Avainsana: Varhaiskasvatus

Varhaislapsuuden arjessa syntyvät kuluttajataidot ja tottumukset

Taina

Lapsiasiavaltuutetun kertomus eduskunnalle 2018 nostaa esiin tärkeän kysymyksen: Lasten arki köyhyydessä. Tässä arjessa lapset oppivat tietonsa, taitonsa, asenteensa, toimintavalmiutensa sekä hyvinvointiin vaikuttavat tottumuksensa.

Mikä on alle kouluikäisen lapsen arkea?
Ihmisellä on syvään juurtunut ajatus, että kotiin liittyvät asiat opitaan kotona ja kodin kulttuurin kautta. Tätä täydentää varhaiskasvatus. On vanhempien ja huoltajien velvollisuus ja oikeus kasvattaa lapsensa. Meillä on kasvatusperinne, jonka mukaan olemme toimineet vuosituhansia. Arjen taidot on opittu kotona ja tekemällä on opittu. Arkikokemus on kuitenkin erilainen silloin, kun arki laajenee älypuhelimen tai tabletin kautta erilaisiin digitaalisiin ympäristöihin, jotka eivät ole vanhemmille tai kasvattajille tuttuja.

Lue lisää

Media lasten arjen taitojen kehittäjänä

Vieraskynä

Varhaiskasvatus-2016-banneri

Varhaiskasvatuksen opiskelijat nostavat suunnittelemassaan Facebook-postausten sarjassa nostaa esille lasten mediankäytön. Eritoten pelaamisen, ja sen vaikutuksen lapsen arjentaitojen kehittymiseen. Ryhmä suunnitteli Kuka kasv@taa ketä Facebook-sivuille kolme teemaa, jotka käsittelevät lasten peli-ikärajojen noudattamisen tärkeyttä. Käy sivuilla, osallistu keskusteluun ja välitä viestiä eteenpäin!

Teemoina:

  • ikärajat
  • sisällöt
  • leikkien pelihahmot ja leikkimaailmat

Lapsen kyky ymmärtää ja tulkita mediasisältöjä on riippuvainen iän myötä kehittyvistä emotionaalisista ja kognitiivisista taidoista. Etäisyyden ottaminen liian rajuihin tai pelottaviin mediasisältöihin edellyttääkin faktan ja fiktion erottelukykyä, joka kehittyy alle kouluikäisellä lapsella vasta vähitellen.  Aikuisen vastuulla on tarkistaa, että peli on lapsen kehitystasolle sopiva. Ikärajoille on monia eri syitä ja jokainen vanhempi tuntee oman lapsensa kehitystason parhaiten ja on samalla paras arvioimaan pelien sopivuutta. Vanhemman tukena peli-ikärajojen noudattamisessa toimii ikärajat.fi-sivusto.FB-postaus

Peli-ikärajojen lisäksi aikuisten huomion tulisi kiinnittyä myös pelien sisältöihin ja pelien synnyttämiin leikkeihin. Liian usein peliaika on määrävänä tekijänä sisällön sijaan. Happo toteaa, että aikuisen vähäinen kiinnostus pelaamiseen voi saada aikuisen puuttumaan mekaanisesti vain peliajan rajoittamiseen. Tietämättömyyttään aikuinen voi pahimmillaan keskeyttää lapsille merkityksellisen yhteisen pelihetken.

Mielestämme lapsen ja aikuisen yhteisellä pelaamisella voi olla tuloksena myös aikuisen kiinnostuksen herääminen pelejä kohtaan. Parhaimmillaan yhteisistä pelihetkistä voi muodostua merkityksellisiä vuorovaikutushetkiä lapsen ja aikuisen välille. Sisällöllisesti oikeanlaiset ovat lapsille kehittäviä. Mediamuksujen pitkittäistutkimuksen kolmannessa osassa monet vanhemmat olivat sitä mieltä, että  lapset ovat kehittyneet käyttäessään mediaa, sillä pelit opettavat motorisia taitoja, kielitaitoa, sosiaalisia taitoja ja netti tiedonhaun taitoja.

Suurimmassa osassa perheistä oppimista tapahtuu kaiken aikaa arjessa sen kummemmin suunnittelematta. Vanhemmat ovat itse kiinnittineet huomiota siihen, kuinka tehokasta kaveriperustainen oppiminen lasten välillä on. Media on lasten arjessa joka puolella ja peleistä tutut hahmot toistuvat arkisissa tuotteissa kuten pussilakanoissa ja leluissa. Lasten ympäristö on on mediasisältöjen ympärille rakennettujen kulutusketjujen ja brändien halitsema.

Peleistä ja niiden oheismateriaaleista pelihahmot siirtyvät lasten leikkeihin ja leikkivälineisiin. Pelihahmosta saatta tulla lähes kaveriporukan jäsen, josta puhutaan ja joka näkyy lapsen joka päiväisessä arjessä kotona ja päiväkodissa. Pelien virtuaaliset seikkailut haastavat lapset kosketuksiin tunne-elämänsä kanssa. Ne tarjoavat turvallisen ympäristön kohdata voimakkaita tunteita, niin positiivisia kuin negatiivisia, ja opetella niiden hallintaa. Pelin maailmassa voi usein kokeilla erilaisia sosiaalisia rooleja ja luonteenpiirteitä turvallisessa ympäristössä.

Lapsille pelien luoma yhteisöllisyys on tärkeää. Sosiaalisuus nousi myös Mobiilimuksujen tutkimuslasten puheessa vahvasti esiin – pelaaminen oli yksinkertaisesti mukavampaa yhdessä kuin yksin. Olemme havainneet, että lapsi haluaa peleihinsä mielellään kaverin mukaan, kuten muissakin leikeissään.

Puhe vetäytyvästä yksinpelaamisesta on liioiteltua. On aika kohdistaa huomio pelaamisen haitoista sen hyötyihin ja ottaa niistä kaikki irti. Lapsella on oikeus tulla nähdyksi oman elämänsä sankarina.

Lähteet:

Happo, H. (2011). Turvallinen pelaaminen – Miksi pelaamista rajoitetaan? Teoksessa A. Pentikäinen, A. Rauhala, H. Niinistö, R. Olkkonen & E. Ruddock (toim.), Mediametkaa! Osa 4 – Kaikki peliin ( s. 60-67). Helsinki: Mediakasvatuskeskus Metka ry.

Noppari, E. (2014). Mobiilimuksut. Lasten ja nuorten medaiympäristön muutos, osa 3. Tampere: Journalismin, viestinnän ja median tutkimuskeskus COMET.  Viitattu 23.3.2016.

Salokoski, T. (2006). Pelinappulat. Teoksessa H. Niinistö (toim.), A. Ruhala (toim.), A. Henriksson & L. Pentikäinen, Mediametkaa! Mediakasvattajan käsikirja kaikilla mausteilla (s. 66-77). Helisnki: Mediakasvatuskeskus Metka ry.

Kollaasin kuvalähteet: Pixabay, Insomniac Games (Ratchet & Clank), Blizzard Entertainment (Mercy), Valve Software (Heavy & Engineer), Nintendo (Mario), Rovio (Red), Mojang (Minecraft Zombie), Microsoft Studios (Master Chief).

Kirjoittajat Ilmari Lappalainen, Milla Laurinmäki, Annamari Mustamäki,Teemu Männistö, Sanna Seppälä. Helsingin Yliopiston Opettajankoulutuslaitos Lastentarhanopettajankoulutus, Varhaiskasvatuksen pedagogiikka

Lapsi ja logojen maailma

Vieraskynä

Helsingin yliopiston varhaiskasvatuksen opiskelijat: Ajatuksia lapsista ja kuluttamisesta

Vierailimme Espoossa Kaarnapurren päiväkodissa haastattelemassa lapsia logojen tuntemuksesta. Haastattelimme viittä eri-ikäistä lasta ja näytimme heille 18 eri logoa: automerkkejä, suomalaisia yrityksiä, ruokapaikkoja sekä kauppoja.

Lapsille suunnattu markkinointi on kasvanut ja kasvaa edelleen. Lapset näkevät mainontaa ympärillään joka päivä: televisiossa, kaduilla, lehdissä ja internetissä. Jo pienetkin lapset tunnistavat valtavia määriä brändejä ja logoja. Tästä kiinnostuneina halusimme ottaa selvää, miten bränditietoisuus näkyy 3-6-vuotiailla lapsilla.

Tarkoituksenamme oli valita logoja, jotka ovat tutumpia aikuisille kuin lapsille, ja tarkastella näin ollen kuinka tunnistettavia lapsille ovat tuotemerkit, joiden kuluttajia he eivät itse varsinaisesti ole.

Ennen haastatelua oletimme, että lapset olisivat tunnistaneet lähestulkoon kaikki logot mitä valitsimme, mutta todellisuudessa he tunnistivat noin puolet niistä. Tämä yllätti meidät positiivisesti.

Alan opiskelijoina koemme huolenaiheena kilpailuasetelman, jota lasten bränditietoisuus ruokkii. Kokemus itsestä muita huonompana on haitaksi terveen itsetunnon kehitykselle ja sosiaalisten suhteiden synnylle.

Miten kasvattaja voi vaikuttaa lapsen kuluttajuuteen ja siihen, miten lapsi kokee mainonnan?

Kysyimme tätä Kaarnapurren lastentarhanopettajalta Taija Levolta, joka kertoi päiväkodin henkilökunnan keskustelleen asiasta usein. Isoimpana asiana esille nousi kohtuus, ja miten ottaa se puheeksi vanhempien kanssa. Liiallinen ruutuaika ja esimerkiksi peleihin uppoutuminen voi syödä lapsen luovuutta sekä mielikuvituksellisuutta leikeissä. Toisaalta tabletit tarjoavat uusia mahdollisuuksia päiväkodin arkeen. Taija totesikin, että käyttäisi mielellään tabletteja opetuksessa, jos siihen olisi mahdollisuus.

Koska teknologian tai median käyttöä ei nykypäivänä voi välttää, lapsen lähellä olevat kasvattajat ovat tärkeässä roolissa siinä, että lapselle muodostuisi terve suhde mainontaan.

Kaikkea ei tarvitse saada, vaan lapselle tulee opettaa kohtuullisuutta. Lapset ovat haavoittuvaisia mainonnalle, ja kasvattajan tehtävä on hillitä liiallista markkinoinnin maailmaan uppoutumista. Kasvattajan vastuulla on opettaa lapselle mainonnan, markkinoinnin ja median tulkintaa.

Helsingin Yliopisto, Opettajankoulutuslaitos, Lastentarhanopettajan koulutus, Varhaiskasvatuksen pedagogiikka KL 2016

Kirjoittajat: Anna Sihvo, Brunella Sandholm, Noora Syrjäläinen, Susanne Sandberg ja Tiiu Seppälä

Blogit ja kuluttajakasvatus

Vieraskynä

Varhaiskasvatus-2016-banneri

Helsingin Yliopisto, Opettajankoulutuslaitos, Lastentarhanopettajan koulutus, Varhaiskasvatuksen pedagogiikka KL 2016

 

Mitä tunteita sinussa herättää mammablogien tavarapaljous? Monissa blogeissa keskitytään yhä enemmän esittelemään lastenvaatteita ja -tarvikkeita. Yritetäänkö vaatteiden ja tavaroiden avulla luoda idyllinen kuva perheestä? Voisiko näistä blogeista saada vinkkejä kulutustottumuksiin? Asettavatko blogit paineita niitä lukeville vanhemmille?

Blogeilla vaikutetaan

Monet blogit ovat hyvin kulutuskeskeisiä. Kirjoituksissa törmää usein kalliiden merkkivaatteiden tuote-esittelyihin, jotka voivat aiheuttaa paineita vanhemmille. Saatetaan samaistua blogien perheisiin, vaikka itse tienataan selvästi vähemmän. Aivan kuin perheen paremmuutta mitattaisiin merkkivaatteilla.

Mammablogeissa keskitytään lähinnä uutena ostettuihin tuotteisiin. Kierrättäminen ja kestävä kulutus jäävät blogeissa usein huomiotta, vaikka sellaisiakin blogeja on, joissa esitellään kestävää elämäntapaa. Kirpputorilöytöjen esittely, hyvistä second hand –liikkeistä vinkkailu tai ekologisten pesuaineiden vertailu ovat esimerkkejä kestävämmästä bloggailusta.

Blogikirjoitukset voivat olla osa yritysten sisältömarkkinointia

Blogeissa voi olla paljon hyödyllisiä tuote-esittelyjä ja -arvosteluja. Vanhemmat saattavat etsiä blogista vinkkejä vaikkapa välikausihaalareista lapselleen. Monet yritykset mainostavat tuotteitaan blogikirjoittajien avulla. Silloin sponsoroidun tuotteen arvostelu voi olla ylistävä, ilman yhtäkään negatiivista kommenttia. Voiko tällaisiin arvosteluihin luottaa? Mediakriittinen lukija tunnistaa sisältömarkkinoinnin. Periaate on, että  maksettua mainontaa ei saa esittää bloggaajan mielipiteinä.

Kasvattajan tulisi miettiä tarkkaan, millaisia kulutustottumuksia lapset heiltä omaksuvat. Vanhempien paineet merkkivaatteiden hankkimisesta voivat tarttua lapseen, mutta lapsi omaksuu myös vanhempiensa kestävät kulutustavat. Onneksi!

Kirjoittajat: Tilla Ketonen, Jesse Myllylahti, Heini Mäkelä ja Saara Milton

Lapsen medialaitteiden käyttö vanhempien vastuulla

Vieraskynä

Varhaiskasvatus-2016-banneri

Medialaitteiden käyttö puhuttaa lasten kasvatuksessa. Vanhempien tapaa totuttaa lapsiaan älylaitteiden käyttöön on kritisoitu ja usein annettu rankkaakin palautetta niille vanhemmille, jotka pitävät älylaitteita osana lasten kasvatusta. Haluamme tuoda tähän keskusteluun inhimillisen mielipiteen.

Kuvitellaan tilanne, että olet ravintolassa ja yhtäkkiä naapuripöydässä lapsi alkaa huutaa ja itkeä äänekkäästi. Lapsella on tylsää ja hän ei jaksa odottaa, että vanhemmat ovat saaneet ruokailtua, vaan haluaisi lähteä heti kotiin. Vanhemmat puhuvat lapselle, jotta tämä odottaisi ja lopettaisi huutamisen. Lapsi jatkaa itkuaan ja ilmoittaa kovaan ääneen, että haluaa kotiin. Itse istut muutaman metrin päässä ja seuraat tilannetta sivusilmällä. Ärtymyksesi alkaa kasvaa, koska lapsen huutaminen on ärsyttävää ja se häiritsee sinun ruokailuasi. Nyt huomaat, että toinen vanhemmista antaa lapselle puhelimensa, josta lapsi voi katsoa/pelata jotakin. Lapsi rauhoittuu ja ravintolaan palaa ruokarauha.

Tässä tapauksessa voidaan älylaitteen antaminen lapselle viihdykkeeksi perustella inhimillisillä syillä. Ensinnäkin vanhemmat varmasti halusivat itse keskittyä ruokailuunsa ja toisekseen rauhoittaa oman lapsensa, jotta tämä ei häiritsisi muita ravintolassa olevia.

Lapsen tulisi saada aina ympäristöstään riittävästi virikkeitä, vaan se ei aina ole mahdollista. Esimerkiksi ravintola ympäristönä ei välttämättä tarjoa lapselle lapselle sopivaa tekemistä. Silloin vanhempien älylaite otetaan usein käyttöön, eikä sen käytössä virikkeenä ole silloin mitään pahaa. Joissain ravintoloissa on tosin leikkipaikkoja, mutta sekään ei välttämättä ole toimiva ratkaisu, vaikka leikkipaikalla olisikin lapsille suunniteltuja virikkeitä. Älylaitetta käytettäessä lapsi pysyy yhteisessä ruokapöydässä ja on vanhemman lähellä, ja vanhempi pystyy seuraamaan lapsen toimintaa, johon ei välttämättä olisi mahdollisuutta, jos lapsi menisi leikkipaikkaan leikkimään.

Jos tarkkailet ja arvioit vanhempia lapsineen julkisilla paikoilla, kannattaa pohtia syitä, miksi vanhemmat ovat antaneet älylaitteensa lapsensa virikkeeksi. Ehkäpä tuossa tilanteessa vanhemmat ovat tehneet tietoisen valinnan sallia lapsensa käyttää älylaitetta naama punaisena huutamisen sijasta.

Helsingin Yliopisto, Opettajankoulutuslaitos, Lastentarhanopettajan koulutus, Varhaiskasvatuksen pedagogiikka KL 2016

Kirjoittanut Lilli, Nelli, Mia ja Jannina.

 

 

Kestäväksi kuluttajaksi pienestä pitäen

Vieraskynä

Varhaiskasvatus-2016-banneri

Lastentarhanopettajan on hyvä tietoisesti miettiä omaa kuluttajakäyttäytymistä ja pitää tietonsa ajan tasalla. Lasten kanssa on hyvä tarkastella kuluttajuuteen liittyviä asioita konkreettisten keinojen kautta. Lapsena omaksutut tavat säilyvät todennäköisimmin läpi elämän.

Ravinto on yksi hyvä esimerkki alle esikouluikäisten kuluttajakasvatuksen tutustuttamiseen. Ruoka on lapsille tuttu osa jokapäiväistä elämää ja siihen on opittava kiinnittämään huomiota. Ravinto on ihmisen perustarve ja kuluttaminen on lähes välttämättömyys. Omilla kulutusvalinnoilla voidaan vaikuttaa ympäristöön ja ihmisten sekä eläinten hyvinvointiin.

Ravinnon kautta voidaan luoda päiväkotiryhmissä erilaisia lähestymistapoja kuluttajakasvatukseen. Ryhmässä voidaan esimerkiksi totuttautua siihen, että lapset annostelevat itse syömänsä ruoat ja näin pyritään vähentämään ruokahävikkiä. Seinällä voi olla taulukko, jossa seurataan viikoittain ruokajätteen määrää, esimerkiksi erilaisilla symboleilla.

Ryhmän kanssa voidaan käydä yhdessä kaupassa tutustumassa esimerkiksi ympäristömerkkeihin ja satokausituotteisiin. Päiväkodissa kauppaleikin avulla lapsia voidaan opastaa kestäviin kulutusvalintoihin. Kauppaleikissä harjoitellaan oman tarpeen hahmottamista ja kestävien valintojen tekemistä.

Maapallomme hyvinvoinnin takia ammattikasvattajille sekä vanhemmille olisi hyvä järjestää koulutuksia ja tietoiskuja ajankohtaisista kuluttajakasvatukseen liittyvistä asioista.

Helsingin Yliopisto, Opettajankoulutuslaitos, Lastentarhanopettajan koulutus, Varhaiskasvatuksen pedagogiikka KL 2016

Kirjoittajat ovat Helsingin yliopiston varhaiskasvatuksen opiskelijoita.

Teknologia – uhka vai mahdollisuus?

Vieraskynä1 kommentti

Varhaiskasvatus-2016-banneri

Vuosi 2030. Piilaakson päiväkodissa on lelupäivä. Aamupiirissä lapset pääsevät esittelemään kotoa tuomiaan leluja.

Taneli: No mul on täs tää aipäd megaforce 7c ja siis mä sain tän ku mul tuli paha mieli ku ei mentykää päiväkodin jälkee superloppii vaik äiskä lupas.

Daijana: Mun pädis on infiniti näyttö ja se on paljon paljon parempi ku Tanelil. Sitä paitsi tää on kalliimpiki.

Tiina-Tuulikki: Mul on tää Pom-pupu vaa.

Taneli: Vähän noloo! Mitä tol voi muka tehä?

Olemmeko kulkemassa kohti tällaista tulevaisuutta? Tätäkö me haluamme?

Varhaisikäisten lasten teknologialaitteiden käyttö on lisääntynyt ja arkipäiväistynyt. Yhä useammat vanhemmat korvaavat aidon vuorovaikutuksen ja läsnäolon viihdyttämällä lastaan jollakin sähköisellä välineellä ilman todellista tietoa siitä, mitä lapsi oikeasti laitteella tekee ja mitä vaikutuksia laitteen käytöllä on lapsen hyvinvointiin.

Tutkimukset osoittavat, että liiallisella teknologialaitteiden käytöllä on vaikutuksia lasten fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen. Uniongelmilla, lisääntyneellä aggressiivisuudella ja ylivilkkaudella on selkeä yhteys valvomattomaan ja liialliseen teknologiakulutukseen. Erot ovat kuitenkin yksilöllisiä. Laitteiden tuleminen lähelle lasten elämää lisää myös eriarvoisuutta niin lasten kuin eri sosioekonomisessa asemassa olevien perheidenkin kesken.

Oikein ja kohtuudella käytettynä teknologialaitteet ovat kuitenkin hyvä lisä tukemaan lasten oppimista ja kehitystä. Pedagogisia elementtejä sisältävillä sovelluksilla voidaan tukea esimerkiksi lapsen kielellisten ja matemaattisten taitojen kehittymistä.Nämä eivät kuitenkaan korvaa aidon vuorovaikutuksen mahdollistamaa oppimista.

Teknologian mukanaan tuomat mahdollisuudet tulisi huomioida myös erityislasten kanssa työskennellessä, sillä joillakin lapsilla audiovisuaalisuus voi olla hyvinkin motivoiva tekijä ja näin ollen helpottaa haastavien asioiden oppimista.

Media- ja teknologiakeskeisyyden lisääntyminen muuttaa myös tulevaisuuden varhaiskasvattajien työnkuvaa. Teknologisoitumista tulisikin ottaa huomioon yhä enemmän jo koulutuksissa. Kysymys kuuluukin, mikä on varhaiskasvattajan rooli lapsen mediakasvatuksessa?

Helsingin Yliopisto, Opettajankoulutuslaitos, Lastentarhanopettajan koulutus, Varhaiskasvatuksen pedagogiikka KL 2016

Kirjoittajat: Vilma Kulmala, Eveliina Koljonen, Jessica Ketonen, Eevi Laaksovirta