Verkostomarkkinointi muutti Instagramiin

Keväällä valmistuneessa kandidaatin tutkielmassani tutkin verkostomarkkinointia Instagramissa. Lapsuudessani verkostomarkkinointi tarkoitti minulle naapurin Tupperware-kutsuja, joilla suositeltiin tuotteita muille naapureille. Nykyään kyse on kuitenkin paljon laajemmasta ilmiöstä.

Sosiaalisessa mediassa nuoret törmäävät verkostomarkkinointiin herkemmin kuin ennen, jälleenmyyjien ollessa julkisuuden henkilöitä, nuorten esikuvia ja tuttavia. Jälleenmyyjät eivät useinkaan luo erillistä yritystiliä, vaan toiminta tapahtuu henkilökohtaisella tilillä, jolloin markkinointi sulautuu myyjän muuhun elämään. Siksi nuorten tulisikin oppia suhtautumaan sisältöön kriittisesti, myös silloin kun kyseessä on tuttava.

Lue lisää

Lukuvinkkejä laiturinnokkaan!

Selailin KKV:n blogiarkistoja ja löysin mitä mainioimpia postauksia. Ensimmäinen ajatukseni oli, että nämä aarteet on jaettava lukijoille kesäpäivien huviksi ja hyödyksi.

Valitsin blogiteksteistä kolme suosikkiani. Kolmikossa on luettavaa niin kulutuskäyttäytymisestä, nettihuijauksista ja koulujen ja yritysten yhteistyöstä.

Lue lisää

Vastuullisuus svengaa ja yhteistyö istuu

Lapsuudessani farkkuja markkinoitiin ”Peffasta istuu ja reisistä svengaa”. Se puhutteli 70-luvun nuorisoa. Mainonta tarttui silloinkin ajan ilmiöihin.

Nyt farkkuja markkinoidaan eettisyydellä ja vastuullisuudella. Samalla tavalla mainonta tarttuu ajan ilmiöihin, kieli vaan muuttuu. Nuoren ostokäyttäytymisen näkökulmasta kummassakin tapauksessa houkuttimena on oman identiteetin vahvistaminen.

Opetussuunnitelma edellyttää kiinnittämään huomiota kestävyyteen, vastuullisuuteen ja eettisyyteen. Markkinoinnissa käytetään näitä samoja sanoja. Eettisyys ja vastuullisuus kuulostaa markkinointikielessä aikuisemmalta ja vastuullisemmalta. Markkinoinnin sanat eivät kuitenkaan välttämättä ole merkitykseltään samoja kuin opetuksessa käytetyt vastuullisuuteen liittyvät termit.

Lue lisää

Opeopas: ostopolku ikäkauden mukaisesti

Aloitin harjoittelujaksoni Kilpailu- ja kuluttajavirastossa syventämällä osaamistani osaamistani kuluttajataitojen opetuksesta ostopolun avulla. Aineistoon tutustuttuani kiinnostuin erityisen paljon siitä, miten kuluttajataitoja opetetaan eri ikäisille. Ensimmäisen projektini tuloksena on ilo esitellä uunituore verkkosivujulkaisumme: Opeopas – ostopolku ikäkauden mukaisesti.

Opeoppaan pääsivun sisällöt auttavat suunnittelemaan kuluttajataitojen opetusta. Alasivuja on neljä, ja ne on jaoteltu ikäkausien mukaisesti: varhaiskasvatukselle, 6-9-vuotiaille, 10-12-vuotiaille sekä 13-18-vuotiaille on omat sivut. Kukin sivu sisältää apukysymyksiä ja ideoita ilmiöistä, joiden avulla ostamista vaiheineen voidaan opettaa käytännönläheisesti. Kysymykset on laadittu sellaiseen muotoon, että ne auttavat saavuttamaan opetuksen tavoitteet.

Lue lisää

Blogin helmiä

Tutustuin harjoittelujaksoni alussa blogin julkaisuarkistoon, mistä löysinkin paljon mielenkiintoista luettavaa. Valitsin postauksista omat suosikkini, joiden lukemista suosittelen myös sinulle. Postaukset puhuttelivat minua ajankohtaisuudellaan samalla herätellen minua pohtimaan omaa toimintaani niin kuluttajana kuin tulevana opettajanakin.

1. Uudet maksutavat hämmentävät myös opettajia

Teksti on julkaistu elokuussa 2018, mutta maksutapojen nopean kehityksen vuoksi aihe puhututtaa edelleen. Uudet maksutavat tekevät maksamisesta entistä helpompaa ja abstraktimpaa, mikä voi hämärtää kuluttajien käsitystä heidän rahankäytöstään. Pysymmekö kuluttajina mukana muutoksessa?

Maksutapojen nopea kehittyminen käy ilmi myös tilastoista. Suomen pankin mukaan lähimaksamisen ja mobiilimaksamisen määrä on kasvanut tasaisesti vuosittain ja vuonna 2018 lähimaksua hyödynnettiin jo joka kolmannessa korttiostossa. Lähimaksamisen osuuden odotetaan kasvavan entisestään seuraavaan mittaukseen mennessä, sillä sen ostorajaa nostettiin vuonna 2019 aiemmasta 25 eurosta nykyiseen 50 euroon.

Muutokset maksamisessa tuovat omat haasteensa myös koulumaailmaan. Millä tavoin taloudenhallinnalliset toimenpiteet ja niiden opetteleminen tapahtuvat käytännössä ilman käteistä rahaa?

2. Ongelmallisen rahapelaamisen ennaltaehkäisy tarpeen

Tämä teksti herätti minut ajankohtaisuudellaan. Rahapelaamisesta käyty vilkas julkinen keskustelu lienee kantautunut myös useiden lukijoidemme korviin, minkä vuoksi uskon aiheen kiinnostavan myös teitä.

Aiemmin mainitsemani maksamisen tavoin myös rahapelaaminen on siirtymässä internetiin ja muihin sähköisiin kanaviin, mikä tekee rahapelaamisen entistä helpommin tavoitettavaksi – kulkeehan älypuhelin mukanamme kaikkialle. Verkkopelaamisen yleistymisen ohella on huomioitava, että rahapeliautomaatit olivat vielä muutama vuosi sitten eniten ongelmia aiheuttava pelimuoto.

Ongelmallista rahapelaamista tulee blogitekstin kirjoittajan, Anu Raijaksen mukaan ehkäistä kasvatuksellisin menetelmin myös kouluympäristössä. Kysymys kuuluukin, millä tavalla aihetta kannattaisi käsitellä esimerkiksi peruskoulussa, missä oppilaat ovat liian nuoria osallistumaan rahapeleihin.

3. Vaikuttamisessa koolla ei välttämättä ole väliä

Erityisesti tämä postaus sai minut pohtimaan omaa rooliani osana vaikuttamiselle altistavaa elinympäristöä. Aktiivisena sosiaalisen median käyttäjänä kohtaan vaikuttajamarkkinointia päivittäin. Vaikka koen suhtautuvani kriittisesti useimpiin sosiaalisessa mediassa törmäämiini mainoksiin, löydän itseni siitä huolimatta aika ajoin puolustamassa sellaista tuotetta tai palvelua, josta minulla ei todellisuudessa ole kokemusta. Vaikuttajamarkkinointi näyttäisi siis toimivan.

Myös oppijoilla lienee lukuisia kokemuksia mainituista aihepiireistä, mitä kannattaa hyödyntää myös oppimistilanteissa. Omien kokemusten tarkastelu voi sekä motivoida opiskeluun että mahdollistaa oivalluksien tapahtumisen.

Suosittelen lämpimästi kurkkaamaan tarkemmin valitsemani postaukset – etenkin, jos koet tarvitsevasi lisätietoa yllä mainituista aiheista. Uskon postausten tuovan sinulle uusia pohdinnan aiheita ajankohtaisista ilmiöistä, joita voit hyödyntää omassa arjessasi kuluttajana tai kasvattajana.


Kirjoittaja Noora Juntunen työskentelee kuluttajakasvatuksen harjoittelijana Kilpailu- ja kuluttajavirastossa kevään 2020 ajan. Noora on maisterivaiheen kotitalousopettajaopiskelija Helsingin yliopistosta.