Elokuva on monipuolinen pedagoginen väline. Tunteisiin vetoavana ja samastumaan houkuttavana elämyksellisenä taidemuotona elokuva tarjoaa mahdollisuuden kokonaisvaltaiseen oppimiskokemukseen taiteesta saatavaa iloa unohtamatta.
Audiovisuaalisena mediana elokuva rakentaa tarinansa ja viestinsä elokuvallisin keinoin. Elokuvanlukutaito, elokuvalle ominaisen kerronnan ymmärtäminen, onkin oleellinen välinen elokuvan viestien ja merkitysten purkamisessa.
Elokuvanlukutaito muodostaa myös kestävän pohjan audiovisuaalisen median ymmärtämiselle ja sitä kautta laajemmalle medialukutaidolle, joka on tärkeä osa elämäntaitoja ja esimerkiksi vastuulliseksi kuluttajaksi kasvamista.
Elokuvakasvatus tähtää elokuvanlukutaidon edistämiseen, mutta se linkittyy luontevasti myös moneen muuhun kasvatuksen näkökulmaan. Elokuva voi esimerkiksi avata arkeen yllättäviä näkövinkkeleitä ja toimia siten apuna myös kuluttajakasvatuksen päämäärien toteutumisessa. Vaikkapa kotimaisen uutuuskomedian Onnenonkijan kautta voidaan lähestyä arjen valintoja, kulutustottumuksia, rahan käyttöä ja muuta vastuulliseksi aikuiseksi kasvamisen kannalta oleellista rennosti romanttisen komedian kehyksissä.
Monen nuoren arjessa ja mediankäytössä keskeisessä osassa olevat blogit ja vlogit saavat Onnenonkijassa monia merkityksiä sekä tuottamisen että vastaanottamisen näkökulmasta. Elokuva tarjoaa oivalluksia näiden merkitysten purkamiseen sekä turvallisen etäännytetyn näkökulman peiliksi omille kokemuksille.
Elokuva voi herättää ajatuksia myös provosoimisen ja kärjistämisen kautta. Esimerkiksi Onnenonkija-elokuvan luoma kuva näennäisen pinnallisesta bloggarista saattaa olla ärsyke bloggaavalle nuorelle perustella muille ja itselleenkin motiivejaan ja tavoitteitaan, puolustaa näkökulmaansa sekä tarkastella kriittisesti (media)maailmaa ympärillään. Elokuva voi olla juuri se oikea väline saada jostain ilmiöstä monipuolisesti eri puolet esiin ja päästä asian ytimeen oppilaiden kanssa.
Arjen hallinnassa keskeisessä roolissa olevat tunnetaidot ja ihmissuhdetaidot saavat yllättävänkin paljon tukea elokuvakasvatuksesta. Elokuvien roolimalleja, ihmissuhteita, ongelmanratkaisutilanteita jne. tarkkailemalla ja purkamalla päästään pureutumaan muuten ehkä vaikeastikin sanallistettaviin emootioihin ja ihmissuhteiden ilmiöihin. Elokuvakasvatus kannustaa tarttumaan rohkeasti myös vaikeilta, jopa arveluttavilta tuntuviin teemoihin. Esimerkiksi kotimaisessa lyhytelokuvassa Perintö suurennuslasin alle joutuvat sukupolvelta toiselle välittyvät taakat, väkivallan kierre ja miehen rooli. Tunteisiin vetoava fiktio tekee nämä ilmiöt näkyviksi ja altistaa ne kritiikille, analyyttiselle arviolle ja lopulta tekee tilaa muutokselle.
Lisää vinkkejä ja näkökulmia Koulukinon oppimateriaaleista Onnenonkija ja Perintö
Kuvat: Onnenonkija (Helsinki-Filmi, 2016), Perintö (Silva Mysterium Oy, 2014).
Marjo Kovanen toimii tuottajana Koulukino – Skolbio ry:ssä. Koulukino on valtakunnallinen elokuvakasvatuksen asiantuntijajärjestö, joka edistää elokuvakasvatusta muun muassa tuottamalla oppimateriaalia elokuvateatterilevityksessä oleviin elokuviin.
