Avainsana: Lapset

Uusi tietosuoja-asetus ei vähennä mediakasvatuksen tärkeyttä

Ella

Vuoden päästä tulee voimaan uusi tietosuoja-asetus henkilötietolakiin. Asetukseen tehdyt muutokset tulevat koskemaan erityisesti lasten ja nuorten asemaa. Todennäköiset linjaukset ovat:

  • Alle 13–16-vuotias (ikä tarkentuu) lapsi tarvitsee vanhemman suostumuksen käyttääkseen palveluita, jotka tallentavat hänen tietojaan, kuten sosiaalista mediaa tai puhelimen sovelluksia
  • Tietoyhteiskuntapalveluissa lapsille osoitettujen viestien tulee olla selkeitä
  • Lasten tietojen suojaamiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota tietoyhteiskuntapalveluissa

Suomen Safer Internet -toiminnan järjestämässä tietosuojauudistukseen liittyvässä keskustelutilaisuudessa pohdittiin, mitä tämä tietosuoja-uudistus käytännössä tulee lapsen näkökulmasta tarkoittamaan. Kooste keskustelutilaisuudesta on katsottavissa täältä.

Vaikka asetuksen tarkoituksena on parantaa ihmisten oikeuksia, sen seurauksena lapsi saattaa kokea, että hänen yksityisyyttään loukataan ja että, hän ei ole vanhempiensa luottamuksen arvoinen.

Vielä ei ole päätetty, millä tavalla vanhempi antaisi lapselle suostumuksensa jonkun digitaalisen palvelun käyttöön. Amerikan malliin peilaten mahdollisia tapoja antaa lupa voisi olla sähköpostivahvistus, luottokorttiostos vanhemman luottokortilla tai puhelinvahvistus. Jos luvan antaminen on vaivalloista, eivät vanhemmat välttämättä osaa tai jaksa sitä antaa, varsinkin jos lupia pitäisi antaa kymmenittäin.

iStock_000015711230_MediumKäytännössä lapsi ei uudistuksen myötä voi tehdä internetissä paljoakaan ilman, että vanhempi saa siitä tiedon. Parhaimmillaan tämä tarkoittaa sitä, että nuori netinkäyttäjä saa tukea ja opastusta. Pahimmillaan lapsi jää ilman internetin yhteisöllistä kokemusta eivätkä lapsen taidot käyttää internettiä kehity.

Vanhemman antama lupa käyttää sovellusta ei tarkoita sitä, että lapsi olisi internetissä turvassa sen enempää kuin nytkään. Päinvastoin, lapselle saattaa jopa tulla valheellinen turvallisuuden tunne luvan saatuaan.

Tilaisuudessa pidettiin erityisen tärkeänä, että tietosuojaan liittyvistä lapsen oikeuksista opetetaan koulussa. Tekniset ratkaisut eivät korvaa vuorovaikutuksellista mediakasvatusta. Itsestä huolehtimisen ja arjen taitojen tavoitteena on, että oppilaat tulevat tietoisiksi omista oikeuksistaan ja vastuistaan sekä ymmärtävät toimintansa vaikutuksen omaan turvallisuuteen. Perustietojen hankkiminen teknologiasta ja sen kehityksestä ovat myös osa itsestä huolehtimisen ja arjen taitojen tavoitteita.

Digitaalinen oppimateriaali ja teknologian käyttö kouluissa lisääntyy koko ajan. Tietosuoja-asetuksen vaatima lupa vanhemmilta voi vaikuttaa siihenkin, mitä oppimateriaaleja  ja -välineitä koulu ottaa käyttöön. Jos kaikki oppilaat eivät saa lupaa esimerkiksi oppimista tukevan pelin lataamiseen, se eriarvoistaa oppilaita. Toisaalta luvan kysymisen myötä vanhemmat tulevat tietoisemmiksi koulun opetuksesta.

Lue lisää:

Ostamista opitaan ja harjoitellaan koulussa

Veera

Opetussuunnitelman perusteiden mukaan ”oppilaita ohjataan kriittiseen kuluttajuuteen”. Lapsen itsestä huolehtimisen ja arjen taitoihin kuuluu ikäkaudenmukaisten ostosten turvallinen tekeminen. Tässä muutama perusasia, joista voi lähteä liikkeelle, kun asiaa käsittelee.

Alaikäisiin kohdistuu kaupankäyntiin liittyviä erityisseikkoja. Alaikäiset eivät voi ostaa mitä vain omalla luvallaan, vaan osaan ostoksista tarvitaan aikuisen suostumus. Tarve vanhemman suostumukseen riippuu paitsi lapsen iästä, myös ostoksen hinnasta ja laadusta. Pääsääntöisesti alaikäinen lapsi voi tehdä käteisostoksia, mutta esimerkiksi lähimaksaminen matkapuhelimella voi olla myös vastuullinen maksutapa nuorelle.

Kaupankäynti perustuu aina sopimuksen tekoon ja molempien osapuolten hyväksymiin sopimusehtoihin. Sopimuksen tekemistä yksinkertaisimmillaan on se, kun asiakas ostaa tuotteen kaupan kassalla – tällöin asiakas ja myyjä tekevät sopimuksen, jota kumpikaan osapuoli ei voi ilman erityistä syytä yksipuolisesti muuttaa.

Entä jos ostopäätöksen jälkeen mieli muuttuu? Kaupan pystyy perumaan, jos kauppa on antanut tuotteelle vaihto- ja palautusoikeuden. Tällaisen oikeuden myöntäminen myyjälle on vapaaehtoista, joten tämänkin vuoksi on tärkeää tutustua sopimusehtoihin jo ennen tuotteen ostamista. Tämä olisi hyvä opettaa myös lapsille. Toki etämyynnissä (kuten muun muassa verkkokauppa ja puhelinmyynti) valtaosalla tuotteista on 14 päivän peruuttamisoikeus, mutta askel kerrallaan.

Opettajan ja lapsen kasvattajan on hyvä olla perillä kaupankäynnin perustana olevista sopimuksista. Kaupankäyntiä voi helposti oppia tutkimalla ja harjoittelemalla yhdessä. Samalla lapsi saa käsitystä rahan ja tavaran arvosta sekä alkaa hahmottaa sitovan sopimuksen merkitystä. Koulussa sopimuksen tekoa voi harjoitella ja kokeilla esimerkiksi draamakasvatuksen keinoin itse rakennetussa ”kauppaympäristössä”. Esimerkkitilanteet auttavat lapsia ja nuoria selviämään myös tosielämän kiperissä kauppatilanteissa itsenäisesti.

Kuluttaja- ja talouskasvatus kuuluu myös varhaiskasvatukseen

Taina

Opetushallituksessa valmistellaan parhaillaan varhaiskasvatuksen suunnitelmaa. Sain kunnian olla mukana kommentoimassa suunnitelman ensimmäistä luonnosta, jossa on paljon kestävään tulevaisuuteen tähtäävän kasvatuksen tavoitteita.

Suunnitelmassa on hienosti esillä ympäristökasvatuksen teemat. Luontosuhde on keskiössä. Ympäristökasvatuksessa herätetään kiinnostus luontoa ja sen monimuotoisuutta kohtaan. Kuitenkaan pelkkä säästämisestä ja roskaamisesta puhuminen, ruuan tai eri materiaalien alkuperää ja kiertoa koskevien kysymysten avaaminen eivät anna riittäviä valmiuksia toimia yhä monimutkaistuvammassa arjessa kuluttajan roolissa kestävästi.

Kestävä kulutus perustuu monipuolisiin taitoihin toimia arjessa

Kestävyys on ekologisen kestävyyden ohella myös taloudellisesta, sosiaalisesta ja kulttuurista kestävyyttä. Ympäristökasvatus tukee muita kestävään tulevaisuuteen tähtääviä kasvatuksen osa-alueita. Luonnon lisäksi lapsilla on kokemuksia lähiyhteisöstään, joita kasvatuksen on tarpeen avata ja selittää. Niistä kehittyy vaiheittain suhde yhteiskuntaan, kansalaisuuteen ja myös kulutukseen.

Lapset tarvitsevat perinteisen ympäristökasvatuksen tueksi kuluttajakasvatusta, tietoja, taitoja, asenteita ja toimintavalmiuksia ihmisen eri rooleihin, joissa tapahtuu kuluttamista. Uudistuvaan varhaiskasvatuksen suunnitelmaan on tarpeen saada mukaan kasvattajalle työkaluja, joilla voi on ikäkauden mukaisesti auttaa lasta hahmottamaan maailmaa – ymmärtämään itseään ja yhteiskuntaa.

Edes lapset eivät ole kaupallisen elämäntavan ulkopuolella. Kuluttaminen on jatkuvasti läsnä arjessa, tuotteita, palveluita ja kokemuksia hankitaan ja käytetään päivittäin. Lasten elämässä kuluttaminen on arjen ja sosiaalisen elämän keskeisimpiä ilmiöitä. Tarvitaan tavoitteellista elämäntaitojen ja tottumusten ohjaamista, arjen ja elämänpiirin avaamista ja selittämistä.

Leikitään kotia, kauppaa, pankkia – opitaan arjenhallintaa ja yhteiskunnassa toimimista

Varhaiskasvatuksen kuluttaja- ja talouskasvatuksessa autetaan lasta ymmärtämään arkea ja omaa elämänpiiriään ja saamaan valmiuksia selviytymään kulutuksen sosiaalisessa paineessa ja kaupallisessa vaikuttamisessa. Itsetuntemusta kasvatetaan pohtimalla omia valintoja ja hyvinvointia.

Päivähoidossa voidaan ohjata oppijaa osallistumaan kauppaleikkeihin, jossa on leikin avulla mahdollisuus saada käsitystä ostamisesta ja samalla valintojen tekemisestä ja vastuullisuudesta. On tärkeää auttaa lasta hahmottamaan ostotapahtumaa ja omistamisen käsitettä. Samalla lapselle syntyy oman ikäkauden mukainen käsitys rahasta käsitteenä ja sen käytöstä. Opetuksessa voidaan tarjota lapselle kokemuksia omistamisesta, lainaamisesta, jakamisesta ja vaihtamisesta.

Kuluttajataidot ovat myös tärkeä osa varhaiskasvatuksen mediataitoja. Kaupallinen viestintä on läsnä lapsen arjessa, joten opetuksessa voidaan aktivoida lasta tutkimaan todellisen ja kuvitteellisen eroja, ja samalla auttaa oppijaa havainnoimaan ja keskustelemaan kohtaamastaan mainonnasta ryhmän ja perheen kesken. Myös varhaiskasvatuksessa voi tuoda esiin tosiasian, että ei ole mahdollista ostaa kaikkea mitä mainostetaan.

Kuka kasvattaa ketä -blogi jatkaa varhaiskasvatuksen teemoilla julkaisemalla seuraavaksi lastentarhan opettajaksi opiskelevien kirjoittamia blogeja.

Alaikäiset kuluttajat virtuaalilompakon käyttäjinä

Valpuri

”Alaikäinen poika pelasi vanhemman älypuhelimella nettipeliä, jota mainostettiin ilmaisena. Puhelimeen oli käyttöönottohetkellä käyttäjätilitietoihin syötetty luottokorttitiedot. Poika oli onnistunut pelatessaan ostamaan uusia maksullisia pelinappuloita vanhemman tietämättä. Puhelinlasku kyseiseltä kuukaudelta nousi arvaamatta yli 800 €.”Lue lisää

Kuluttajakasvatuksella on paikkansa opetuksessa

Valpuri

Vielä kymmenen vuotta sitten, kun aloimme puhua lasten kuluttajakasvatuksesta, sitä pidettiin lähes mahdottomana ajatuksena. Silmiä avasi tutkimustulokset, jossa todettiin, että

  • Alle kaksivuotiaat lapset tunnistavat tuotemerkkejä ja osaavat pyytää tuotteiden ostamista.
  • Alle nelivuotiaat lapset pystyvät tekemään ostoksia opastettuina.
  • Kahdeksanvuotiaat lapset tekevät itsenäisiä ostopäätöksiä.
  • Yhdeksänvuotiaat lapset ovat alkaneet toimia kuluttajan roolissa.
  • Kymmenvuotiaat lapset ovat omaksuneet merkittävimmät kulutustottumuksensa ja käyttäytymismallinsa. (McNeal 1999)

Kuluttajuus oli ollut aiemmin vain aikuisten juttu, entä nyt? Tänä päivänä on selvää, että lapset käyttävät kuluttajina rahaa yhä nuorempina. Tarjolla on enemmän tuotteita ja palveluja kuin koskaan ennen, ja lapset viettävät vapaa-aikansa kulutuskeskeisemmässä ympäristössä. Tiedämme, että lapsuudessa opitut tavat vaikuttavat myöhemmin kuluttajakäyttäytymiseen. Tämä totuus on hyvin mukana uuden perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa.

Seuraavissa postauksissa käsitellään kuluttajakasvatusta osana laaja-alaisen opetuksen tavoitteita.