Opeopas: ostopolku ikäkauden mukaisesti

Aloitin harjoittelujaksoni Kilpailu- ja kuluttajavirastossa syventämällä osaamistani osaamistani kuluttajataitojen opetuksesta ostopolun avulla. Aineistoon tutustuttuani kiinnostuin erityisen paljon siitä, miten kuluttajataitoja opetetaan eri ikäisille. Ensimmäisen projektini tuloksena on ilo esitellä uunituore verkkosivujulkaisumme: Opeopas – ostopolku ikäkauden mukaisesti.

Opeoppaan pääsivun sisällöt auttavat suunnittelemaan kuluttajataitojen opetusta. Alasivuja on neljä, ja ne on jaoteltu ikäkausien mukaisesti: varhaiskasvatukselle, 6-9-vuotiaille, 10-12-vuotiaille sekä 13-18-vuotiaille on omat sivut. Kukin sivu sisältää apukysymyksiä ja ideoita ilmiöistä, joiden avulla ostamista vaiheineen voidaan opettaa käytännönläheisesti. Kysymykset on laadittu sellaiseen muotoon, että ne auttavat saavuttamaan opetuksen tavoitteet.

Lue lisää

Pilaa nettihuijarin päivä!

Oman tiedon kartuttaminen on parasta ennaltaehkäisyä nettihuijausten välttämisessä.

Tiedätkö mitä tehdä, jos luottokortti- tai henkilötietosi varastetaan? Tilasitko takin ja posti toikin kaulakorun? Saitko pankin nimissä tekstiviestin, jossa pyydetään päivittämään henkilötiedot? Saitko sosiaalisessa mediassa kaveripyynnön täysin vieraalta ulkomaalaiselta henkilöltä?

Nettihuijausten takana on usein ulkomainen järjestäytynyt rikollisuus, jossa Euroopan tasolla puhutaan miljardien eurojen rahaliikenteestä. Huijarit käyttävät hyväkseen ihmisten hyväntahtoisuutta ja auttamishalua, yksinäisyyttä ja tietämättömyyttä. Näinä koronavirusaikoina huijarit hyödyntävät ihmisten pelkoa ja epätietoisuutta. Kaikki keinot ovat sallittuja eikä huijari välitä, mitä haittaa siitä seuraa uhrille. Tavoite on hyötyä taloudellisesti ja saada uhri luovuttamaan tärkeitä tunnuksia tai lähettämään rahaa.

Lue lisää

Blogin helmiä

Tutustuin harjoittelujaksoni alussa blogin julkaisuarkistoon, mistä löysinkin paljon mielenkiintoista luettavaa. Valitsin postauksista omat suosikkini, joiden lukemista suosittelen myös sinulle. Postaukset puhuttelivat minua ajankohtaisuudellaan samalla herätellen minua pohtimaan omaa toimintaani niin kuluttajana kuin tulevana opettajanakin.

1. Uudet maksutavat hämmentävät myös opettajia

Teksti on julkaistu elokuussa 2018, mutta maksutapojen nopean kehityksen vuoksi aihe puhututtaa edelleen. Uudet maksutavat tekevät maksamisesta entistä helpompaa ja abstraktimpaa, mikä voi hämärtää kuluttajien käsitystä heidän rahankäytöstään. Pysymmekö kuluttajina mukana muutoksessa?

Maksutapojen nopea kehittyminen käy ilmi myös tilastoista. Suomen pankin mukaan lähimaksamisen ja mobiilimaksamisen määrä on kasvanut tasaisesti vuosittain ja vuonna 2018 lähimaksua hyödynnettiin jo joka kolmannessa korttiostossa. Lähimaksamisen osuuden odotetaan kasvavan entisestään seuraavaan mittaukseen mennessä, sillä sen ostorajaa nostettiin vuonna 2019 aiemmasta 25 eurosta nykyiseen 50 euroon.

Muutokset maksamisessa tuovat omat haasteensa myös koulumaailmaan. Millä tavoin taloudenhallinnalliset toimenpiteet ja niiden opetteleminen tapahtuvat käytännössä ilman käteistä rahaa?

2. Ongelmallisen rahapelaamisen ennaltaehkäisy tarpeen

Tämä teksti herätti minut ajankohtaisuudellaan. Rahapelaamisesta käyty vilkas julkinen keskustelu lienee kantautunut myös useiden lukijoidemme korviin, minkä vuoksi uskon aiheen kiinnostavan myös teitä.

Aiemmin mainitsemani maksamisen tavoin myös rahapelaaminen on siirtymässä internetiin ja muihin sähköisiin kanaviin, mikä tekee rahapelaamisen entistä helpommin tavoitettavaksi – kulkeehan älypuhelin mukanamme kaikkialle. Verkkopelaamisen yleistymisen ohella on huomioitava, että rahapeliautomaatit olivat vielä muutama vuosi sitten eniten ongelmia aiheuttava pelimuoto.

Ongelmallista rahapelaamista tulee blogitekstin kirjoittajan, Anu Raijaksen mukaan ehkäistä kasvatuksellisin menetelmin myös kouluympäristössä. Kysymys kuuluukin, millä tavalla aihetta kannattaisi käsitellä esimerkiksi peruskoulussa, missä oppilaat ovat liian nuoria osallistumaan rahapeleihin.

3. Vaikuttamisessa koolla ei välttämättä ole väliä

Erityisesti tämä postaus sai minut pohtimaan omaa rooliani osana vaikuttamiselle altistavaa elinympäristöä. Aktiivisena sosiaalisen median käyttäjänä kohtaan vaikuttajamarkkinointia päivittäin. Vaikka koen suhtautuvani kriittisesti useimpiin sosiaalisessa mediassa törmäämiini mainoksiin, löydän itseni siitä huolimatta aika ajoin puolustamassa sellaista tuotetta tai palvelua, josta minulla ei todellisuudessa ole kokemusta. Vaikuttajamarkkinointi näyttäisi siis toimivan.

Myös oppijoilla lienee lukuisia kokemuksia mainituista aihepiireistä, mitä kannattaa hyödyntää myös oppimistilanteissa. Omien kokemusten tarkastelu voi sekä motivoida opiskeluun että mahdollistaa oivalluksien tapahtumisen.

Suosittelen lämpimästi kurkkaamaan tarkemmin valitsemani postaukset – etenkin, jos koet tarvitsevasi lisätietoa yllä mainituista aiheista. Uskon postausten tuovan sinulle uusia pohdinnan aiheita ajankohtaisista ilmiöistä, joita voit hyödyntää omassa arjessasi kuluttajana tai kasvattajana.


Kirjoittaja Noora Juntunen työskentelee kuluttajakasvatuksen harjoittelijana Kilpailu- ja kuluttajavirastossa kevään 2020 ajan. Noora on maisterivaiheen kotitalousopettajaopiskelija Helsingin yliopistosta.

Nyt tarvitsemme agentteja ja supersankareita!

Mun talous -verkosto kokoaa yhteen nuorten talousosaamisesta kiinnostuneita toimijoita. Vuosittain verkosto toteuttaa Global Money Weekille ajoittuvan Puhu rahasta -kampanjan. Tämän kevään kansainvälisen kampanjan ajankohta on 23.−29.3.2020. Nyt on kuitenkin jo aika valmistautua siihen.

Jo ennen maaliskuun kampanjaviikon ulostuloa haastamme nuoria kohtaavat ammattilaiset toimimaan nuorten äänen kuuluviin tuovina agentteina, suorastaan supersankareina.

Puhu rahasta -kampanjan tarkoituksena on nostaa ajankohtaisia talousosaamisen aiheita yhteiskunnalliseen keskusteluun. Tällä kertaa emme tyydy vaan puheeseen, sillä kampanjassa syntyy myös ohjeita ja materiaaleja, joita erityisesti nuorten kanssa työskentelevät ammattilaiset voivat hyödyntää talousohjauksessa ja -kasvatuksessa.

Tuleva Puhu rahasta -kampanja jatkaa viime maaliskuun teemoilla. Silloin keskityttiin nuorten kuluttajuuteen. Kuluttajaroolin rinnalla on tärkeä nähdä myös kansalaisen rooli. Taloudelliseen lukutaitoon sisältyy taloudellisen tietämyksen lisäksi myös asenteet ja käyttäytyminen. Taloudellinen lukutaito on kansalaistaito, joka liittyy oman elämän hallintaan, toimimiseen yhteiskunnan jäsenenä ja jopa eloonjäämiseen ja elämänsuojeluun. Tähän kansalaistaitoon linkittyen kampanjassa tuotetaan ja kootaan jo olemassa olevaa materiaalia nuorten talousosaamisen tueksi. Kampanjan teemaa tarkentavat nuorten omat toiveet heidän itsensä kertoessa, minkälaista tukea ja tekoja he tarvitsevat taloustaidoissa.Lue lisää

Arjen kuluttajakokemuksia

Näin heinäkuussa, yleisenä lomakautena, tulin pohtineeksi arjen kuluttajakokemuksiani. Nostan tähän postaukseen esimerkkitilanteen, joka herätti pohtimaan omaa kulutuskäyttäytymistä ja miksi kuluttajana ei aina tule toimittua rationaalisesti, vaikka tietoa ja neuvoa järkevän päätöksenteon tueksi olisikin saatavilla.

Kesällä, hyvien säiden salliessa, tulee viihdyttyä enemmän ulkona ja liikkuminen siirtyy kuntosaleilta ulos. Omaan kuntosalikortin vuoden jäsenyydellä ja pohdin sen tauolle laittamista heinäkuun ajaksi tietäen, että sen käyttöaste mitä todennäköisimmin jää vähemmälle. Tällainen mahdollisuus tarjotaan kuntosalilla, jolla käyn – toki palveluntarjoajasta riippuu, voiko kortin jättää väliaikaisesti pois käytöstä ja voiko jäsenyyttä säästää myöhemmäksi, kun käyttöä on taas enemmän.Lue lisää

Ongelmallisen rahapelaamisen ennaltaehkäisy tarpeen

Suomessa pelataan kansainvälisesti tarkasteltuna poikkeuksellisen paljon rahapelejä, neljänneksi eniten maailmassa. Suosituimpia rahapelejä Suomessa ovat lotto, rahapeliautomaatit ja erilaiset raaputusarvat. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tekemän väestökyselyn mukaan vuonna 2015 80 % kyselyyn vastanneista suomalaisista oli pelannut jotain rahapeliä, miehet naisia enemmän. Noin kolmannes pelasi rahapelejä viikoittain.

Viime aikoina on julkisuudessa käyty vilkasta keskustelua rahapelaamisen haitoista. Rahapelaaminen on kulutusta, johon liittyy erilaisia motiiveja, mutta useimmilla tavoitteena on voittaa rahaa.

THL:n väestökyselyn mukaan vuonna 2015 suomalaisista rahapelaajista 3,3 % kyselyyn vastanneista kärsi jonkinasteisista rahapeliongelmista. Henkilöinä tämä osuus on 124 000. Lisäksi joka viidennellä vastanneista eli noin 727 000 henkilöllä oli ollut joku ongelmallisesti pelaava läheinen.

Rahapeliongelma on miehillä naisia yleisempää, samoin kuin nuorilla aikuisilla yleisempää kuin vanhemmilla kansalaisilla. Rahapeliongelmat kohdentuvat useimmiten henkilöille, jotka ovat lomautettuja, työttömiä, pitkäaikaisesti sairaita tai työkyvyttömyyseläkkeellä. Pienituloiset voivat nähdä tämän hyvänä keinona vaurastua ja pienituloiset kuluttavatkin suhteessa tuloihinsa suurituloisia enemmän rahaa pelaamiseen. Ongelmapelaajat pelaavat usein ja monia eri pelejä. Rahapelien haitallisuus vaihtelee: peliongelmaisia auttavan Peliklinikan asiakkaille vuonna 2018 eniten ongelmia aiheuttivat rahapeliautomaatit.

Suomen rahapelijärjestelmä perustuu lailla säänneltyyn yksinoikeusjärjestelmään, jota on perusteltu mahdollisuudella rajoittaa pelien kokonaistarjontaa, mikä puolestaan ehkäisee rahapelaamisesta aiheutuvia haittoja. Suomessa yksinoikeus rahapelien järjestämisessä on Veikkaus Oy:llä, jonka tulee toiminnassaan ehkäistä rahapelaamisesta aiheutuvia haittoja. Veikkaus Oy:n peleissä pelaajat voivat asettaa itselleen rahapelirajoja, pelinestoja ja pääsykieltoja. He voivat myös seurata ajankäyttöään ja rahapelaamistaan pelitilinsä yhteenvedon avulla.

Tänä päivänä rahapelit ovat yhä enenevässä määrin siirtyneet internetiin ja muihin sähköisiin kanaviin, jolloin kuluttajat pääsevät pelaamaan rahapelejä myös oman maan rajojen ulkopuolelle. Suomalaiset voivat pelata myös suomenkielisillä pelisivustoilla, joita ulkomaiset toimijat tarjoavat.

Rahapelaaminen on niin pitkään harmitonta, kun siihen käytetään rahaa ja aikaa niin, ettei se häiritse muuta elämää. Rahapelaamisesta voi tulla kuitenkin addiktio, jolloin pelaaminen ei ole enää hallinnassa.

Rahapeliongelma heijastuu monelle elämänalueelle, muuhunkin kuin talouteen. Tutkimusten mukaan rahapeliongelma vaikuttaa usein myös henkilön terveyteen ja ihmissuhteisiin. Yksilölliset haitat voivat aiheuttaa myös laajempia haittoja yhteiskunnassa. Siksi rahapeliongelma olisi hyvä tunnistaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja mieluiten ennalta ehkäistä kokonaan. Rahapeliongelman on todettu kehittyvän pitkän ajan kuluessa ja myös siitä selviäminen kestää kauan.

Parasta olisi, jos voitaisiin ehkäistä jo ennalta rahapeliongelman syntyminen kokonaan. Rahapelaamista voitaisiin käsitellä kuluttajakasvatuksessa ja talousasioiden opetuksessa yhtenä kulutuksen osa-alueena. Samalla voitaisiin tuoda esille, että rahapelaaminen äärimmäisen harvoin johtaa rikastumiseen.



Kirjoittaja:

Anu Raijas on Kilpailu- ja kuluttajaviraston markkinatutkimusyksikön tutkimuspäällikkö. Hän on myös Helsingin yliopiston kuluttajaekonomian dosentti.

Hänen tutkimuksellinen asiantuntemuksensa ja mielenkiintonsa kohdentuu kotitalouksien taloudelliseen päätöksentekoon, taloudelliseen osaamiseen ja velkaantumiseen.

Markkinoista hän on perehtynyt eniten vähittäiskauppaan ja finanssisektoriin.

Kun kasvattaja kokeili elää niin kuin opettaa

Olin viime viikon lomalla. Ajattelin elää niin kuin opetan. Loma suunniteltiin tehtäväksi pienellä budjetilla ja pyrkimyksellä tehdä ilmastomyönteisiä valintoja. Kohteeksi valittiin kotimaan kohde, päätimme suunnata Lappiin ja tuntureille. Halusimme majoittua yksinkertaisesti, jopa autiotupia harkittiin. Emme kuluttaisi hiihtohisseihin ja tukisimme pienyrittäjyyttä. Meille kelpaa vaatimaton majoitus.

Ensimmäisenä haasteena oli matkalippujen hankinta Lappiin. Ensi hauista ja vertailuista lähtien oli selvää, että lentäminen olisi tullut edullisemmaksi kuin junalla matkustaminen. Emme antaneet periksi, vaan teimme hakuja erilaisin vaihtoehdoin. Löysimme lopulta edulliset liput junaan, vaikka algoritmi aina välillä nostikin hintaa, vaihtamalla toiselle laitteelle edulliset hinnat ilmaantuivat uudelleen näkyviin. Ostimme liput viisaasti luottokortilla, muistaen maksaa ne luottoyhtiölle pikimmiten.

Olimme onnistuneet tekemään kohtalaisen edullisen, ympäristön kannalta parhaan valinnan.

Junalla ei tietenkään pääse tunturiin asti. Ajattelimme matkustaa sinne bussilla. Edulliset junaliput sijoittuivat kuitenkin viikonloppuun, jolloin ei ollutkaan tarjolla julkista liikennettä kohteeseemme. Pääsisimme viidenkymmenen kilometrin päähän, no, loppumatkan voisi sitten mennä taksilla. Vai voisiko? Teimme hintavertailua. Loppumatka olisi tullut maksamaan lopulta saman verran kuin junaliput etelästä pohjoiseen. Päädyimme vuokraamaan auton.

Sinne meni se hyvä yritys olla ekologinen. Talous ratkaisi.

Kun oli matkalle lähdön aika, huomasimme, että halvin junalippu tarkoittaa myös sitä, että kyseinen junakyyti ei lähdekään päärautatieasemalta, vaan autojen lastauspaikan asemalaiturilta. Sinne pääseminen tarkoittaa pitkää kävelyä, ja tavaroitakin on kannettavana. Tällä kertaa helppous voitti, pyysimme lähipiiriltämme autokyydin, kotiovelta asemalle -periaatteella. Ajatuksena oli lyhyt kävelymatka laiturille suksien, rinkkojen ja reppujen kera.

Tällä kertaa käytännöllisyys ja helppous voittivat.

Matkalle lähdettiin hyvillä mielin, pohjoisessa odotti pieni, vähäkulutuksinen auto, ja viikon ruokatarpeet ostettiin etukäteen. Paljon kasviksia, puurohiutaleita, leipää, marjoja – edullista eikä niin ympäristöä kuormittavaa. Pärjäsimme hyvin ostoksillamme, vaikka olisi ollut tietysti reilua ostaa ruoka paikan päältä pienestä kaupasta. Huomasimme, miten rajoitetut valikoimat pienessä kaupassa ovat – suurin osa pakattua eikä kovin terveellistäkään, makkaraa ja valmistuotteita. Meille oli helppoa toimia taloudellisesti ja terveellisesti, kieltäytyä hiihtokotien munkeista ja letuista. Oma kasviskeitto termospullosta maistui ruisleivällä ryyditettynä.

Puuro aamuin illoin marjojen kera piti hyvin ladulla.

Ruokavalinnoissa oli helpointa toimia kestävästi ja taloudellisesti, se oikeastaan vaatii lähinnä kieltäytymistä. Kuitenkin sain kokea sen miltä tuntuisi asua syrjäseudulla, missä pienissä kaupoissa on vain vähän valinnanvaraa verrattuna kaupunkien tavallisiin marketteihin, tuotteet ovat kalliimpia ja valikoimaa on vähemmän. Rajoitetun valikoiman ymmärtää hyvin, sillä kun asiakkaita on vähän, ei kauppiaskaan voi pitää suuria valikoimia pilaantuvia elintarvikkeita. Kauppiaan pahin kilpailija taitaa olla tuotteiden vanheneminen tai se, että asiakkaat tuovat tavaransa autoillaan suurista keskuksista asioilla käydessään.

Matkan teossa oli vaikeaa toimia kestävästi, syrjäseudulle ei kulje julkista liikennettä joustavasti, ja matkat ovat niin pitkiä, että taksimatkat eivät ole taloudellisesti mahdollisia. Jos valitsee matkakohteekseen ison laskettelukeskuksen, sinne pääsee helpommin eri kyydeillä. Vaihtoehdossamme asumisen kuormittavuus oli pienempi, koska emme tarvinneet mökkiä kaikilla mukavuuksilla. Myös isojen matkatavaroiden kanssa autokyyti houkuttaa. Samalla tulee mieleen, että syrjäseudulla asuvan taitaa olla lähes mahdotonta elää julkisten kulkuneuvojen varassa.

Myös jätteiden lajittelu on syrjäseudulla vaikeaa. Jätepiste sijaitsi kylän kaupalla, eikä kaikille eri jätelajeille löytynyt keräysasioita. Majapaikassa ei lajittelua ollut järjestetty. Jos meillä ei olisi ollut vuokra-autoamme käytössä, jätteet olisivat jääneet majapaikan sekajätteeseen.

Olisimme toki voineet aina hiihtolenkillä viedä kartongit repussa kaupan keräyspisteelle – mikä ettei?

Matkalla miettii asioita usein uudella tavalla. Kuluttajakasvatuksen näkökulmasta opettamiseen vaikuttaa, miten kulutusympäristö ja valinnan mahdollisuudet vaihtelevat yllättävänkin paljon eri puolella Suomea. Voisikin kysyä onko se puute vai rikkaus?

Oman kokemukseni mukaan taloutta koskevissa asioissa on helpoin elää niin kuin opettaa. Se vaatii taitoa kieltäytyä houkutuksista ja taitoa laskea ja vertailla. Monet taloudellista valinnoista olivat myös kestäviä. Matkustamisen osalta ympäristön kannalta parhaat valinnat olivat usein mahdottomia tai liian kalliita. Lisäksi loppupelissä – ympäristöystävällisyyden arvioiminen oli vaikeaa.