Joulun taikaa ostopolulla

Lähestyvä joulu tarjoaa mitä parhainta materiaalia opetella kuluttajataitoja ilmiölähtöisesti. Joulu perustuu vuosi vuodelta enemmän kuluttamiseen ja lahjojen ostamiseen. Myös lapset ja nuoret tekevät pieniä lahjaostoksia, joten oppilaille kannattaa havainnollistaa kauppojen tekemiseen liittyviä ostajan oikeuksia ja velvollisuuksia. Joululahjahankintoihin liittyviä kuluttajataitoja voi harjoitella seuraavassa esiteltävien ostopolun harjoitusten avulla. Ostopolun voi ottaa aluksi haltuun ”Ostopolku tutuksi” -harjoituksen avulla.

Lue lisää

Välttämätön, tarpeellinen, turha? – Erään neuvontavälineen kehittämistarina

Takuusäätiön ja Marttaliiton yhteisen Rahat riittää! -hankkeen (2018-2020) eräänä osatavoitteena on luoda helppokäyttöisiä ja houkuttelevia toimintatapoja, joiden yhtenä tarkoituksena on raha-asioiden puheeksi ottamisen helpottaminen. Tämä on tarina erään sellaisen synnystä ja synnytyksestä.

1. Ideointivaihe

Ennen pilotointia tarvitaan idea. Tässä tapauksessa liikkeelle lähdettiin torstaina 1.11.2018 Marttaliiton isosta neuvotteluhuoneesta, johon olimme hankkeemme palvelumuotoilija Sanna Apajalahden kanssa kokoontuneet pohtimaan uusien ja jo olemassa olevien välineiden käyttöä erään tietyn nuorista muodostuvan kohderyhmän parissa tehtävään talousneuvontaan. Tuossa ideointipalaverissa syntyi (monen muun hyvän ja ei-niin-hyvän) idean lisäksi ajatus tehtävästä, jossa nuoret arvottaisivat erilaisia asioita elämässä tiettyihin kategorioihin. Pohjimmaisena ajatuksena oli tehdä näkyväksi se, millaisia olivat todellisuudessa ne elämässä välttämättömät asiat verrattuna niihin, mitä esimerkiksi media ja markkinointi saavat meidät välttämättöminä pitämään.

Pilottiversio Välttämätön, tarpeellinen, turha -pelistä oli esillä Marttojen osastolla NUORI2019-tapahtumassa ja palaute oli vähintäänkin rohkaisevaa. Moni jopa kysyi, että mistä peliä voi tilata. Tämä oli selkeä signaali hankkeellemme: Tästä on tehtävä painotuote. Lue lisää

Voiko kuluttaja vaikuttaa ilmastonmuutoksen hillitsemiseen videoiden katselulla?

Vastaus: voi, vähentämällä videoiden katselua. Miksi? Keskustelussa kuluttajan vaikutusmahdollisuuksista ilmastonmuutoksen hillitsemisessä toistuvat usein jo tutuksi tulleet ilmastoteot. Sellaisia ovat esimerkiksi ruokahävikin välttäminen, energian säästäminen, kierrättäminen, julkisen liikenteen ja satokauden kasvisten käytön suosiminen, vesi- ja hiilijalanjäljen pienentäminen – mahdollisuuksia on moneksi! Viime vuosina on alettu kiinnittämään enemmän huomiota myös tieto- ja viestintäteknologian aiheuttamaan kasvavaan energian kulutukseen ja sen hiilidioksidipäästöjen määrään – tietotekniikka-alan hiilidioksidipäästöt on uutisoitu olevan jo kovemmat kuin lentoliikenteellä.

Tämän YLE:n uutisen mukaan eritoten nettivideoiden ja suoratoistopalvelujen katselun suosio aiheuttaa tieto- ja viestintäliikenteen energiankulutuksen kasvun, josta 58 % aiheutuu nettivideoiden katselusta. Kuluttajalle tämä ei näy suurempana sähkölaskuna, vaan päästöt syntyvät suurissa eri puolille maailmaa sijoitelluissa palvelimissa ja jättimäisissä konesaleissa, jotka tarvitsevat jatkuvaa jäähdyttämistä. OECD-maiden vertailussa, suomalaiset katselevat videoita erityisen paljon ja syynä siihen ovat mm. rajattomat mobiilidataliittymät. Tietotekniikka-alalla pyritään parantamaan energiatehokkuutta, mutta mitä keinoja kuluttajalla on tieto- ja viestintäliikenteen energian kulutuksen vähentämiseksi?Lue lisää

Uusia ideoita kuluttajataitojen opetukseen

Harjoittelijana Kilpailu- ja kuluttajavirastossa olen ideoinut kuluttajataitojen opetukseen uusia oppimistehtäviä, joista esittelen tässä postauksessa yhden.

Vaikuttaako päätöksentekoosi kognitiivinen vinouma? – harjoitus

Käyttäytymisen taloustieteen tutkimuksissa on tunnistettu erilaisia tilanteita ja ilmiöitä, joissa kuluttajan päätöksentekoa ja talouden hallintaa voi harhauttaa kognitiivinen vinouma. Kognitiivisen vinouman käsitteellä viitataan ihmisillä esiintyvään taipumukseen hahmottaa ja painottaa havaintojaan, tulkintojaan ja informaatiota sellaisella tavalla, että se voi johtaa irrationaaliseen toimintaan. Kyse on rajoitetusta rationaalisuudesta, sillä päätöksemme ovat kuitenkin niin hyviä kuin vain kykenemme tekemään.

Tässä harjoituksessa oppilaat tutustuvat erilaisiin kuluttajan päätöksiin vaikuttaviin tilanteisiin ja harjoittelevat tunnistamaan niitä. Harjoitus on suunniteltu 9. luokkalaisten yhteiskuntaopin opetukseen, mutta harjoitusta voi hyvin soveltaa muissakin oppiaineissa eri ikäisille.Lue lisää

Kuluttajaosaaminen osana ekososiaalista sivistystä

Huoli ympäristömme kestämättömyydestä välittyy tänä päivänä kaikilla kanavilla: kansainvälisinä ilmastolakkoina, mielenosoituksina, kannanottoina, asiantuntijoiden puheenvuoroissa – listaa voisi jatkaa loputtomiin. Myös nuorten huoli ilmastonmuutoksesta on kasvanut voimakkaasti viimeisen kymmenen vuoden aikana nuorisobarometrin tutkimusten mukaan – esimerkiksi erittäin paljon turvattomuudentunteita ilmastonmuutoksen vuoksi kokevien osuus on kymmenessä vuodessa kaksinkertaistunut. Nuoret haluavat oppia ilmastonmuutoksesta ja vaikuttaa omalla toiminnallaan – ja vaikuttavatkin, sillä 5.6.2019 maailman koulujen ilmastokokouksessa päätettiin istuttaa 100 miljoonaa puuta ympärimaailmaa torjumaan ilmastonmuutosta.

Ekokriisi ja maailmanlaajuinen havahtuminen siihen on asettanut muutostarpeita myös oppimiselle ja sivistykselle. Viimeisimpiin opetussuunnitelmien perusteisiin lisätty käsite, ekososiaalinen sivistys, pyrkii kasvatuksen tavoitteena vastaamaan osaltaan tähän haasteeseen. Miten ekososiaalisen sivistyksen vahvistaminen ilmenee kuluttajakasvatuksessa?Lue lisää

Vauhtia vastuullisuuteen!

Vastuullisuuden ja tuotantoketjun läpinäkyvyyden tulisi olla uusi normi, jonka perusteella kuluttaja voi tehdä ostopäätöksensä. Miten kuluttaja tällä hetkellä tietää, mitkä tuotteet kestävät eettisen tarkastelun? Yritysten näyttävät kampanjat vastuullisuudesta voivat pahimmillaan olla vain markkinointikeino hetkellisistä tai yksittäisistä parannuksista ja johtaa mielikuvia harhaan.

Myös vaateostoksilla tuotteiden alkuperästä on edelleen vaikeaa saada selkoa. Valinnanvaraa löytyy runsain mitoin kivijalkakaupoista ja netti pursuilee tuotteita. Suurin osa Suomessa myytävistä vaatteista tulee maista, joissa valtaosa tuotteista valmistetaan ihmisoikeusloukkausten kannalta riskialttiissa oloissa. Pikamuoti on viime aikoina syystäkin joutunut tarkasteluun ihmisoikeusrikkomusten, mutta myös luonnonvarojen ylikuluttamisen näkökulmasta. On todettu, ettemme vielä tiedä riittävästi vaatetuksemme vaikutuksesta ympäristöön ja ilmastoon.

Yhteiskunnallisessa keskustelussa välähtelee sanoja, jotka kuvastavat arvo- ja asenneilmapiirin muutosta. On ilmastohäpeää vapaa-ajan lentomatkoista ja lihansyönnin häpeää yhteisellä lounaalla. Milloin ”fast fashion shaming”, pikamuotihäpeä lyö kunnolla läpi?

Pikamuotikeskustelussa on kuitenkin hyvä pitää mielessä, että joillekin kuluttajille edulliset vaatteet ovat se ainoa mahdollisuus. Vaikka kuinka tietäisi, että kannattaa ostaa laadukkaat satasten nahkakengät ennemmin kuin ne kolmenkympin halpikset alesta, tieto ei paljon lämmitä silloin kun tilillä ei ole saldoa. Tällöin ei puhuta samasta asiasta, siitä että shoppaillaan ja droppaillaan lähinnä harrastuksen ja muodin vuoksi.

Tekstiiliteollisuus ei tietenkään ole ainoa ala, jolla työntekijöiden oikeuksia poljetaan. Nälkäpalkat, lapsityövoiman käyttö, puutteellinen työturvallisuus ja ympäristön saastuminen koskettavat laajaa globaalia tuotantoa akkuteollisuudesta elintarvikkeisiin. Kaikki tämä on edelleen mahdollista, sillä yrityksiä ei ole velvoitettu toimimaan vastuullisesti myös maan rajojen ulkopuolella. Vastuu ihmisoikeuksien toteutumisesta koko tuotantoketjussa kuuluu ensisijaisesti yrityksille, ei kuluttajalle. Valtion vastuulla puolestaan on valvoa, että yritykset pitävät lupauksensa.

Yksittäisellä kuluttajalla on kuitenkin sanansa sanottavana. Vastuullinen kuluttaminen kiinnostaa ja vastuullinen kuluttaja osoittaa kiinnostusta. Mitä useampi asiakas kysyy tuotanto-olojen perään, sitä enemmän painetta luodaan yritykselle päin tuotantoketjunsa avaamiseen. Someryhmien jäsenillä, bloggareilla, vloggareilla ja muilla mielipidevaikuttajilla on tärkeä rooli asenteiden muutoksessa.

Kuluttaja tunnetusti äänestää jaloillaan (tai nettikaupoilla varmaan sitten sormillaan). Kuluttajan tulee voida tarkastella ja punnita ostopäätöstään mahdollisimman täydellisen informaation perusteella. Tällä hetkellä liian harva yritys tarjoaa riittävästi tietoa tuotantoketjustaan. Tämän läpinäkyvyyden tulisi olla jo lähitulevaisuuden uusi normi.


Kirjoittaja on Paula Pessi

Kuluttajaekonomisti, edunvalvontatiimin vetäjä

Kuluttajaliitto – Konsumentförbundet ry

 

Kun kasvattaja kokeili elää niin kuin opettaa

Olin viime viikon lomalla. Ajattelin elää niin kuin opetan. Loma suunniteltiin tehtäväksi pienellä budjetilla ja pyrkimyksellä tehdä ilmastomyönteisiä valintoja. Kohteeksi valittiin kotimaan kohde, päätimme suunnata Lappiin ja tuntureille. Halusimme majoittua yksinkertaisesti, jopa autiotupia harkittiin. Emme kuluttaisi hiihtohisseihin ja tukisimme pienyrittäjyyttä. Meille kelpaa vaatimaton majoitus.

Ensimmäisenä haasteena oli matkalippujen hankinta Lappiin. Ensi hauista ja vertailuista lähtien oli selvää, että lentäminen olisi tullut edullisemmaksi kuin junalla matkustaminen. Emme antaneet periksi, vaan teimme hakuja erilaisin vaihtoehdoin. Löysimme lopulta edulliset liput junaan, vaikka algoritmi aina välillä nostikin hintaa, vaihtamalla toiselle laitteelle edulliset hinnat ilmaantuivat uudelleen näkyviin. Ostimme liput viisaasti luottokortilla, muistaen maksaa ne luottoyhtiölle pikimmiten.

Olimme onnistuneet tekemään kohtalaisen edullisen, ympäristön kannalta parhaan valinnan.

Junalla ei tietenkään pääse tunturiin asti. Ajattelimme matkustaa sinne bussilla. Edulliset junaliput sijoittuivat kuitenkin viikonloppuun, jolloin ei ollutkaan tarjolla julkista liikennettä kohteeseemme. Pääsisimme viidenkymmenen kilometrin päähän, no, loppumatkan voisi sitten mennä taksilla. Vai voisiko? Teimme hintavertailua. Loppumatka olisi tullut maksamaan lopulta saman verran kuin junaliput etelästä pohjoiseen. Päädyimme vuokraamaan auton.

Sinne meni se hyvä yritys olla ekologinen. Talous ratkaisi.

Kun oli matkalle lähdön aika, huomasimme, että halvin junalippu tarkoittaa myös sitä, että kyseinen junakyyti ei lähdekään päärautatieasemalta, vaan autojen lastauspaikan asemalaiturilta. Sinne pääseminen tarkoittaa pitkää kävelyä, ja tavaroitakin on kannettavana. Tällä kertaa helppous voitti, pyysimme lähipiiriltämme autokyydin, kotiovelta asemalle -periaatteella. Ajatuksena oli lyhyt kävelymatka laiturille suksien, rinkkojen ja reppujen kera.

Tällä kertaa käytännöllisyys ja helppous voittivat.

Matkalle lähdettiin hyvillä mielin, pohjoisessa odotti pieni, vähäkulutuksinen auto, ja viikon ruokatarpeet ostettiin etukäteen. Paljon kasviksia, puurohiutaleita, leipää, marjoja – edullista eikä niin ympäristöä kuormittavaa. Pärjäsimme hyvin ostoksillamme, vaikka olisi ollut tietysti reilua ostaa ruoka paikan päältä pienestä kaupasta. Huomasimme, miten rajoitetut valikoimat pienessä kaupassa ovat – suurin osa pakattua eikä kovin terveellistäkään, makkaraa ja valmistuotteita. Meille oli helppoa toimia taloudellisesti ja terveellisesti, kieltäytyä hiihtokotien munkeista ja letuista. Oma kasviskeitto termospullosta maistui ruisleivällä ryyditettynä.

Puuro aamuin illoin marjojen kera piti hyvin ladulla.

Ruokavalinnoissa oli helpointa toimia kestävästi ja taloudellisesti, se oikeastaan vaatii lähinnä kieltäytymistä. Kuitenkin sain kokea sen miltä tuntuisi asua syrjäseudulla, missä pienissä kaupoissa on vain vähän valinnanvaraa verrattuna kaupunkien tavallisiin marketteihin, tuotteet ovat kalliimpia ja valikoimaa on vähemmän. Rajoitetun valikoiman ymmärtää hyvin, sillä kun asiakkaita on vähän, ei kauppiaskaan voi pitää suuria valikoimia pilaantuvia elintarvikkeita. Kauppiaan pahin kilpailija taitaa olla tuotteiden vanheneminen tai se, että asiakkaat tuovat tavaransa autoillaan suurista keskuksista asioilla käydessään.

Matkan teossa oli vaikeaa toimia kestävästi, syrjäseudulle ei kulje julkista liikennettä joustavasti, ja matkat ovat niin pitkiä, että taksimatkat eivät ole taloudellisesti mahdollisia. Jos valitsee matkakohteekseen ison laskettelukeskuksen, sinne pääsee helpommin eri kyydeillä. Vaihtoehdossamme asumisen kuormittavuus oli pienempi, koska emme tarvinneet mökkiä kaikilla mukavuuksilla. Myös isojen matkatavaroiden kanssa autokyyti houkuttaa. Samalla tulee mieleen, että syrjäseudulla asuvan taitaa olla lähes mahdotonta elää julkisten kulkuneuvojen varassa.

Myös jätteiden lajittelu on syrjäseudulla vaikeaa. Jätepiste sijaitsi kylän kaupalla, eikä kaikille eri jätelajeille löytynyt keräysasioita. Majapaikassa ei lajittelua ollut järjestetty. Jos meillä ei olisi ollut vuokra-autoamme käytössä, jätteet olisivat jääneet majapaikan sekajätteeseen.

Olisimme toki voineet aina hiihtolenkillä viedä kartongit repussa kaupan keräyspisteelle – mikä ettei?

Matkalla miettii asioita usein uudella tavalla. Kuluttajakasvatuksen näkökulmasta opettamiseen vaikuttaa, miten kulutusympäristö ja valinnan mahdollisuudet vaihtelevat yllättävänkin paljon eri puolella Suomea. Voisikin kysyä onko se puute vai rikkaus?

Oman kokemukseni mukaan taloutta koskevissa asioissa on helpoin elää niin kuin opettaa. Se vaatii taitoa kieltäytyä houkutuksista ja taitoa laskea ja vertailla. Monet taloudellista valinnoista olivat myös kestäviä. Matkustamisen osalta ympäristön kannalta parhaat valinnat olivat usein mahdottomia tai liian kalliita. Lisäksi loppupelissä – ympäristöystävällisyyden arvioiminen oli vaikeaa.