Pelkkä digilaitteiden käyttö ei riitä tulevaisuuden osaamiseksi

HS:n mielipidekirjoituksessa 14.2. mediakasvatuksen ammattilaiset pohtivat mediakasvatuksen tulevaisuutta otsikolla ”Koulujen digiloikka syrjäytti mediakasvatuksen”.  Kysymys on ajankohtainen kasvatuksessa laajemminkin.

Jo kymmenen vuotta sitten kuluttajakasvatuksessa otettiin käyttöön sanapari media- ja teknologialukutaito. Tällä tarkoitetaan kasvatusta, jonka tuloksena oppijoille syntyy kokonaisvaltainen käsitys median ja teknologian roolista ja merkityksestä yhteiskunnassa, sen sijaan, että vain opittaisiin käyttämään laitteita.

Teknologialukutaito, jota voimme kutsua myös kuluttajan digitaaliseksi osaamiseksi on kykyä omaksua nopeasti uusia teknologioita, tietoista pyrkimystä ymmärtää niiden todelliset hyödyt ja valita niistä ne, jotka sopivat itselle parhaiten. Sen kivijalka on yksilön kykyä lukea, tulkita ja luoda sisältöjä eri medioissa ja palveluissa.

Smartphone can be very useful for business needs. There are so many apps those are helpful for business. *** World map & World globe. there are Base map generated using map data from the public domain (https://www.cia.gov/library/publications/the-world-factbook/maps/refmap_political_world.html) traced using Adobe Illustrator CS3, 1 layer. Layers of data used: Outline. File created 10/12/2009Monipuolinen kuluttajan digitaalinen osaaminen on osa oman elämän hallintaa: tajua, tietoisuutta tai autonomiaa, joka sisältää mediakulttuurista ymmärtämystä ja taitoa itsenäiseen ja kriittiseen pohdintaan. Meille on tärkeää tulkita median eri muotoja ja viestintää, olla tietoinen kaupallisesta vaikuttamisesta ja uusista markkinointikeinoista median ja digitaalisten ratkaisujen kehittyessä.

Tämä uuden ajan osaaminen on myös osa taloustaitoja, jotka kattavat kyvyn toimia vastuullisesti oman taloudellisen tilanteen mukaan. Tarvitsemme kyvyn hankkia ja arvioida tietoa oman digitalisoituvan lähiympäristön hallintaan. Digitalisoituneen arjen hallinta vaatii yhä enemmän systeemistä ajattelua, ennakointia ja tulevaisuusajattelua.

Digitalisaatio ja ihmisten verkostoituminen mahdollistavat kuluttajan osallisuuden tuotteiden, palveluiden ja sisältöjen tuottamisessa ja tarjoamisessa. Ostopolku tai kuluttajansuoja ei verkossa poikkea perinteisestä kaupanteosta, mutta alusta- ja jakamistaloudessa nämä totutut säännöt eivät välttämättä toimikaan enää. Media-, teknologia- ja talouskasvatuksella sekä kuluttajan oikeuksien ja vastuiden tuntemisella saavutetaan tarvittava digitaalinen osaaminen.

Jos opettajat eivät saa apua digitalisaation ja median syvällisempään hahmottamiseen, jäävät lapsemme vaille kasvatusta ja sivistystä, mutta ovat näppäriä painamaan OSTA NYT -painiketta.

KKV on omalta osaltaan kirjoittanut opettajille kaksi tausta-aineistoa, ”Tietoa digitaalisen kaupankäynnin ilmiöistä” ja Tietoa kaupallisen viestinnän ilmiöistä, jotta opettajat voisivat toteuttaa kuluttajakasvatusta ja myös mediakasvatusta.

Komppaan Ismo Kiesiläisen, Rauna Rahjan, Ritva-Sini Merilammen ja Tapio Variksen Helsingin Sanomien mielipidekirjoitusta, että käyttöön opastaminen ei ole kasvatusta.

Some ja ikärajat – kukapa iän perään kyselisi?

Sosiaalisen median verkostoissa on yleensä tietty ikäraja liittymiselle. Snapchat on viimeisin laajan suosion saavuttanut sovellus. Siellä ikäraja on 13 vuotta, mutta on tavanomaista, että tätä nuoremmatkin innostuvat näistä palveluista.

Niinpä 8-vuotias kirjautui kaverien suosituksesta Snapchatiin – siinä piti lapsen saaman evästyksen mukaan ”pikkasen valehdella” – ja liittyi seuraamaan kummisetäänsä, kun tätä tarjottiin puhelinnumerotietojen perusteella. Kummisedän tarinat ovat ihan jotain muuta kuin 8-vuotiaalle soveltuvia. Niinpä kummisetä blokkasi lapsen ja kertoi asiasta vanhemmille. Vanhemmat sopivat lapsen kanssa Snapchat-profiilin poistamisesta.

Useat vanhemmat kokevat ikärajat turhina, kun kaikki muut kuitenkin ovat palvelussa. Ikärajoilla on kuitenkin oikeasti merkitystä, sillä ne eivät ole vain amerikkalaisten firmojen varautumista joukkokanteisiin. Aineisto ei ole aina lasten silmille tarkoitettua, saatikka sopivaa.

Toinen puoli asiassa on lasten henkilötietojen käsittely ja käyttäminen markkinointitarkoituksiin. EU:n vuonna 2018 voimaantuleva tietosuoja-asetus lähtee siitä, että vanhemmat päättävät, haluavatko suojata lastensa henkilötietoja. Lapsi itse ei päätä. Lapsen henkilötietoja saa käsitellä vain, jos vanhemmat ovat antaneet suostumuksensa. Ikäraja on 16 vuotta, mutta kansallisesti voidaan säätää alemmasta ikärajasta – se ei saa kuitenkaan olla alle 13 vuotta.

Lapset eivät ole perillä henkilötietojen käsittelyyn liittyvistä riskeistä, seurauksista, asianomaisista suojatoimista tai omista oikeuksistaan. Asetuksen mukaan rekisterinpitäjän pitää toteuttaa ”kohtuulliset toimenpiteet” tarkistaakseen, että lapsen huoltaja on antanut suostumuksen henkilötietojen käsittelyyn ”käytettävissä oleva teknologia huomioon ottaen”. Jos jatkossakin on mahdollista, että lapsi voi itse ilmoittaa ikänsä, eikä sitä tarkisteta, tietosuoja-asetuksen tavoite ei toteudu. Kun EU:n uusi tietosuoja-asetus tulee todeksi, on mahdollista vaatia, että lapsuudessa kerätyt tiedot poistetaan. Kun ikä on jo alun perin ilmoitettu väärin, syntyy tästä kiva soppa.

Tähän mennessä ei ole ollut vielä mahdollisuutta todentaa lapsen ikää luotettavalla tavalla verkossa. Vaikka teknologia on kehittynyt hurjasti, ikärajakysymykset ovat jääneet ratkaisematta. Iän todentaminen on kuitenkin olennaista sekä tietosuojasyistä että myös lapsen suojaamiseksi sopimattomalta aineistolta. Iso-Britannia on lähtenyt toimiin, jotta iän todentaminen toimisi verkossa. Syynä aloitteeseen on ensisijaisesti pornografisten sivustojen sulkeminen alaikäisiltä. Lähtökohtana on, että pelkästään syntymäajan kirjoittaminen sivuille ei jatkossa riitä. Ehdotus on ollut lausuntokierroksella. Valmisteilla on yhteenveto ja johtopäätökset lausunnoista.

Toivottavasti helposti toteutettava malli löytyy, jotta netissä voitaisiin tarvittaessa varmistaa palvelun käyttäjäksi haluavan ikä. Sitä ennen vanhempien on syytä seurata lastensa käyttäytymistä sosiaalisessa mediassa ja miettiä, onko hyvä, että lapsi oppii iän valehtelemisen olevan ihan ok.


Kirjoittaja

Anja Peltonen toimii kansainvälisten kuluttaja-asioiden johtajana Kilpailu- ja kuluttajavirastossa.

Media lasten arjen taitojen kehittäjänä

Varhaiskasvatus-2016-banneri

Varhaiskasvatuksen opiskelijat nostavat suunnittelemassaan Facebook-postausten sarjassa nostaa esille lasten mediankäytön. Eritoten pelaamisen, ja sen vaikutuksen lapsen arjentaitojen kehittymiseen. Ryhmä suunnitteli Kuka kasv@taa ketä Facebook-sivuille kolme teemaa, jotka käsittelevät lasten peli-ikärajojen noudattamisen tärkeyttä. Käy sivuilla, osallistu keskusteluun ja välitä viestiä eteenpäin!

Teemoina:

  • ikärajat
  • sisällöt
  • leikkien pelihahmot ja leikkimaailmat

Lapsen kyky ymmärtää ja tulkita mediasisältöjä on riippuvainen iän myötä kehittyvistä emotionaalisista ja kognitiivisista taidoista. Etäisyyden ottaminen liian rajuihin tai pelottaviin mediasisältöihin edellyttääkin faktan ja fiktion erottelukykyä, joka kehittyy alle kouluikäisellä lapsella vasta vähitellen.  Aikuisen vastuulla on tarkistaa, että peli on lapsen kehitystasolle sopiva. Ikärajoille on monia eri syitä ja jokainen vanhempi tuntee oman lapsensa kehitystason parhaiten ja on samalla paras arvioimaan pelien sopivuutta. Vanhemman tukena peli-ikärajojen noudattamisessa toimii ikärajat.fi-sivusto.FB-postaus

Peli-ikärajojen lisäksi aikuisten huomion tulisi kiinnittyä myös pelien sisältöihin ja pelien synnyttämiin leikkeihin. Liian usein peliaika on määrävänä tekijänä sisällön sijaan. Happo toteaa, että aikuisen vähäinen kiinnostus pelaamiseen voi saada aikuisen puuttumaan mekaanisesti vain peliajan rajoittamiseen. Tietämättömyyttään aikuinen voi pahimmillaan keskeyttää lapsille merkityksellisen yhteisen pelihetken.

Mielestämme lapsen ja aikuisen yhteisellä pelaamisella voi olla tuloksena myös aikuisen kiinnostuksen herääminen pelejä kohtaan. Parhaimmillaan yhteisistä pelihetkistä voi muodostua merkityksellisiä vuorovaikutushetkiä lapsen ja aikuisen välille. Sisällöllisesti oikeanlaiset ovat lapsille kehittäviä. Mediamuksujen pitkittäistutkimuksen kolmannessa osassa monet vanhemmat olivat sitä mieltä, että  lapset ovat kehittyneet käyttäessään mediaa, sillä pelit opettavat motorisia taitoja, kielitaitoa, sosiaalisia taitoja ja netti tiedonhaun taitoja.

Suurimmassa osassa perheistä oppimista tapahtuu kaiken aikaa arjessa sen kummemmin suunnittelematta. Vanhemmat ovat itse kiinnittineet huomiota siihen, kuinka tehokasta kaveriperustainen oppiminen lasten välillä on. Media on lasten arjessa joka puolella ja peleistä tutut hahmot toistuvat arkisissa tuotteissa kuten pussilakanoissa ja leluissa. Lasten ympäristö on on mediasisältöjen ympärille rakennettujen kulutusketjujen ja brändien halitsema.

Peleistä ja niiden oheismateriaaleista pelihahmot siirtyvät lasten leikkeihin ja leikkivälineisiin. Pelihahmosta saatta tulla lähes kaveriporukan jäsen, josta puhutaan ja joka näkyy lapsen joka päiväisessä arjessä kotona ja päiväkodissa. Pelien virtuaaliset seikkailut haastavat lapset kosketuksiin tunne-elämänsä kanssa. Ne tarjoavat turvallisen ympäristön kohdata voimakkaita tunteita, niin positiivisia kuin negatiivisia, ja opetella niiden hallintaa. Pelin maailmassa voi usein kokeilla erilaisia sosiaalisia rooleja ja luonteenpiirteitä turvallisessa ympäristössä.

Lapsille pelien luoma yhteisöllisyys on tärkeää. Sosiaalisuus nousi myös Mobiilimuksujen tutkimuslasten puheessa vahvasti esiin – pelaaminen oli yksinkertaisesti mukavampaa yhdessä kuin yksin. Olemme havainneet, että lapsi haluaa peleihinsä mielellään kaverin mukaan, kuten muissakin leikeissään.

Puhe vetäytyvästä yksinpelaamisesta on liioiteltua. On aika kohdistaa huomio pelaamisen haitoista sen hyötyihin ja ottaa niistä kaikki irti. Lapsella on oikeus tulla nähdyksi oman elämänsä sankarina.

Lähteet:

Happo, H. (2011). Turvallinen pelaaminen – Miksi pelaamista rajoitetaan? Teoksessa A. Pentikäinen, A. Rauhala, H. Niinistö, R. Olkkonen & E. Ruddock (toim.), Mediametkaa! Osa 4 – Kaikki peliin ( s. 60-67). Helsinki: Mediakasvatuskeskus Metka ry.

Noppari, E. (2014). Mobiilimuksut. Lasten ja nuorten medaiympäristön muutos, osa 3. Tampere: Journalismin, viestinnän ja median tutkimuskeskus COMET.  Viitattu 23.3.2016.

Salokoski, T. (2006). Pelinappulat. Teoksessa H. Niinistö (toim.), A. Ruhala (toim.), A. Henriksson & L. Pentikäinen, Mediametkaa! Mediakasvattajan käsikirja kaikilla mausteilla (s. 66-77). Helisnki: Mediakasvatuskeskus Metka ry.

Kollaasin kuvalähteet: Pixabay, Insomniac Games (Ratchet & Clank), Blizzard Entertainment (Mercy), Valve Software (Heavy & Engineer), Nintendo (Mario), Rovio (Red), Mojang (Minecraft Zombie), Microsoft Studios (Master Chief).


Kirjoittajat Ilmari Lappalainen, Milla Laurinmäki, Annamari Mustamäki,Teemu Männistö, Sanna Seppälä. Helsingin Yliopiston Opettajankoulutuslaitos Lastentarhanopettajankoulutus, Varhaiskasvatuksen pedagogiikka

Teknologia – uhka vai mahdollisuus?

Varhaiskasvatus-2016-banneri

Vuosi 2030. Piilaakson päiväkodissa on lelupäivä. Aamupiirissä lapset pääsevät esittelemään kotoa tuomiaan leluja.

Taneli: No mul on täs tää aipäd megaforce 7c ja siis mä sain tän ku mul tuli paha mieli ku ei mentykää päiväkodin jälkee superloppii vaik äiskä lupas.

Daijana: Mun pädis on infiniti näyttö ja se on paljon paljon parempi ku Tanelil. Sitä paitsi tää on kalliimpiki.

Tiina-Tuulikki: Mul on tää Pom-pupu vaa.

Taneli: Vähän noloo! Mitä tol voi muka tehä?

Olemmeko kulkemassa kohti tällaista tulevaisuutta? Tätäkö me haluamme?

Varhaisikäisten lasten teknologialaitteiden käyttö on lisääntynyt ja arkipäiväistynyt. Yhä useammat vanhemmat korvaavat aidon vuorovaikutuksen ja läsnäolon viihdyttämällä lastaan jollakin sähköisellä välineellä ilman todellista tietoa siitä, mitä lapsi oikeasti laitteella tekee ja mitä vaikutuksia laitteen käytöllä on lapsen hyvinvointiin.

Tutkimukset osoittavat, että liiallisella teknologialaitteiden käytöllä on vaikutuksia lasten fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen. Uniongelmilla, lisääntyneellä aggressiivisuudella ja ylivilkkaudella on selkeä yhteys valvomattomaan ja liialliseen teknologiakulutukseen. Erot ovat kuitenkin yksilöllisiä. Laitteiden tuleminen lähelle lasten elämää lisää myös eriarvoisuutta niin lasten kuin eri sosioekonomisessa asemassa olevien perheidenkin kesken.

Oikein ja kohtuudella käytettynä teknologialaitteet ovat kuitenkin hyvä lisä tukemaan lasten oppimista ja kehitystä. Pedagogisia elementtejä sisältävillä sovelluksilla voidaan tukea esimerkiksi lapsen kielellisten ja matemaattisten taitojen kehittymistä.Nämä eivät kuitenkaan korvaa aidon vuorovaikutuksen mahdollistamaa oppimista.

Teknologian mukanaan tuomat mahdollisuudet tulisi huomioida myös erityislasten kanssa työskennellessä, sillä joillakin lapsilla audiovisuaalisuus voi olla hyvinkin motivoiva tekijä ja näin ollen helpottaa haastavien asioiden oppimista.

Media- ja teknologiakeskeisyyden lisääntyminen muuttaa myös tulevaisuuden varhaiskasvattajien työnkuvaa. Teknologisoitumista tulisikin ottaa huomioon yhä enemmän jo koulutuksissa. Kysymys kuuluukin, mikä on varhaiskasvattajan rooli lapsen mediakasvatuksessa?


Helsingin Yliopisto, Opettajankoulutuslaitos, Lastentarhanopettajan koulutus, Varhaiskasvatuksen pedagogiikka KL 2016

Kirjoittajat: Vilma Kulmala, Eveliina Koljonen, Jessica Ketonen, Eevi Laaksovirta

Lasten medialukutaitoa kehittämässä

Varhaiskasvatus-2016-banneri

Kirkkonummella kaikkiin päiväkotiryhmiin on parin vuoden sisällä hankittu dokumenttikamerat, älytaulut ja tabletit. Ovatko kalliit laitteet oikeasti pienten lasten käytössä päiväkodin arjessa? Mitä laitteilla voisi käytännössä tehdä ja mitä lapset niiden kanssa touhutessa oppivat? Saadakseen vastaukset kysymyksiin, ryhmä Helsingin yliopiston lastentarhanopettajaopiskelijoita kävi Kirkkonummella Nissnikun päiväkodissa tutustumassa media- ja teknologiakasvatukseen.

 ”Kun itse tekee, niin ymmärtää” 

Yhtenä tärkeimmistä asioista Nissnikussa pidetään sitä, että lapsi on toimija eikä vain valmiiksi luodun tuotteen käyttäjä. Kun lapset oppivat luomaan itse mediatuotteita, he eivät enää halua niin paljon pelata valmiiksi koodattuja pelejä. On paljon jännittävämpää ja innostavampaa luoda jotain itse.

Päiväkodin aikuiset eivät aina opeta yksityiskohtaisesti miten jotain ohjelmaa käytetään, vaan lapsen pitää itse keksiä miten laite tai ohjelma toimii. Silloin korostuvat onnistumisen kokemukset ja oivaltaminen, ja lapsi muistaa oppimansa paremmin. Toisinaan lapset jopa opettavat ylpeinä vanhempia tai läheisen koulun oppilaita sovellusten käytössä.

Päiväkodissa tuotetaan itse videoita animaatioista elokuviin (käytössä mm. sovellukset iMovie ja iStopmotion). Lapset oppivat tekemällä itse. He näkevät kuinka prosessi toimii ja sitä kautta ymmärtävät, ettei kaikki mitä mediassa nähdään ole totta.

Lasten kanssa on tehty esimerkiksi mainoksia heidän omiin elokuviinsa. Tällöin he oppivat ymmärtämään mainostajien tarkoitusperiä ja suhtautumaan mainontaan terveen kriittisesti. Lasten kanssa on myös käyty läpi äänimaailman ja musiikin vaikutusta videoiden tunnelmaan. Eräässä projektissa lapset saivat nauhoittaa vanhempiensa kanssa animaatioon omia ääniä, ja myöhemmin tarkastella erilaisia lopputuloksia.

Lapset ovat saaneet tehdä projektina myös sanomalehtä, jolloin pohdittiin mikä olisi tärkeää uutisoitavaa. Lapset saivat opettajien avustuksella kirjoittaa jostain aiheesta ja olla mukana lopputuotteen eli sanomalehden tekemisessä.

Lapsi tekee sähköistä kirjaa Book Creator –ohjelmalla.
Lapsi tekee sähköistä kirjaa Book Creator –ohjelmalla.

Lasten kanssa voidaan tutustua kuviin ja niiden tulkintaan monella tavalla. Valitusta kuvasta lapsille saatetaan ensin esitellä pieni osa, jonka perusteella lapset kertovat, mitä he kuvassa näkevät ja mitä kuvassa olevat henkilöt miettivät sekä miltä kuvan henkilöt näyttävät. Nähtyään koko kuvan lapset kertovat, mitä he näkevät nyt ja pohtivat esimerkiksi miksi kuva on mustavalkoinen.

Nissnikun päiväkodissa otettuja kuvia laitetaan Instagramiin ja lasten kanssa on keskusteltu siitä, mitä internetissä kannattaa jakaa. Lapset ovat oppineet, että Instagramiin laitetuissa kuvissa lasten kasvoja ei näy. Jotta heitä ei voi tunnistaa, he kääntävät kuvia otettaessa automaattisesti selkänsä kameralle.

Lapset ovat tehneet Päiväni eläimenä -kuvia, joissa he ovat pukeutuneet eläimiksi, valinneet haluamansa taustan ja työstäneet kuvan GS Wizard –ohjelmalla kokonaisuudeksi.

Lastentarhanopettajat kertoivat harjoitusten opettaneen lapsia katsomaan kuvia kriittisesti ja havaitsemaan esimerkiksi mitkä mainosten tai ohjelmien kuvat eivät ole ”oikeita”.

Päiväni eläimenä -kuva. Lapsi on itse valinnut taustan ja työstänyt kuvan.
Päiväni eläimenä -kuva. Lapsi on itse valinnut taustan ja työstänyt kuvan.

Erityisen innoissaan lapset ovat olleet QR-koodeista, joita voi nykyään havaita lähes kaikkialla. Päiväkodissa tähän  innostukseen on tartuttu ja QR-koodeja hyödynnetään monella tavalla. Lapset saavat tuoda päiväkotiin esimerkiksi löytämiään elintarvikepakkauksia ja koodin takana olevaan materiaaliin tutustutaan yhdessä. Samalla aukeaa mahdollisuus keskustella siitä, miksi koodien taakse halutaan asettaa houkuttelevia videoita tai muuta mainosmateriaalia. Myös omien QR-koodien tekeminen on mahdollista ja näitä koodien taakse piilotettuja videoita onkin päiväkodissa löydettävissä monesta paikasta.

Nissnikun vierailumme vahvisti käsitystämme – media- ja teknologiakasvatus kuuluu ehdottomasti myös varhaiskasvatusikäisille!

Voit tutustua tarkemmin lapsia osallistaviin toimintaideoihin vaikkapa tämän sivuston avulla: http://mediahyrra.mediakasvatus.fi/


Helsingin Yliopisto, Opettajankoulutuslaitos, Lastentarhanopettajan koulutus, Varhaiskasvatuksen pedagogiikka KL 2016

Kirjoittajat: Remes, Stenman, Romppanen, Selin ja Pakalén

Ohjattuna kohti itsenäistä kuluttajuutta

Nuorelle älylaitteet kuuluvat elämään niin sosiaalisissa suhteissa, ostoksilla kuin opiskelussakin. Teini-iässä käsitteellinen ajattelu kehittyy, mikä johtaa yhä itsenäisempään ja kriittisempään toimintaan kuluttajana ja myös älylaitteiden käyttäjänä. Älylaitteisiin liittyvät vastuukysymykset omaksutaan helposti, koska eettiset pohdinnat ja arvokysymykset kiinnostavat nuorta luonnostaan.

Vaikka nuoret käyttävätkin laitteita itsenäisesti, vastuu on edelleen aikuisilla. Käytön ohjaus muuntuu vähitellen sääntöjen ja estojen maailmasta itsenäisyyteen ja vastuunkantoon. Teini-iässä opetellaan käyttämään ohjatusti erilaisia maksuun tarkoitettuja välineitä. Edelleen voi kuitenkin olla tarpeen asettaa myös teknisiä rajoituksia ja estoja, jotta nuori voi turvallisesti opetella taitoja ja edetä kohti täysi-ikäisen vastuita.

Seuraavassa on lueteltu asioita, joita vanhempien kannattaa miettiä, kun he ohjaavat nuoria käyttämään erilaisia laitteita ja palveluita turvallisesti ja hyvillä mielin.

  1. Mieti yhdessä nuoren kanssa eri älylaitteiden käyttötarkoitusta. Ohjaa nuorta luomaan soveltuva, omien tarpeiden mukainen mediaympäristö.
  2. Valitse nuoren kanssa yhdessä sopiva liittymäsopimus. Kytkekää tarkoituksenmukaiset estot tekstarimaksamiseen, maksullisiin puhelinnumeroihin ja mobiilimaksamiseen (jälkimmäisellä tarkoitetaan netti- tai mobiilikaupoissa tehtävää maksua, joka laskutetaan puhelinlaskussa). Voit edellyttää, että myyjä kertoo estoista ja rajoituksista.
  3. Sovi nuoren kanssa sovellusten tilaamisen/ostamisen säännöt. Tarkista, että oman luottokorttisi numero ei tallennu nuoren käyttämälle laitteelle tai laitteella olevaan sovellukseen eikä jää nuoren käyttöön.
  4. Ole tietoinen peleistä, joita nuori pelaa. Muistuta nuorta, että myös ilmaisissa peleissä on maksullisia lisäominaisuuksia.
  5. Muistuta nuorta, että mobiililaite ja liittymä ovat kuin luottokortti ja niiden käyttö edellyttää vastuullisuutta.
  6. Ohjaa nuorta asettamaan laitteelle suojakoodit ja korosta nuorelle tietoturvaa ja tietosuojaa. Ohjaa varautumaan tilanteeseen, jossa puhelin katoaa.
  7. Ennen ulkomaan matkaa, varmista, että nuori osaa ja muistaa kytkeä datayhteyden pois päältä. Muistuta nuorta, että operaattorin puhelinnumeron on hyvä olla matkalla mukana ongelmatilanteita varten.
  8. Keskustele nuoren kanssa median käytöstä ja ohjaa nuorta toimimaan lain mukaan ja ottamaan huomioon eettiset näkökulmat.
  9. Ohjaa nuorta toimimaan vastuullisena kuluttajana ja hahmottamaan kaiken kuluttamisen vaikutuksia taloudelliseen tilanteeseen.
  10. Etsi yhdessä nuoren kanssa kuluttajatietoa ja ota hänet ongelmatilanteessa mukaan opettelemaan valituksen tekemistä.
  11. Ota puheeksi verkossa ostaminen ja erityisesti ulkomailta ostamiseen liittyvä kuluttajansuoja.
  12. Ohjaa nuorta lukemaan käyttö- ja sopimusehtoja ja minimoimaan mahdolliset tulevat ongelmat ja riskit.
  13. Rohkaise nuorta pohtimaan sosiaalisen paineen vaikutuksia valintoihin ja mielihaluihin.
  14. Arvioi yhdessä nuoren kanssa, minkälaisiin ostoksiin hänellä on alaikäisenä oikeus ja mihin ei.
  15. Keskustelkaa yhdessä nuoren kanssa häntä houkuttelevista palveluista, joiden käytöstä voi syntyä kuluja ja sopikaa niille rajat nuoren käytössä olevien rahojen mukaisesti.
  16. Tunnista ja arvioi yhdessä nuoren kanssa erilaisia markkinoinnin, mainonnan, tuotesijoittelun ja piilomainonnan tapoja ja toimintamalleja.

 

Hyödyllisiä linkkejä:

Edu.fi:n materiaaleja tekijänoikeuksiin.

Kansallisen audiovisuaalisen instituutin (KAVI) mediakasvatus- ja kuvaohjelmayksikön (MEKU) ”Lapset ja media” kasvattajan opas, 2014.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston ja Nuorten akatemian yhteistyössä tuottamat videot ”Mitä sopimuksella sovitaan?” ja ”Kuluttajan oikeudet ja vastuut”.

Koulukinon tuottama media-avain, joka auttaa lapsille ja nuorille soveltuvan mediasisällön valitsemisessa.

Mediakasvattajan kenttäopas peruskouluikäisten vanhemmille.

Mediataitokoulun tietopankki.

Pelastakaa lapset ry:n kännykkäkasvattajan käsikirja, 2010.

Pelastakaa lapset ry:n ”Nettielämä on oikeaa elämää – opas kasvattajalle”, 2011.

Yle-uutiset, 2013. Sosiaalisen median palveluiden ikärajat mietityttävät.

Varhaisnuori älylaitteiden käyttäjänä

Varhaisnuoret ovat median suurkuluttajia. Alakoulun ylimmillä vuosiluokilla merkittävä osa mobiililaitteen käyttöajasta voi kulua pelaamiseen ja laitteet mielletään ennen kaikkea ajanvietteenä. Älylaite voi olla varhaisnuoren lompakko, verkostoitumisväline ja työkalu läksyjen teossa. Varhaisnuoren aktiivista suuntautumista maailmaan ja tiedonhankintaan kannattaa hyödyntää, kun opetellaan vastuullista älylaitteiden käyttöä. On hyvä harjoitella lähdekritiikkiä, palveluiden luotettavuuden arvioimista ja mainonnanlukutaitoa. Lue lisää