Reklamaatio-apuri toimii myös oppimateriaalina

Kuluttajavalituksen tekeminen on kuluttajakasvatuksen klassinen oppimistehtävä. Nyt voit tehdä sen myös digitaalisesti reklamaatio-apurin avulla. Ohjaat samalla oppilasta käyttämään digitaalisia apuvälineitä arjen hyötykäyttöön. Samalla aktivoit oppilasta etenemään reklamoinnissa oikeassa järjestyksessä.

Ihan ensimmäisenä kuluttajan kannattaa reklamoida yritykseen, josta on palvelun tai tuotteen hankkinut.areklamaatio-apuri-og

Pyydä oppilaita valitsemaan joko omassa elämässä tapahtunut virhetilanne tai kuvittelemaan tilanne, jossa tuote tai palvelu ei ole vastannut, sitä mitä luvattiin tai kauppa ei mennyt muuten niin kuin on oletettavaa. Sen jälkeen menkää Kilpailu- ja kuluttajaviraston reklamaatio-apurin sivuille.
Oppilaat etenevät täyttämällä valitsemansa ongelmatilanteen yksityiskohdat apuriin ja lopulta saavat järjestelmän luoman valituskirjeen. Pyydä oppilaita lähettämään kirje omaan sähköpostiinsa. Kun kirjeet on saatu perille, voidaan ne tulostaa ja arvioida mitkä ovat valituksessa tarvittavat tiedot.

Harjoitusta voi ryydittää draamaosuudella, joissa pareittain toinen voi olla asiakaspalvelun työntekijä ja toinen kuluttaja. Tässä yhteydessä voidaan harjoitella hyvää käytöstä ja omien asioiden hoitoa.

Oppilaille kannattaa lopuksi todeta, että oikeassa valitustilanteessa heidän olisi lähettävä kirje sähköpostilla yritykseen, jolle reklamaation haluaa tehdä.

Kun koulussa harjoittelee reklamaation tekemisen, siinä opitut periaatteet palaavat mieleen myös elämän tositilanteissa.

Harjoituksen päätteeksi voit näyttää videon kuluttajaneuvonnasta ja kertoa, että se on seuraava vaihe, mikäli yritykselle tehty valitus ei tuottanut tulosta.

Uusia oppimateriaaleja tarjolla: elokuvakasvatusta ja verkkokauppaa

Kaikkien oppiaineiden opettajat ovat kuluttajakasvattajia ja koulu oppimisympäristönä luo kulutustottumuksia ja ohjaa tekemään kuluttajavalintoja. Digitalisaation aikana oppimisympäristö on nykyään lähes sama kuin kulutusympäristö.

Kulutusympäristöstä on tullut siis oppimisympäristö, oppilaat oppivat verkossa nonformaalina oppimisena, mutta myös formaalin oppimisen osana opettajan ohjauksessa. Uudet oppimateriaalit ohjaavat oppilasta arvioimaan omaa verkossa toimimistaan myös kaupallisen viestinnän lukutaidon näkökulmasta.

Tämän kevään uudet oppimateriaalit yhdistyvät tiedonhankinnan ja verkko-ostamisen kautta erityisesti TVT-taitoihin, monilukutaitoon, mainonnan tunnistettavuuteen verkossa ja talouskasvatukseen.

Tutustu uutuuksiin:

  • Koulukino ja KKV ovat yhdessä laatineet talouskasvatuksen ja monilukutaidon opetusmateriaalia ”#onnenonkija” – elokuvaan. Onnenonkija on komedia tytöstä, joka ei osaa olla köyhä ja pojasta, joka ei osaa olla rikas.
  • Asiakkaana verkkokaupassa aineistossa on julkaistu uusia tehtäväkokonaisuuksia
  • Monilukutaidon opetukseen uusi opettajan aineisto “Tietoa kaupallisen viestinnän ilmiöitä
  • Blogi ja Facebook-sivu: “Kuka Kasvattaa ketä” tiedottaa, pohtii ja keskustelee. Liity mukaan ja ole mukana luomassa yhteistä käsitystä kuluttajakasvatuksesta.
  • Tietoa ajankohtaisia kuluttajakysymyksistä kuluttajaneuvonnan Facebook-sivulta.

Kotitalouden opetukseen löytyy yhteistyössä tuotettua tukimateriaalia opetushallituksen edu.fi sivulta.

Tilausansassa

Nykyään huijauksen uhriksi päätyy kenties helpommin kuin aikaisemmin. Ei siis kannata kritiikittä uskoa ihan kaikkia, erityisesti verkossa eteen tulevia kaupallisia viestejä – eikä kaikkeen tarjottuun kannata tarttua, vastata tai osallistua.

Huijauksissa annetaan usein jokin niin houkutteleva ja vahva lupaus, jotta tarjous vakuuttaa ja kiinnittää huomion. Mutta kaikki muu kirjoitetaan niin epäselvästi, että moni mainosten silmäilijä ohittaa tarjouksen ytimen.

Uskomattomien tarjousten yhteydessä ei useinkaan anneta aikaa miettiä. Päätös ostaa tai osallistua on huijauksissa yleensä tehtävä muutamassa minuutissa. Verkkosivujen tai puhelinmyyjän tarjouksessa kehotetaan toimimaan viivyttelemättä, tyyliin ” toimi heti”, ”nopeat syövät hitaat”, jotta viestin vastaanottajalle syntyisi tunne, että tuote, palkinnot, lahjakortit tai muut edut loppuvat kesken.

Tilausansojen toimintamalliin kuuluu myös se, että ensimmäinen tuotenäyte luvataan toimittaa postimaksun hinnalla. Sen sijaan mainitsematta jätetään, että halvan tuotteen ostamalla ajautuu samalla kestotilaajaksi, mikä tarkoittaa uusia tuotteita laskuineen kuukausittain.

Edellä kuvattuja toimintamalleja käytetään tyypillisesti sukka-, alushousu-, luontaistuote-, partahöyläkerhoissa. Tällaisen kerhon jäsenyys voi tulla yllätyksenä, koska yllätyksen takaavat seikat on piilotettu sopimusehtoihin, jotka eivät vastaa mainoksen viestiä. Tuotenäytteen sijaan tai tuotepakkauksen lisäksi kuluttaja saa laskun tuotteesta, jota ei ole ymmärtänyt tilanneensa.

KKV uudessa videossa kerrotaan, miten kannattaa menetellä, jos näyte- tai kokeilupakkaus osoittautuukin tilausansaksi.

Opetuksessa videota voi käyttää yhteiskuntaopin, kotitalouden, äidinkielen ja TVT- taitojen opetuksen yhteydessä.

Verkkosivistys ratkaisee kaupanteon onnistumisen netissä

Digitaalisessa kaupanteossa pätevät samat oikeudet ja vastuut sekä osaamisen lainalaisuudet kuin muutenkin kaupankäynnissä yritysten kanssa. Kuluttajansuojan periaatteet ovat voimassa, toimitaan sitten verkkokaupassa tai kivijalkakaupassa. Erityispiirteenä verkkokaupassa on palautusmenettely, mutta sekin on tuttua jo etämyynnistä eli puhelin- ja postimyynnistä.

Digikuluttajana tarvitsemme erinomaiset viestintä- ja tiedonhallintataidot sekä ymmärrystä digitaalisten laitteiden ja ohjelmistojen toimintalogiikasta, jotta pystymme toimimaan verkossa järkevästi sekä hankkimaan ja vertailemaan tarvitsemaamme tietoa.

Surffaillessamme netissä olemme jo astuneet ostopolulle. Tarvitsemme verkkosivistystä eli tiedonhallintataitoja kuten kriittistä ajattelua, kykyä suojata yksityisyyttä ja ymmärrystä siitä, että selailuhistoriamme tallentuu. Tästä riippuu se, millaiseksi  oma käyttäjäprofiilimme muodostuu ja millaisia kaupallisia viestejä tulemme jatkossa saamaan. Digitaitoja voidaan opetuksessa pohtia esimerkiksi seuraavan kaupanteon prosessin kautta:

  1. Vertailu ja tiedonhankinta
    Ostopäätös verkossa on tietoisen tiedonhankinnan ja pitkäaikaisen surffailun yhteistulosta. Tiedonhakuamme ja valintojamme helpottamaan on laadittu vertailusivustoja, mutta voiko niihin luottaa? Meillä on taipumus luottaa vertaisarvioihin, vaikka myös ne voivat olla osa yrityksen kaupallista viestintää.
  2. Kaupanteko
    Verkossa pitää pystyä hahmottamaan ja arvioimaan useita asioita samanaikaisesti. Joskus kokonaisuus hahmottuu yhdellä silmäyksellä, joskus tietoa joutuu etsimään useamman linkin kautta. Siksi on tärkeää, että ostajalla on ymmärrys siitä, mitä tietoja hän kaupan onnistumiseen tarvitsee.
    Yhä useammin asioidaan verkossa myös sellaisissa palveluissa jotka kuuluvat ns. jakamistalouden piiriin, jolloin kauppaa tehdäänkin yksityishenkilön kanssa. Silloin säännöt ovat toiset, ja tällöin on tärkeintä ottaa selvää, kenen kanssa asioi ja millä ehdoilla kauppaa tehdään. Surffailu ja tiedonhankinta eivät pelkästään auta hahmottamaan kuluttajansuojan kannalta olennaisia asioita. Löydänkö tarvittavat tiedot yrityksestä, onko se luotettava? Millä ehdoilla kauppaa tehdään, milloin saan tuotteen, miten se toimitetaan, onko ilmoitettu hinta kokonaishinta vai vaaditaanko laskussa enemmän? Mihin minä sitoudun?
  3. Maksaminen
    Maksamisvaiheessa kuluttajan digitaidot tulevat esille toisella tavalla. Tarvitsemme ymmärrystä eri maksumenetelmistä ja tajua muun muassa siitä, mihin oma luottokortin numero tai pin-koodi tallentuu. Keskeistä on valita maksutapa, jonka periaatteet ymmärtää. On tärkeää myös tuntea oma laitteensa ja sen toimintaperiaatteet maksamisessa sekä se, että laitteen tietoturva on kunnossa. Digitaitoa on olla selvillä ostostensa ja toimiensa kustannuksista ja arvioida ostoksiaan ja palveluiden käyttöään suhteessa omaan taloudelliseen tilanteeseen. Ostaminen ja lainan ottaminen verkossa on helppoa ja ostoksia voi tehdä myös tilanteissa, joissa harkintakyky ei ole parhaimmillaan, esimerkiksi yön pimeinä tunteina.
  4. Kaupanteon jälkeen
    Monet yritykset kutsuvat asiakkaitaan kertomaan kokemuksistaan brändiin liitetyssä mediassa, somessa, verkkosivuilla tai kilpailuissa. Digikuluttajan kannattaa miettiä haluaako olla mukana tuottamassa ja jakamassa yritysten kaupallista viestintää ja sisältöä. Yritykset seuraavat asiakasuskollisuutta ja viestivät sinulle, jos olet antanut yhteystietosi tai käyttäjäprofiilisi on löydettävissä verkosta. Kuluttajana kannattaa tiedostaa oikeutensa omiin tietoihinsa ja valita miten haluaa toimia. Toisaalta myös huonojen kokemusten kertominen verkkokeskusteluissa kannattaa tehdä asiallisesti. Tarvittaessa voi ottaa yhteyttä kuluttajaneuvontaan .

Oppia ostopolulle osa kaksi

Ostopolulla tarkoitetaan toimintaa ennen ostopäätöksen syntymistä. Mainostajan näkökulmasta tärkeintä on päästä potentiaalisen kuluttajan ostopolulle mahdollisimman varhain ja usein – tuote tai palvelu halutaan kuluttajan harkintaan.

Mainostaja haluaa tietää, miten ihminen käyttäytyy ja mikä vie ostopolulla eteenpäin. Tiedon avulla mainostajat luovat ihmisen arjen ja median käytön yhteyteen ”kohtaamisia”, joista syntyy vaikuttavia ja miellyttäviä jälkiä sekä positiivinen bränditietoisuus.

Olemmeko me kasvattajina tulleet ajatelleeksi verkkosurffailua, jota tapahtuu koulussa oppitunnin aikana tiedonhaun ja kotitehtävien äärellä. Mikä on opetuksen rooli ostopolulle ohjaajana, kun ostopolulla tarkoitetaan käytännössä kaikkea verkkosurffailua – myös koulussa tapahtuvaa.

Ja voisimmeko kääntää asian hyödyksi? Voisimme tietoisesti opetusta kehittämällä oppia ja opettaa ostopolulla kulkemista – vastuullisena ja aktiivisena kansalaisena, kuluttajana sekä mahdollisesti tulevana yrittäjänä.

OPS 2014 mukaan Tieto- ja viestintätekninen osaaminen karttuu kun koulutyössä harjoitellaan laitteiden, ohjelmistojen ja palveluiden käyttöä ja opetellaan niiden keskeisiä käyttö- ja toimintaperiaatteita. Oppilaita opastetaan käyttämään keskeisiä hakupalveluita, kokeilemaan eri työvälineitä ja tekemään pienimuotoisia tiedonhankintatehtäviä eri aihepiireistä ja itseä kiinnostavista asioista.

On selvää, että monilukutaitoa ei synny, jos laitteita, ohjelmia ja palveluita ei käytetä. Tiedon hakuun liittyen opetuksessa on tärkeää nostaa esille hakupalveluiden toiminnallisuuksien lisäksi se, mitä palveluiden taustalla on markkinoinnin näkökulmasta.

Oletko sinä pohtinut oppilaittesi kanssa esimerkiksi Googlen käytön yhteydessä sitä, miten ihmeessä se voi olla ilmainen. Mistä ilmaiset palvelut saavat resurssinsa toimia? Oletteko ottaneet selvää, miksi kuluttajana saat usein mainoksia niiltä yrityksiltä, joiden sivuilla olet juuri vieraillut?

Tiedonhaun opetukseen kuuluvat myös perustiedot kaupallisuudesta ja kaupallisesta viestinnästä. Tiedonhaun taitoihin kuuluu ymmärrys, että hakupalvelun ylläpitäjä haluaa tietää palvelun käyttäjästä mahdollisimman paljon myydäkseen tiedot eteenpäin. Ei ole mikään salaisuus, että mainostajat ostavat näitä tietoja, koska mainostaja haluaa tehdä päätöksiä, jotka perustuvat oikeaan tietoon kuluttajan käyttäytymisestä.

Jotta ymmärtää median ja bigdatan toimintaa, on tärkeää hahmottaa, että mainostajat haluavat tavoittaa ”oikeat” kuluttajat tuotteelleen yhä uudelleen. Ostopolku vahvistuu, kun samat tiedonhakijat tavoitetaan useasti eri laitteilla ja eri verkkopalveluissa.

Tiedon hakijan kokemus tuntuu siltä, että hän saa ”relevanttia sisältöä” ja miellyttäviä kohtaamisia. Koska kokemukset ovat vaikuttavia, kuluttajalta edellytetään monilukutaitoa – kykyä hahmottaa, milloin häneen yritetään vaikuttaa kaupallisesti.

Samalla kun OPS ohjaa käyttämään tiedonhankinnan opetuksessa ”itseä kiinnostavia asioita”, opettajan on erityisen tärkeää tiedostaa kiinnostavuuden ja ostopolun yhteys ja parhaimmillaan kääntää se mahdollisuudeksi käsitellä kysymystä.

  • Opetuksessa pitäisi kehittää monilukutaitoa, jonka avulla oppilas alkaa itse havaita milloin ja miten häneen pyritään vaikuttamaan ja päättää itse, suostuuko vaikutukselle alttiiksi vai ei.
  • Opetuksen pitää auttaa oppilasta kehittämään keinoja, joilla hän voi tiedostaa omat ostopolkunsa ja säädellä omaan kulutukseen personoituja vaikuttamisen keinoja
  • Media ja mediayhtiöt voisivat tehdä yhteistyötä koulujen kanssa ja kertoa avoimesti tiedonhakuun liittyvien ostopolkujen rakentamisesta. Vuoropuhelulla kuluttajan ja yrityksen välillä on mahdollista saavuttaa monia opetuksen tavoitteita eri oppiaineissa.