissa kotitalouden toiminnoissa: mihin uskoo ja ennen kaikkea mitä itse jakaa? Tärkeää on ottaa selville, kuka on julkaisun tekijä ja miksi julkaisu on tehty.  Kriisiä hyödyntävät myös huijarit, mikä näkyy lisääntyneenä nettihuijausten määränä.

Miten sinä näet digitaalisen ostamisen ja asioinnin taidon roolin muiden kotitaloustaitojen joukossa?

Mitä sinä opetat etänä opiskelevalle koululaiselle kotitalouden käyttämistä palveluista, ostamisesta ja sopimusten hallinnasta?

Täältä löydät kotitehtäviä, joita voi soveltaa myös etäopetukseen.

Tilanteita ostopolulla -tehtävä kuluttajataitojen opetukseen

Kesäharjoittelijana Kilpailu- ja kuluttajavirastossa suunnittelin johtava asiantuntija Taina Mäntylän kanssa oppimistehtävän, jonka avulla pyrimme havainnollistamaan ostopolun vaiheita oppilaille. Tehtävä on suunniteltu kokoamaan pedagogisen Ostopolku-mallin vaiheita. Sen voi toteuttaa kahdella eri tavalla, jotka esittelen tässä blogipostauksessa, sekä soveltaa eri oppiaineiden tavoitteille sopivaksi.

Ostopolku -malli kuluttajakasvatukseen.

Esimerkki 1. Miellekartta -tehtävä (moniste + kortit)

a. Oppilaat jaetaan neljään ryhmään ja kaikki oppilaat saavat kortin, jossa on kuluttamiseen liittyvä tilanne. Oppilaille jaetaan kuva ostopolusta. He pohtivat, mihin kohtaan ostopolkua tilanne liittyy ja mitä tilanteessa tulee ottaa huomioon tai miten tilanne ratkaistaan. Oppilaat sijoittavat kortit ostopolulle niihin kohtiin, joihin tilanne heidän mielestään sopii, kooten näin yhteisen miellekartan ostopolusta. Lopuksi keskustellaan yhdessä korttien tilanteista ja ratkaisujen perusteluista.

Älykoti

b. Tämän jälkeen oppilaille jaetaan kuva älykodista tai se näytetään taululla. He pohtivat, mitä älykodin toimintoa kortti kuvaa. Kortit sijoitetaan uudelleen, nyt älykodin eri toimintojen kohtiin. Lopuksi keskustellaan yhdessä oppilaiden havainnoista.

Tehtävän ohjeistuksen ja vastaukset PDF-tiedostona saat tästä. Lisätietoja tehtävän tueksi löytyy KKV:n verkkosivuilta.

Esimerkki 2. Miellekartta -tehtävä Padlet -työkalulla

Avaa Padlet -sivusto, luo ilmainen tili ja valitse valikoimasta alusta nimeltä Pohja, jonne lisäät keskelle kuvan Ostopolku -mallista. Voit vaihtaa yläkulman asetuksista pohjasi taustan mieleiseksesi, tässä pohjassa on käytössä tausta ”cloud”, jotta kuva ostopolusta ja tilanteiden kuvaukset erottuvat taustasta. Vaihda yksityisyysasetukset julkiseksi, jotta oppilaat pääsevät työstämään tehtävää yhdessä. Klikkaa kohdasta ”jaa” ja vaihda pohja julkiseksi kohdasta ”change privacy”. Jos et halua jakaa linkkiä julkiseksi, voit jakaa sen myös rajoitetulle ryhmälle salasanan kera. Klikkaamalla ”jaa” löydät oppilaille jaettavan linkin tai QR-koodin. Alakulmassa näkyvästä + -merkkisestä pallosta voit lisätä keskelle kuvan ostopolusta.

Jaa oppilaille linkki tai QR-koodi ja yksi tai kaksi kuluttamiseen liittyvää tilannekorttia. Tehtävän voi tehdä myös pareittain tai ryhmissä. Oppilaat pohtivat, mihin kohtaan ostopolkua tilanne liittyy ja mitä tilanteessa tulee ottaa huomioon tai miten tilanne ratkaistaan. Oppilaat kirjaavat korttinsa tilanteen padlettiin ostopolulle sopivaan kohtaan painamalla alakulmassa näkyvää + -merkkistä palloa. Kommenttia napauttamalla voit vaihtaa sen värin ja kuvata esimerkiksi tiettyä ostopolun vaihetta tietyllä värillä, kuten kuvassa.

Kun kaikki tilanteet on asetettu ostopolulle, niistä keskustellaan ja pohditaan, mistä tilanteessa on kyse tai miten tilanne ratkaistaan. Oppilaat voivat keksiä tilanteita myös itse ja selvittää niihin ratkaisuehdotuksia. Lähteinä voi hyödyntää esimerkiksi Kilpailu- ja kuluttajaviraston, Euroopan kuluttajakeskuksen tai Kuluttajaliiton verkkosivuja.

Padlet-sivuston sijaan, voit hyödyntää myös Flingaa, joka toimii samalla tavalla kuin Padlet ja jonne myös voi luoda ilmaisen tilin. Tehtävään voi valita Flinga Wall:in, johon voi lisätä kuvan ostopolusta nuolen osoittamasta kameraa esittävästä kuvasta.

Oppilaille jaettavan linkin löydät vasemmasta yläkulmasta klikkaamalla kohtaa, jossa on kolme mustaa viivaa. Oppilaat voivat kirjautua Flingaan myös QR-koodilla nuolen osoittamasta kohdasta.

Kotitehtävä

Tehtävää voi jatkaa antamalla oppilaille kotitehtäväksi haastatella esimerkiksi huoltajaa jostakin kuluttajatilanteesta. Sen jälkeen he pohtivat yhdessä, miten ongelma ratkaistaan. Oppilaat voivat myös tutustua Kuluttajaneuvonnan verkkosivuihin ja etsiä sieltä kuluttajatilanteen ja sen ratkaisun. Oppilaita kehotetaan perehtymään oman kuluttajatilanteensa ratkaisuun tai sen vaihtoehtoihin ja toimimaan ”tilanteensa asiantuntijana”. Seuraavalla oppitunnilla kotitehtävien tuloksista keskustellaan esimerkkitilanteiden avulla, jolloin oppilaat voivat esittää toisilleen kysymyksiä aiheesta.

Tehtävä ja sen materiaalit on saatavilla myös KKV:n verkkosivulla.


Kirjoittaja:

Emilia Hyvönen työskenteli kuluttajakasvatuksen tehtävien parissa harjoittelijana Kilpailu- ja kuluttajavirastossa kesän 2019 ajan.

Älykoti oppimisympäristönä

Sain mahdollisuuden ensi lauantaina pitää esityksen Educa-messuilla älykodista oppimisympäristönä eri oppiaineissa.

Minua on jo pitkään pohdituttanut koti oppimisympäristönä. Älykodissa asuessamme emme kokkaa, vaan syömme fillarilähettien tuomia aterioita. Emme lörpöttele kavereiden kanssa puhelimessa vaan viestittelemme älylaitteilla. Emme etsi kumppania baarista, harrastuksista tai ostarilla hengailemalla, vaan Tinderistä. Emme katso tv-lähetyksiä, vaan striimaamme viihteen tv-palveluista. Emme hae paperilehteä postilaatikosta, vaan seuraamme uutisia verkossa. Emme osta joululahjoja ostoskeskuksesta vaan verkkokaupasta. Emme enää sijoita mahdollisia säästöjämme itse, vaan annamme tekoälyjen huolehtia sijoituksistamme.

Kotona opittavat elämänhallinnan taidot ja kotityöt ovat muuttuneet 90-luvulta rutkasti.  Ennen kotona laitettiin ruokaa, hoidettiin puhtautta ja siisteyttä, tuotettiin palkattomana kotityönä hoivaa ja huolenpitoa. Nykyisin kotityöt ja kodin toiminnot ovat monimuotoistuneet.

Nykyisin palkattomana kotityönä hoidetaan kodin palveluiden sopimussalkkua.

Kotona käydään kauppaa, kohdataan virtuaalisesti ystäviä ja verkostoidutaan, julkaistaan ja toimitaan vaikkapa kansalaisvaikuttajana. Kodeissa tuotetaan yhteiskunnassa muutakin arvoa kuin klassista palkatonta kotityötä.

Kun vielä kymmenen vuotta sitten oli tapana sanoa, että lapset luulevat, että raha tulee seinästä, on tänä päivänä raha vieläkin näkymättömämpää. Se on kännykässä. Lapset osaavat käyttää teknologiaa ja sillä toteutettuja palveluita, mutta eivät hahmota sen taustalla olevia rahavirtoja, sopimus- tai omistussuhteita. Pahimmillaan heille vain syntyy tapoja ja tottumuksia vailla perusteita ja syy-seuraussuhteiden ymmärrystä.

Opetus linkittyy monin tavoin kotiin oppimisympäristönä

Mitä kotona opitaan tai mitä asioita siellä pitäisi oppia? Tähän liittyy myös keskustelut siitä, mikä on kodin kasvatusvastuulle kuuluvaa, ja mikä on koulun kasvatusvastuulle jäävää.

Esitykseni aiheeseen syventyessäni tutkin oppimisympäristön käsitettä. Opetus- ja koulutussanasto (OKSA) määrittelee oppimisympäristön fyysiseksi tai digitaaliseksi ympäristöksi, psyykkisten tekijöiden, sosiaalisten suhteiden ja pedagogisten ratkaisujen kokonaisuudeksi, jossa opiskelu ja oppiminen tapahtuvat.

Opetussuunnitelman perusteiden mukaan ja hyvin monessa oppiaineessa, opetusta voidaan ja pyritään toteuttamaan oppilaan oman arjen toimintaympäristön esimerkein. Käytännössä oppilaan arki sijoittuu kodin ympäristöön ja sen käyttämään teknologiseen ja digitaaliseen ympäristöön. Lapset ja nuoret käsittelevät koulussa sitä arkea ja todellisuutta, jota he kohtaavat kodin ja harrastusten kautta. Kouluopetusta täydennetään lisäksi kotitehtävien avulla

Kotien tarjoaman oppimisympäristön voidaan ajatella olevan teknologisoitunut ja digitalisoitunut. Kodin voidaan ajatella olevan älykoti siinä vaiheessa, kun sen arjessa hyödynnetään verkkoon kytkettyjä laitteita tai palveluita.

Toisaalta kodit oppimisympäristöinä ovat keskenään vertaillen kovin erilaisia. Aina on vanhempien tulo- ja koulutustausta ollut heterogeeninen. Nykyisin monikulttuurisuus on lisääntynyt ja kulutustottumukset sekä niitä ohjaavat arvot ovat moninaiset.

Kotitaloudet valitsevat arjen helpottamiseen monenmoisia palveluita. Jo esimerkiksi pelkästään älypuhelimen kautta voi ajatella, että meillä on joko Android- tai iOS- koteja riippuen siitä, millaisia ekosysteemejä kotiin on tekniikkavalintojen kautta muodostunut. Voimme jopa ajatella, että vanhempien ohessa teknologiat luovat ja ohjaavat tottumuksiamme. Opimme käyttämään laitteita ja palveluita tietyllä tavalla, sillä teknologialla, sen yrityksen ohjaamana, jota meillä on käytössä kotona.

Oman haasteensa kodin oppimisympäristön hyödyntämiseen kouluopetuksessa aiheuttaa myös syrjäytyminen. Esimerkiksi jos oppija tulee kodista, jossa ei ole mahdollista saada kokemusta digitaalisten laitteiden tai palveluiden käytöstä. Tai toisinpäin, jos lapsi tulee arkensa palveluin järjestämästä kodista, jossa ei esimerkiksi laiteta ruokaa itse ja puhtaanapitokin hoidetaan palveluita käyttämällä.

Kodin oppimistilanteet käyttöön kotitehtävien avulla

Kotitehtävissä hyödynnetään myös kodin oppimisympäristöä. Opettajalta edellytetään hyvää oppilasryhmän tuntemusta ja kykyä yhteistyöhön vanhempien kanssa. Parhaimmillaan kotitehtävät soveltavat ja laajentavat koulussa opittua.

Kotia kannattaa haasteista huolimatta käyttää oppimisympäristönä varsinkin kuluttajuuteen liittyviä asioita käsitellessä. On selvää, että lapset tulevat kodeista, jotka voidaan luokitella vaikkapa Sitran kulutusmotivaatioprofiilien mukaan mukavuudenhaluisiksi nautiskelijoiksi, seuraileviksi suunnanetsijöiksi, arjen selviytyjiksi, impulsiivisiksi heräteostajiksi, perinteisiksi tolkun ääniksi tai fiilisvihreiksi suunnannäyttäjiksi tai jopa neuvokkaiksi arkivihreiksi. Arjenhallinnan taitojen kehittymisen kannalta päätavoite ei ole se, että oppilas pystyy luokittelemaan itseään tai perhettään, varsinkaan silloin kun kuluttajatyypittelyyn liittyvät kotitehtävät nostavat esiin perheiden yksityisasioita.

Ostopolku koskettaa kaikkia kuluttajia arvoista, asenteista tai varallisuudesta riippumatta

Kulutustottumuksista huolimatta, tai siitä hankimmeko tavaraa vai palvelua, käymme läpi ostos- tai hankintaprosessin. Kotona tehtävien asioiden kautta opimme mediaan, mainontaan ja tiedonhankintaan liittyviä taitoja, kuluttajien oikeuksia ja vastuita sekä talouskasvatusta, ympäristötietoisuutta ja resurssiviisautta. Nämä on syytä jäsentää arjenhallinnaksi ja kuluttajataidoiksi käyttämällä kotia ja sen toimintoja oppimisympäristönä. Kulutusprosessi ja ostaminen jäsentyy helposti ostopolun kautta.

Linkki kuluttajakasvatuksen kotitehtäväpankkiin

Monimuotoistuva kulutusmaisema haastaa kotitalousopetusta

Kuukausi sitten järjestimme kotitalousopettajien koulutuspäivän. Tämän blogin kahdessa edellisessä postauksessa nuoret, vasta opettajaksi valmistuvat pohtivat digitalisoituvan arjen taitojen ottamista mukaan opetukseen.

Pohdin koulutuspäivien porinahetkillä eli ”pikadeiteillä” kuulemaani ja työpisteillä muistiin kirjoitettuja ajatuksia. Mieleeni piirtyi kuva moninaisista yksilöllisistä kulutusmaisemista. Oppitunnilla opettajan oma kokemus ja kulutusmaisema sekä oppilaiden omat, digitaalisena aikana muotoutuneet maisemat kohtaavat.

Lue lisää

Älykodissa palvelujen ja sopimusten merkitys korostuu – miten se vaikuttaa opetukseen?

Anoppini taloyhtiön pihaan on tuotu kontti, josta asukkaat voivat kuukausimaksua vastaan lainata esimerkiksi työkaluja, ompelukoneen, sähkösavustimen ja oksasahan. Kontin kautta voi myös vuokrata auton tai tilata polkupyörän huollon. Kaikkia näitä hallinnoidaan ja maksetaan älypuhelimella, jonka käyttöä varten meillä on liittymäsopimus ja siihen mahdollisesti liitettynä erilaisia muita sovelluksia, joko maksuttomia tai maksullisia, joista niin ikään olemme tehneet sopimuksia – joko tieten tai huomaamatta.

Olen kesäkuussa päässyt puhumaan sekä kotitalousopettajille että eduskunnan kotitalouden tukirenkaalle siitä, miten digitalisaation muutokset näkyvät kodeissa ja miten se vaikuttaa kotitalousopetukseen. Keskeinen havainto on, että palveluiden käyttö lisääntyy (siis todella lisääntyy), jolloin sopimusehtojen määrä ja merkitys kotien taloudessa kasvaa.

Lue lisää