Kuluttaja haluaa näyttää hyvältä, tehdä hyvää ja näyttää tekemisensä muille

Kuluttaminen muuttuu, pysyykö kuluttajakasvatus muutoksen kyydissä? Viimeisen vuoden aikana olemme kirjoittaneet tässä blogissa usein kulutusympäristön muutoksesta. Olemme pohtineet kotien muuttumista älykodiksi, ihmetelleet kodin sopimussalkun kasvua ja sen hallitsemisen tärkeyttä taloudenhallinnassa. Kulutuksen monimuotoistuminen ja monimutkaistuminen ei ole pelkkää jargonia. Miten kasvattaa kuluttajaksi nykyisessä ja tulevaisuuden toimintaympäristössä?

Ennen ostotapahtumaa ei niinkään tarvinnut käsitteellistää. Mentiin konkreettisesti kauppaan ja kassan kautta ulos. Ostimme ja kulutimme tavaroita, opetuksessa nostimme esiin kysymyksiä, tarvitsemmeko tavaroita vai haluammeko niitä vain. Kannustimme itse tekemiseen ja säästämiseen. Mainontakin oli helpommin havaittavaa kuin nykyisin. Maksaminen tapahtui joko rahalla, kortilla tai luotolla.

Nyt ostaminen on yhä enemmän kokonaisvaltainen kokemus, palvelumuotoiltu prosessi, ostopolku, joka on suunniteltu tyydyttämään tarpeitamme ja tuottamaan mielihyvää. Enää ei ole edes sopivaa jättää kestävyyttä kasvatuksessa huomiotta. Haluamme tehdä hyvää ja yhä useammin myös näyttää kuluttajalta, joka haluaa tehdä hyvää. Kuluttamisesta ja sen kestävyydestä on yhä enemmän tullut osa identiteettiämme. Teemme valintojamme ja ostoksiamme tavoittelemalla hyvyyttä, erilaisten tunnekokemusten perusteella.

Samaan aikaan markkinoinnissa ymmärretään kuluttajia yhä paremmin. Kauppoja syntyy, kun yritys tietää entistä tarkemmin mitä kuluttaja kaipaa.

Entä voiko kuluttaja luottaa siihen, että markkinoille oikeasti tuotetaan palveluita, jotka auttavat paitsi ratkaisemaan arjen ongelmia myös ohjaavat kohti maapallon resursseja positiivisesti vaalivaan käytökseen?

Kasvatuksen näkökulmasta suurin muutos varmasti on se, että pelkällä tiedon lisäämisellä emme pysty opetuksen keinoin tuottamaan kuluttajalle hänen tarvitsemia toimintavalmiuksia. Päätöksenteko ei ole rationaalinen prosessi, vaan monimutkainen, osin tiedostamatonta ajatteluketjua, johon motivaatioiden, arvojen ja asenteiden lisäksi liittyy paljon muitakin tekijöitä.

Emme välttämättä saavuta uudenlaista osaamista perustamalla uusia oppi-aineita tai tuottamalla lisää oppimateriaaleja, digitaalisia pelejä tai lisäämällä opetussuunnitelman oppisisältöjä.

Keskeistä on, miten opetamme.

Miten kohtaamme opetuksessa oppilaat heille itselleen merkityksellisellä tavalla ja ohjaamme heidän oppimistaan positiivisella otteella, askel kerrallaan, uteliaisuutta herättäen? Sen voi tehdä parhaiten oppilaiden maailmaa lähellä olevin esimerkein, tutkimalla ja oivaltamalla. Autamme oppilasta ymmärtämään paitsi omia myös muiden motiiveja ja asenteita, jotka ohjaavat päätöksiin ja valintoihin. Tärkeää on havaita myös torjumisreaktioita, jotka voivat olla joko tiedostettuja tai tiedostamottamia.

Kaikkien kasvatuksen kanssa työskentelevien kannattaa lukea OECD:n raportti The Future of Education and Skills – Education 2030. Raportti esittelee mainiosti kasvatuksen haasteita ja kuvaa tulevaisuuden opetussuunnitelmien tekemisen periaatteet. Keskeiset kysymykset ovat:

  • Mitä tietoja, taitoja, asenteita ja arvoja nykypäivän opiskelijat tarvitsevat hyvän tulevaisuuden rakentamisessa?
  • Miten koulutusjärjestelmät voivat tuottaa näitä tietoja, taitoja, asenteita ja arvoja?

OECD:n raportti: The Future of Education and Skills – Education 2030

Medialukutaidon opetuksen tueksi syntyi uutta aineistoa

Kilpailu- ja kuluttajaviraston verkkosivuilla on julkaistu uusi media- ja teknologialukutaitoon liittyvä opetuksen tukimateriaali: Nuori sosiaalisen median käyttäjänä.

Media- ja teknologialukutaito on tärkeä osa elämänhallintaa ja liittyy vahvasti kuluttajataitojen opetteluun. Napakkaan, alle kymmenen sivun tausta-aineistoon kannattaa tutustua ennen teeman käsittelyä oppitunnilla.

Tausta-aineistossa esitellään, miten nuoren identiteetti rakentuu sosiaalisessa mediassa. Sivuilla kuvaillaan myös sitä, kuinka erilaiset kaupalliset viestit ja brändit voi tunnistaa somessa. Kaupallisten viestien tunnistamisen opettelu on tärkeää, jotta nuori hahmottaa, kuinka omiin kulutuspäätöksiin voidaan vaikuttaa ulkopuolelta huomaamattomastikin.

Usein kuluttaja haluaa vahvistaa sosiaalisia suhteitaan kulutuksen avulla. Siksi on luonnollista, että kuluttamiseen pyritään vaikuttamaan erityisesti sosiaalisessa mediassa.

Aineiston on toimittanut VTM Veera Värtinen.

Lue lisää

Valintoja, valintoja – voiko niitä opettaa?

Aikaisemmassa blogikirjoituksessa kysyin: eihän yhtä oikeaa väylää tulla hyväksi kuluttajaksi ole olemassa? Taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävän kuluttamisen harjoittelu lähtee tiedostamisesta ja omasta harkinnasta, mutta joskus vaihtoehtojen runsaus voi tehdä hyvien valintojen tekemisestä vaikeaa.

Kerron teille nyt kohdalleni sattuneesta ”case hiusnaamiosta”. Seikkailin työpäivän jälkeen kosmetiikkatuotteita myyvän erikoisliikkeen tarjoushyllyjen välissä. Hetken mielijohteesta käteni tarttui alennetulla hintalapulla varustettuun hiusnaamiopurnukkaan. Muistin kyllä, että kylpyhuoneen kaapissa vanhenee vielä edellinen naamiopurkki käyttämättömänä. Laitoin hiusnaamion ostoskoriin ja lampsin kassalle – ennen kaikkea tyytyväisenä tekemästäni alennuslöydöstä.

Joskus valintojemme seuraukset näkyvät vasta pitkän ajan kuluttua. Niin hyvät kuin huonotkin.

Lue lisää

Varhaislapsuuden arjessa syntyvät kuluttajataidot ja tottumukset

Lapsiasiavaltuutetun kertomus eduskunnalle 2018 nostaa esiin tärkeän kysymyksen: Lasten arki köyhyydessä. Tässä arjessa lapset oppivat tietonsa, taitonsa, asenteensa, toimintavalmiutensa sekä hyvinvointiin vaikuttavat tottumuksensa.

Mikä on alle kouluikäisen lapsen arkea?
Ihmisellä on syvään juurtunut ajatus, että kotiin liittyvät asiat opitaan kotona ja kodin kulttuurin kautta. Tätä täydentää varhaiskasvatus. On vanhempien ja huoltajien velvollisuus ja oikeus kasvattaa lapsensa. Meillä on kasvatusperinne, jonka mukaan olemme toimineet vuosituhansia. Arjen taidot on opittu kotona ja tekemällä on opittu. Arkikokemus on kuitenkin erilainen silloin, kun arki laajenee älypuhelimen tai tabletin kautta erilaisiin digitaalisiin ympäristöihin, jotka eivät ole vanhemmille tai kasvattajille tuttuja.

Lue lisää

Mitä ja miten opetamme, kun nuoren arki on palvelualustalla?

Inspiroiduin löytäessäni mediakasvattajien Fb-ryhmästä julkaisun, joka alkaa tiiviillä nykytilanteen kuvauksella:

”Digitaalinen teknologia on ollut sosiaalisen muutoksen katalysaattori henkilökohtaisten tietokoneiden yleistymisestä 1980-luvulla, World Wide Webin leviämiseen 1990-luvulla ja edelleen mobiililaitteiden ja sosiaalisen median nousuun 2000-luvulla. Vaikka koulut ovat monin tavoin sopeutuneet kehityskulkuun kahden viime vuosikymmenen aikana, yleinen käsitys on, että lasten, esiteinien ja teinien elämä pyörii sellaisten digitaalisten teknologioiden ja uusien toimintatapojen ympärillä, jotka ovat jotain aivan muuta kuin mitä he kohtaavat kouluopetuksessa.”

Lue lisää

Kulutatko viisain valinnoin vai viettien viemänä

Helsingin Sanomat kertoo Upright-yrityksestä 14.3.2018 otsikolla ”Annu Nieminen, 33, etsi Piilaaksosta hanketta, joka pyrkisi pelastamaan maailman – kun sitä ei löytynyt, hän perusti sen Suomeen”. Nieminen uskoo ihmisten toimivan rationaalisesti, kun oikeaa tietoa on tarjolla. Upright-yrityksessä kehitetään menetelmiä luoda datasta tietoa, joka kertoo kuluttajalle tiivistettynä ymmärrettävässä muodossa yritysten toiminnan vaikutukset ympäristöön, terveyteen yhteiskuntaan ja tiedon luomiseen.

Olen samaa mieltä: kun saamme selkeää tietoa oikeaan aikaan oikeassa yhteydessä, se ohjaa päätöksentekoamme. Uskon, että teknologia ja datan käyttö voisivat antaa meille kuluttajille todellista valtaa. Siihen tarvitaan tueksi datatalouden uusia palveluja, jotka sujuvoittavat kuluttajan fiksuja valintoja.

Lue lisää

Mediavirtaa täytyy analysoida ja arvioida – koulujen ja oppimisympäristöjen vastuu korostuu

Mediapedagogit, tutkijat ja journalistit ovat nostaneet blogeissaan viime viikkoina esille medialukutaidon eri näkökulmia. Kuka kasv@ttaaketä pohtii mediakriittisyyttä erityisesti kaupallisen vaikuttamisen ja kaupallisen sisällön tunnistamisen näkökulmasta.

Mediapedagogi Ismo Kiesiläinen toteaa blogipostauksessaan ”Median seuraaja tarvitsee hyvän roskapostisuodattimen”  näin:

”Mitä kriittisemmin haluamme mediaa lukea, sitä tiukemmin meidän on valikoitava se osa mediavirrasta, jonka otamme vakavasti. Siksi mielemme tarvitsee hyvän roskapostisuodattimen. Miten se toimii? Mistä taidoista se koostuu? Miten näitä taitoja voisi kehittää ja opettaa?”

Lue lisää