Kotitalousopettajan apuvälineitä kuluttajakasvatuksen suunnitteluun

Viime viikolla julkaisimme kotitehtäväpankin, joka on tarkoitettu kaikkien oppiaineiden käyttöön. Kotitehtävät on erikseen mainittuna erityisesti kotitalouden opetussuunitelman perusteissa. Kotitehtäväpankin avulla voi kotitalouden oppiaineessa tehdä kuluttajasisältöjen opettamisen helpommaksi.

Kuluttaja- ja talousosaamisen tavoitteisiin vastaaminen voi tuntua joskus opettajasta hankalalta. Kuluttajateemoilla on taipumus hävitä ja unohtua ruoanvalmistuksen ja leipomisen opettamisen tuoksinassa. Kuitenkin aina, kun käytetään ruokaohjeita, on siinä läsnä esimerkiksi mainonta ja kaupallinen viestintä. Kun käytetään kodinkoneita ja ruoanvalmistuslaitteita, voidaan siinä ohessa puhua tavaroiden virheistä ja takuusta. Ruokaostosten yhteydessä voidaan puhua maksamisesta siinä missä ravintosisällöistäkin.

Myös Hille Janhonen-Abruaquah lähestyi samaa teemaa tässä blogissa julkaistulla kirjoituksellaan ”Mitä minun pitäisi opettaa kuluttamisesta?” Hän ehdottaakin kuluttajakasvatuksen näkyväksi tekemistä “Kuukauden kuluttajateemalla”. Kymmenen teemaa nostavat esiin kuluttajuuteen olennaisesti kietoutuvat asiat. Kuukauden aikana eri vuosiluokilla ja eri opetuskertojen yhteydessä tarkastellaan kuukauden teemaa kuhunkin opetuskertaan sopivalla tavalla.

Opettajalle on tarjolla muutakin tukimateriaalia. Teimme yhteistyössä Opetushallituksen kanssa Edu.fi-sivustolle kuluttajakasvatuksen aineistoa jo syksyllä 2015. Siinäkin kantava ajatus on, että kuluttajuus on mukana kotitalousopetuksen jokaisella oppitunnilla. Kotitalousopetuksen kuluttaja- ja talousosaamisen (S3) kokonaisuus muodostuu eheäksi, kun sitä toteutetaan yhdistettynä kahteen muuhun kotitalouden sisältöalueeseen ruokakasvatukseen (S1) sekä asumiseen ja yhdessä elämiseen (S2).

Opetushallituksen kanssa tehdyn aineiston yhtenä näkökulmana on kotitalouden kuluttajaosaamisen kehittyminen ikäkausittain. Aineistossa esiteltyä kehystä voi käyttää kuluttajakasvatuksen oppimisjatkumon suunnitteluun eri vuosiluokille.

Kuluttaja- ja talouskasvatus kuuluu myös varhaiskasvatukseen

Opetushallituksessa valmistellaan parhaillaan varhaiskasvatuksen suunnitelmaa. Sain kunnian olla mukana kommentoimassa suunnitelman ensimmäistä luonnosta, jossa on paljon kestävään tulevaisuuteen tähtäävän kasvatuksen tavoitteita.

Suunnitelmassa on hienosti esillä ympäristökasvatuksen teemat. Luontosuhde on keskiössä. Ympäristökasvatuksessa herätetään kiinnostus luontoa ja sen monimuotoisuutta kohtaan. Kuitenkaan pelkkä säästämisestä ja roskaamisesta puhuminen, ruuan tai eri materiaalien alkuperää ja kiertoa koskevien kysymysten avaaminen eivät anna riittäviä valmiuksia toimia yhä monimutkaistuvammassa arjessa kuluttajan roolissa kestävästi.

Kestävä kulutus perustuu monipuolisiin taitoihin toimia arjessa

Kestävyys on ekologisen kestävyyden ohella myös taloudellisesta, sosiaalisesta ja kulttuurista kestävyyttä. Ympäristökasvatus tukee muita kestävään tulevaisuuteen tähtääviä kasvatuksen osa-alueita. Luonnon lisäksi lapsilla on kokemuksia lähiyhteisöstään, joita kasvatuksen on tarpeen avata ja selittää. Niistä kehittyy vaiheittain suhde yhteiskuntaan, kansalaisuuteen ja myös kulutukseen.

Lapset tarvitsevat perinteisen ympäristökasvatuksen tueksi kuluttajakasvatusta, tietoja, taitoja, asenteita ja toimintavalmiuksia ihmisen eri rooleihin, joissa tapahtuu kuluttamista. Uudistuvaan varhaiskasvatuksen suunnitelmaan on tarpeen saada mukaan kasvattajalle työkaluja, joilla voi on ikäkauden mukaisesti auttaa lasta hahmottamaan maailmaa – ymmärtämään itseään ja yhteiskuntaa.

Edes lapset eivät ole kaupallisen elämäntavan ulkopuolella. Kuluttaminen on jatkuvasti läsnä arjessa, tuotteita, palveluita ja kokemuksia hankitaan ja käytetään päivittäin. Lasten elämässä kuluttaminen on arjen ja sosiaalisen elämän keskeisimpiä ilmiöitä. Tarvitaan tavoitteellista elämäntaitojen ja tottumusten ohjaamista, arjen ja elämänpiirin avaamista ja selittämistä.

Leikitään kotia, kauppaa, pankkia – opitaan arjenhallintaa ja yhteiskunnassa toimimista

Varhaiskasvatuksen kuluttaja- ja talouskasvatuksessa autetaan lasta ymmärtämään arkea ja omaa elämänpiiriään ja saamaan valmiuksia selviytymään kulutuksen sosiaalisessa paineessa ja kaupallisessa vaikuttamisessa. Itsetuntemusta kasvatetaan pohtimalla omia valintoja ja hyvinvointia.

Päivähoidossa voidaan ohjata oppijaa osallistumaan kauppaleikkeihin, jossa on leikin avulla mahdollisuus saada käsitystä ostamisesta ja samalla valintojen tekemisestä ja vastuullisuudesta. On tärkeää auttaa lasta hahmottamaan ostotapahtumaa ja omistamisen käsitettä. Samalla lapselle syntyy oman ikäkauden mukainen käsitys rahasta käsitteenä ja sen käytöstä. Opetuksessa voidaan tarjota lapselle kokemuksia omistamisesta, lainaamisesta, jakamisesta ja vaihtamisesta.

Kuluttajataidot ovat myös tärkeä osa varhaiskasvatuksen mediataitoja. Kaupallinen viestintä on läsnä lapsen arjessa, joten opetuksessa voidaan aktivoida lasta tutkimaan todellisen ja kuvitteellisen eroja, ja samalla auttaa oppijaa havainnoimaan ja keskustelemaan kohtaamastaan mainonnasta ryhmän ja perheen kesken. Myös varhaiskasvatuksessa voi tuoda esiin tosiasian, että ei ole mahdollista ostaa kaikkea mitä mainostetaan.

Kuka kasvattaa ketä -blogi jatkaa varhaiskasvatuksen teemoilla julkaisemalla seuraavaksi lastentarhan opettajaksi opiskelevien kirjoittamia blogeja.

Mitä minun pitäisi opettaa kuluttamisesta?

“Mitä kuluttajakasvatuksesta oikein pitäisi opettaa?”, pohti opiskelija kuluttajakasvatusta käsittelevän kurssin päättyessä. Kun on huolella perehtynyt perusopetuksen opetussuunnitelmaan kuluttajakasvatuksen näkökulmasta sekä alkanut ymmärtää kulutuksen yhteyksiä arkielämään, iskee vääjämättä runsauden pula.

Miten kaikki tämä paketoidaan kokonaisuudeksi, joka istuu luontevasti omaan opettajuuteen, on saumaton osa oppilaan todellisuutta ja yhdistyy samalla tiiviisti kotitalouden muihin sisältöalueisiin? Tai miksi kuluttajakasvatus on ylipäänsä tärkeää?

Kodeissa sen jäsenet toimivat eri rooleissa. Perheenjäsenenä on vaikkapa äiti, isä, pappa tai sisar. Toisinaan taas työ- tai koululaisen rooli on näkyvin tapa toimia kotonakin, ja joskus harrastukseen liittyvä rooli vaikkapa yhdistyksen sihteerinä on näkyvin rooli.

Cute sisters pouting while taking photos with smart phone at homeKaikkien näiden ja monien muiden roolien risteymässä olemme myös kuluttajia: rippijuhliin tuleva täti kultasepän liikkeessä tai jalkapallojoukkueen huoltaja eväsmuonitusta järjestämässä. Yhteiskunnan jäsenenä saatamme osallistua vaikkapa kirpputoripäivään. Kuluttajan moninaista roolia emme pääse pakoon. Kuluttajaksi kasvu on osa lapsen, nuoren ja aikuisenkin kasvua.

iStock_000060649302_MediumKotitalousopettaja voi huokaista helpotuksesta, sillä kotitalousopetus on automaattisesti kuluttajakasvatusta. Vastuu, kestävyys ja huolenpito ovat aina olleet keskeisiä kotitaloudellisessa ajattelussa. Kestävän kehityksen ulottuvuudet – ekologinen, taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys – muuttuvat kotitalousopetuksessa arjen toiminnaksi ja kestäviksi toiminnoksi.

Pulmana ehkä enemmänkin on, että kuluttajakasvatuksen eri aihealueet jäävät helposti huomaamatta niin oppilaalta, opettajalta kuin kouluyhteisön kollegoiltakin.Sport shoes

Ehdotankin kuluttajakasvatuksen näkyväksi tekemistä “Kuukauden kuluttajateemalla”. Kymmenen teemaa nostavat esiin kuluttajuuteen olennaisesti kietoutuvat asiat. Kuukauden aikana eri vuosiluokilla ja eri opetuskertojen yhteydessä tarkastellaan kuukauden teemaa kuhunkin opetuskertaan sopivalla tavalla.

Teemojen toteutusta voi suunnitella EDU.FI kotitalouden tukimateriaalin avulla.

Elokuu – Koneet käytössä: käyttävätkö koneet minua?

Syyskuu – Elinkaari: mistä kaikki alkaa – mihin se päättyy?

Lokakuu – Sovittu juttu, mutta kenen kanssa sovin?

Marraskuu – Kävipä köpelösti – kuka auttaa kuluttajaa?

Joulukuu – Lahja: aineettomat, kestävät, syötävät, kierrätettävät, vaihdettavat lahjat

Tammikuu – Kriittiset silmälasit lukiessa markkinointiviestintää, uutisia, oppikirjoja

Helmikuu – Omat rahat: Mikä maksaa? Millä maksaa? Kuka maksaa?

Maaliskuu – Ostopolulta tavarataivaaseen – Mahtuuko hyllylle? Onko rikki? Miksi hankin?

Huhtikuu – Kierrättämällä kestävää: hävikki, turhakkeista eroon, jätteiden päätepiste

Toukokuu – Kuluttajan roolit, millainen kuluttaja minä olen / haluaisin olla?

Kirjoittaja Hille Janhonen-Abruquah, FT on kotitaloustieteen yliopistonlehtori ja vastaa kuluttajakasvatuksen opetuksesta kotitalousopettajien koulutuksessa Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksella.

Oletko kuluttajakasvatuksen myytin murtaja?

OPS 2016 on paikallisesti työn alla. Se mahdollistaa monipuolisen kuluttajakasvatuksen. Kuluttajuus on monessa oppiaineessa ja laaja-alaisessa osaamisessa mukana.

Kun vuonna 2002 aloittelin kuluttajakasvatuksen asiantuntijana, mietittiin voiko lasta edes pitää kuluttajana. Törmäsinpä usein myös kriittiseen tokaisuun, että mikä ihmeen kuluttajakasvatus – kuluttamaan ei pidä opettaa, ainakaan koulussa. Nyt enää harva kyseenalaistaa esimerkiksi taloustaitojen tärkeyttä.

Vieläkin soraääniä kuuluu siinä, kenen vastuulla on opettaa lapselle kuluttajataitoja – kodin vai koulun. Oletko sinä valmis ottamaan kopin ja opettamaan taitoja, joille ei ole kasvatusperinteitä kodeissa eikä kouluissa.

Myytit pitävät meitä kiinni menneessä tavassa oppia ja opettaa. Tällaisia mielipiteiteitä ja myyttejä olen omassa työssäni kuullut:

  • Lapset eivät ole kiinnostuneita rahasta tai ostosten teosta – kuluttaja-asioita ei kannata opettaa.
  • Koulussa ei pidä puhua kodin raha-asioista, koska on olemassa köyhiä perheitä.
  • Kuluttaja-asiat ovat niin monimutkaisia, joita ei voi opettaa ennen kuin yhdeksännellä luokalla.
  • Kuluttajataitoja ei voi opettaa kotitalouden tunnilla, koska se vie aikaa ja lapset haluavat syötävää jokaisella oppitunnilla.
  • Talouskasvatus on eri asia kuin kuluttajakasvatus.
  • Vastuullinen kuluttaminen = ympäristötietoinen kuluttaminen.

Onko sinulla omia kokemuksia kuluttajakasvatuksen myyteistä? Entä toimivia tapoja murtaa niitä? Jaa kokemuksesi blogin vastauskentässä kaikille lukijoille.

Lisäapuja myytin murtajalle

Esiopetus on oivallinen tilaisuus aloittaa kohtuullinen kuluttaminen

Yksi esiopetuksen opetussuunnitelman laaja-alaisen osaamisen tavoitteista ja oppimiskokonaisuuksista on ” kasvan ja kehityn”. Tässä oppimiskokonaisuudessa pyritään yhdessä lasten kanssa tarkastelemaan lasten kohtaamaa mainontaa ja pohtimaan kohtuullisen kuluttamisen merkitystä. Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa kannustetaan käyttämään lasten leikkejä ja piirustuksia kuluttajakasvatuksen pohjana, kun opetellaan tulkitsemaan esimerkiksi erilaisia mainoksia.

Kysyin syyslukukauden alkaessa muutamalta esiopetuksen opettajalta näkemyksiä ja kokemuksia siitä, miten he ovat jo toteuttaneet esiopetuksessa kohtuullisen kuluttajuuden ideaa ja miten toteuttaisivat sitä tulevaisuudessa.

Tässä muutamia raikkaita ehdotuksia kokeiltavaksi ja käytäntöön jätettäväksi:

  • Mitä tarkoittaa ruoan matka pöytään?
  • Mitä tehdä ruoalle, jota ei jaksakaan syödä?
  • Entä mediakriittisyys? Miten sitä voi yrittää leikin avulla harjoitella esiopetuksen aikana?
  • Mainonta ja esiopetus: käytännön esimerkkejä vaikka joulun ajan leluluetteloista
  • Jätteiden lajittelu ja ennen kaikkea jätteiden tuottaminen
  • Lainaamisen periaatteet ja yhteisistä tavaroista huolehtiminen
  • Entä osallistamiseen opetteleminen ja yhteiset päätökset siitä, mitä hankitaan yhdessä kirpputorilta ansaituilla rahoilla?

Yksinkertaisia arjen esimerkkejä, joista löytyy kosketuspintaa melkeinpä jokaiseen esiopetuksen opetussuunnitelman oppimiskokonaisuuteen.

Valmiiksi pohdittuja opetuksen ja kasvatuksen tavoitteita kohtuullisen kuluttamisen oppimiskonaisuuteen Pohjoismaiden ja Viron kuluttaja-asiantuntijoiden yhdessä laatimasta ” Lasten ja nuorten kuluttajataidot – opetuksen tavoitteita” asiakirjasta, joka antaa selkeät kuvaukset siitä, minkä tyyppisiä kuluttajuuteen kuuluvia asioita kannattaa tavoitella alle kouluikäisten lasten kanssa.

Esiopetusikäinen lapsi tarvitsee hyvän esimerkin ja hän osaa jo toimia arjessa saamansa ohjauksen mukaisesti. Lapsella on käsitystä, mitä kaupassa tapahtuu, hän alkaa tunnistaa mainokset mainoksiksi ja tietää niinikään, mitä raha on. Esiopetuksessa lapselle tulee antaa mahdollisuuksia päätöksentekoon ikäkaudelle sopivalla tavalla ja käyttää opetuksessa esimerkiksi roolileikkejä kotitalouden ja kuluttajan taitojen harjoitteluun. Näin edistetään vastuullisuuteen, taloudellisuuteen ja terveelliseen kuluttamiseen liittyvien valintojen toteutumista pienin askelin koulun ja kodin toimintoihin soveltaen.

Esiopetus muuttui opetuksen järjestäjille velvoittavaksi 1.8.2015 alkaen. Näin tavoitellaan yhtenäistä oppimisen polkua varhaiskasvatuksesta perusopetuksen päättöluokkaan asti.Esiopetukselle asetetut tavoitteet ja sisällöt on uudistettu samassa aikataulussa kuin perusopetuksen ja paikallisella tasolla uudet opetussuunnitelmat otetaan käyttöön viimeistään 1.8.2016.

Kirjoittaja Katriina Sulonen on FT ja aloittanut Paraisten kaupungin suomenkielisen koulutuksen opetuspäällikkönä loppukesällä ja on erityisen kiinnostunut opetussuunnitelmaan liittyvistä asioista.